Lue keskustelun säännöt.
Minkä ikäisinä pääsitte unelmienne asuntoon?
09.02.2015 |
Tuon eilisen keskustelun innoittamana, jossa kyseltiin ensimmäistä yhteistä asuntoa ja sitä, miten perheenlisäyksen myötä asunnot ovat vaihtuneet suurempiin.
Kiinnostaisi kuulla tarinoita siitä lopullisesta unelma-asunnosta, jonka katsotte olevan asumisuranne lakipiste, ja josta seuraava askel on sitten pieni keskustakaksio tai dementiaosasto. Te, jotka katsotte asuvanne nyt siinä asunnossa, joka on teille juuri passeli näin lapsiperheenä: Minkälainen asunto ja minkä ikäisinä ja missä perhetilanteessa pääsitte tähän unelmaan kiinni?
Me olimme 45 ja 43 kun pääsimme asuntoon, josta hädin tuskin uskalsimme haaveilla. 97 neliötä kahdessa tasossa (minulla on joku fiksaatio kaksikerroksisiin kerrostalokämppiin) kantakaupungin liepeillä. Meidän lapsi oli 13-vuotias kun muutettiin ja sai itselleen aiempaa isomman huoneen ja lyhyemmän koulumatkan. Vanhempienkin makkari on aiempaa tilavampi ja kaksi parveketta tuntuu luksukselta. Alakerran parvekkeella on ruokapöytä ja yläkerran parveke on chillailua varten. Tytöllä kävelymatka kouluun ja miehellä kävelymatka töihin.
Tiedän, että ainakin jossain vaiheissa nuorilla perheillä oli tapana ostaa itselleen se unelmien omakotitalo kertalaakista isolla lainalla, mutta koen silti itseni hyvin onnekkaaksi kun jo näinkin varhain päästiin kiinni asuntoon, josta hädin tuskin uskalsimme edes haaveilla. Arpaonni oli myötä (hitas-arvonta).
Kommentit (52)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
19w oma pieni kerrostalo kolmio 65m2 (tällöin oli olemassa hetken aikaa pankeissa täystakaus, ei tarvittu vanhempia eikä rahaa), 25w omakotitalo kahdessa kerroksessa 130m2 ja vain 2km keskustasta, alakerta on tosin vielä rakentamaton. täällä asun parhaillaan ja nautin kun yläkerta ja piha kokonaan remontoitu. ehkä joskus alakertakin :)
[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 23:33"]
[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 17:48"]
Niin siis kaksi ylintä kerrosta tarkoitinkin, koska mekin ollaan kahdessa kerroksessa. Onko teillä parveke molemmissa kerroksissa vai vain toisessa niistä? Meillä on alemmassa kerroksessa parveke, ylemmässä kattoikkunoita.
Ainoa miinus on että kesällä on kovalla helteellä aika tukalaa.
[/quote]
Meillä on molemmissa kerroksissa tilava parveke. Alakerran parvekkeella ruokaillaan joskus kesäisin tai syksylläkin tarkenee, yläkerrassa pari mukavaa lepotuolia ja sitä käytän myös vuodevaatteiden tuulettamiseen.
Ap
[/quote]
Tuo on kyllä aivan mahtavan kuuloinen asunto.
niin ja olen siis 27w nyt, ei lapsia, haluaisin kyllä kovin mutta tarvis kai olla mieskin ensin :D :D
Olen asunut isoissa asunnoissa ja siinä isossa omakotitalossakin. Ei ne mitään unelmien asuntoja olleet. Nyt asutaan siinä pienessä keskustakaksiossa lapsen kanssa vuokralla ja tämä asunto on kyllä ollut unelmien asunto (muutettiin tänne minun ollessa 26v). On juuri passeli monin tavoin ja tämän sai sistustettua helposti kotoisaksi ja nätiksi. Lisäksi tämä on aivan unelma, koska tässä on tarpeeksi tilaa, kiitos vaatehuoneen, hienot maisemat, iso lasitettu parveke jossa on kesällä mukava oleskella ja kaiken lisäksi vielä sauna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eka tupa oli 95 neliöinen paritalon puoliska. Siihen hetkeen hyvä. Asuttiin siinä 5 vuotta. 3. lapsen syntymän jälkeen myytiin osake hyvällä voitolla ja ostettiin 155 neliöinen omakotitalo. Ei ole aivan paras mahdollinen, mutta sijainti mahtava. Liian pieni tontti. Nyt on katsottu pientä maatilaa. Itsellä hevosia vuokratallilla ja isäntä haluaa puuseppänä oman pikku verstaan. Eiköhän se parin vuoden sisällä löydy! Nyt ollaan 28 ja 33v. Lapset 8, 7 ja 3..
Iso, uusi omakotitalo järven rannalla maaseudulla oli unelma, joka toteutui, kun olin 25.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuin unelmieni jugend-kämpässä 28-vuotiaana, korkeat huoneet, leveät ikkunapenkit, ihana vanhat väliovet.... Sitten tuli lapsia ja sen jälkeen asuttu vain tylsissä peruskämpissä. Tilaa on kyllä riittävästi, mutta tylsiä ne ovat
Me ostettiin eka kotimme (halpa rivarikolmio) 8v sitten kun olin 22v, asunto oli ihana! Remontoitiin ja myytiin se hyvällä voitolla 3v asumisen jälkeen mistä saatiin käsiraha nykyiseen taloon. Eka asunto ostettiin 100% velkarahalla. Olemme asuneet nyt 5v eli 25v lähtien talossamme... Ihana talo, mutta ehkä vielä joskus asumme järven rannalla?
