Mikä on rehellinen mielipiteenne eläkkeellä olevista nuorista?
eli kuntoutustuella olevista ihmisistä? onko mielipiteenne erilainen jos kyseessä on a) psykoottisesti sairastunut tai b) vaikeaan masennukseen sairastunut tai c) vaikeaan somaattiseen sairauteen sairastunut.
kaikki yhtä lailla työkyvyttömiä sekä lääkärin että kelan mielestä, mutta onko eroa mitä ajattelette noista esimerkki-ihmisistä?
kysyn siksi koska itsellä näyttää pahasti siltä että on pidempi työkyvyttömyys edessä vaikean psyykkisen sairauden takia ja mietin ihmisten suhtautumista meihin.
usein kuulee, että nuoria työkyvyttömiä haukutaan ja väitetään, että ovat vaan laiskoja. kuitenkaan kukaan ei haluaisi työpaikalleen esim. ajoittain psykoosiin joutuvaa ihmistä joka joutuu välillä suljetulle=sairauslomalle.
moni tuntuu luulevan että kuntoutustuen saaminen on jotenkin helppoa. sitä se ei todellisuudessa ole. lääkärit ovat hyvin nihkeitä tekemään sellaisia lausuntoja ja kela myöntämään tukea.
jos ihmisellä on vakava mielenterveyden häiriö, ja hänet on todettu työkyvyttömäksi, ei hän silloin voi mennä töihin, koska ei siellä kykene suoriutumaan tehtävistä tai olemaan paikalla sairautensa takia.
saa vapaasti jakaa tuntemuksiaan ja mielipiteitään suuntaan tai toiseen. jos minä joudun eläkkeelle pian, haluan tietää, mitä ihmiset todella ajattelevat minusta.
Kommentit (25)
Jos on vakavasti sairas ei vaan kynene työhön. Piste.
[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 13:32"]Liikuntavammaiset ok, "masentuneet" ynnä muut taas voisivat lopettaa perseilyn ja hyväksyä sen ettei muillakaan ole helppoa ja silti pärjätään eikä juosta sossun luukulle.
[/quote]
sanoppa psykoosissa olevalle että "lopeta perseily ja mene töihin". haluaisitko sellasta omalle työpaikallesi töihin?
haluaisitko töihin vaikeasti masentuneen joka korkeintaan istuu tuolissa lamaantuneena eikä kykene keskittymään mihinkään tai hahmottamaan asioita jotka liittyy työtehtäviin. sellaiset aivot eivät pysty ottamaan informaatiota vastaan sen vertaa että vois opiskella. ei vaan onnistu. en tiedä miten tän sulle paremmin selittäisin. kun todellisuudentaju hämärtyy (näin käy joskus vaikeassa masennuksessakin) on hyvin vaikeaa edes käydä suihkussa ja syödä..
eikä vaikeasti sairaat, somaattisesti tai psyykkisesti, missään sossun luukulla juokse. kelaan lähtee perusteellinen lääkärinlausunto tuen tarpeesta ja kelan lääkäri tarkastaa sen ja siellä käsittelijät päättävät.
tämä ei onnistu jos on vaan laiska tai muuten työtä välttelevä. kyllä siinä pitää ihan todettu, tutkittu vaikea sairaus olla. oli sitten kyse fyysisestä tai psyykkisestä puolesta.
Veljeni on 34-vuotias eläkeläinen, joten sinänsä minulla on ihan neutraali käsitys nuorista eläkeläisistä. Hän vammautui auto-onnettomuudessa. Hänelle on ollut tärkeää jatkaa normaalia elämää, joten hän tekee eläkkeelläkin palkkatyötä 2 päivää viikossa ja vapaaehtoistyötä 2 päivää viikossa (Lyhyitä päiviä).
Mä en ajattele muuta, kuin että on se kurjaa, että tuossa iässä jo joutuu eläkkeelle, mitähän tolle on sattunut että elämän noin piti mennä. Ja tiedän, että ei sitä eläkettä kovin kevyin perustein myönnetä ja varsinkin sieltä pois pääsy on hankalaa, jos sattuu että kuntoutuisi joskus työkykyiseksi ja haluaisi mennä töihin.
[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 13:32"]
Liikuntavammaiset ok, "masentuneet" ynnä muut taas voisivat lopettaa perseilyn ja hyväksyä sen ettei muillakaan ole helppoa ja silti pärjätään eikä juosta sossun luukulle.
[/quote] Aika erikoinen mielipide. t. skitso