Nykyisin in on varmasti vaikeampi päästä kiinni omaan kun omaa rahaa pitää olla niin paljon... Olin vielä opiskelija kun ostimme ekan asuntomme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
21v ikää enkä uskalla edes haaveilla unelmieni asunnosta.. alkaa ihan oikeesti itkettämään kun luen näitä teidän kommentteja, oon iloinen teidän muiden puolesta. Nauttikaa, mä en tule koskaan pääsemään unelmieni kotiin :)
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 09:07"]
21v ikää enkä uskalla edes haaveilla unelmieni asunnosta.. alkaa ihan oikeesti itkettämään kun luen näitä teidän kommentteja, oon iloinen teidän muiden puolesta. Nauttikaa, mä en tule koskaan pääsemään unelmieni kotiin :)
[/quote]
Oletko töissä? Jos sinulla on malttia aloittaa yksiöstä, maksaa sitä muutama vuosi ja muuttaa sitten isompaan vähän kerrallaan jonain päivänä sinulla on se unelmien asunto.
Tietty nuo jotka asuvat maalla ovat etuoikeutetussa asemassa. Pk seudulla ei (varsinkaan yksinasuvalla) ole mahdollista muuten kuin vähitellen. Oman tyttäreni kohdalla tilanne vaikeutui huomattavasti koska on tottunut kaksioon mihin ei tosiaankaan enää ole varaa eikä 30v:nä enää yksiöön haluaisi palata.
38
Sisältö jatkuu mainoksen alla
29 ja 33 olimme, kun rakensimme oman talomme, oli meidän kolmas yhteinen asunto. Lapsia oli kolme. Lapsia on nyt enemmän, mutta koti ei taida ainakaan isommaksi enää vaihtua. Neliöitä 160. Näin on hyvä ja täällä viihdymme.
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 09:07"]
21v ikää enkä uskalla edes haaveilla unelmieni asunnosta.. alkaa ihan oikeesti itkettämään kun luen näitä teidän kommentteja, oon iloinen teidän muiden puolesta. Nauttikaa, mä en tule koskaan pääsemään unelmieni kotiin :)
[/quote]
21-vuotiaana et voi tietää mitä elämä tuo tullessaan. Saatat hyvinkin asua vaikka missä prinsessalinnassa muutaman vuoden päästä. Pidä kiinni unelmista ja tee niistä totta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
18-vuotiaana, kun muutin pois kotoa. Suurin unelmani on ollut elää ja asua kaukana vanhemmistani.
Olen asunut 14 asunnossa, ja lähes kaikissa olen viihtynyt. Yhdessä noista asunnoista en kyllä paljon tykännyt asua, se oli kerrostaloyksiö Turun Varissuolla. Nyt asun ensimmäistä kertaa omakotitalossa, ja kyllä tämä on mukavin tähän asti.
Ikää 21. Ostettiin miehen kanssa maalta omakotitalo isolla tontilla. Ihan itte ostettiin ei vanhempien avustuksella.
[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 15:57"]
[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 14:11"]
Just sama, mutta ikää kaksi vuotta enemmän. Onko teillä myös ylin kerros ja ihana parveke kattojen yllä?
[/quote]
Juu, paitsi että kaksi ylintä kerrosta. Mä niiiin tykkään!
Aika paljon on näitä nuorena ison omakotitalon täräyttäneitä. Toivoin vähän enemmän näitä pienemmästä suurempaan -tarinoita kannustukseksi niille, jotka kärvistelevät nyt vuokralla ja säästävät hampaat irvessä saadakseen sen 10% omarahoitusosuuden kasaan.
Ap
[/quote]
Niin siis kaksi ylintä kerrosta tarkoitinkin, koska mekin ollaan kahdessa kerroksessa. Onko teillä parveke molemmissa kerroksissa vai vain toisessa niistä? Meillä on alemmassa kerroksessa parveke, ylemmässä kattoikkunoita.
Ainoa miinus on että kesällä on kovalla helteellä aika tukalaa.
Ei tämä ole se mun unelma, mutta lapsiperheelle kätevä: iso OKT Espoossa, lapsilla kävelymatka kouluun ja oma iso piha. Ostettiin tämä kun oltiin 33 vuotiaita. Unelma on se keskustakämppä sitten jonain päivänä, kun lapset eivät enää pihaa tarvitse mihinkään.
29. Tultiin 4 vuoden keikalta ulkomailta ja ostettiin maaseudulta talo, josta uskon lähteväni vain jalat edellä.
Aika monta kertaa on päästy unelmien asuntoon - unelmat kun muuttuu elämän myötä:
- 100 m2 rivariin 3 lapsen kanssa 26v:nä
- 162m2 ok:t 38v:nä
- 235m2 ok:t 44v:nä
- toivottavasti jonain päivänä vielä siihen suurimpaan unelmakotiin eli omaan taloon jossain Italiassa.
Kaikki kodit on tietenkin niitä unelmakoteja! Itselle rakkaudella tehtyjä