Liikuttavimmat sanat jotka ovat jääneet jonkun läheisesi viimeisiksi?

Ja tännekin sen syyn voin kertoa, että se oli juhliminen. t. 20

Menin mummoni kanssa sattumalta katsomaan syöpää sairastavaa tätiäni. Kun astuimme huoneeseen, hän tuijotti minua outo ilme kasvoillaan. Mummoni kysyi, eikö hän tunnista ketä olin. Tätini sanoi kyllä ja nimeni. Hän siirsi mummoni käden poskelleen, halusi äitinsä silittävän poskeaan. Lähdin hakemaan hoitajaa, joka haki äkkiä lääkärin ja seuraavan... tilanne oli huono. Tätini nukutettiin eikä enää herätetty, menehtyi kun koneet sammutettiin seuraavana päivänä. Nimeni jäi viimeiseksi sanaksi. Kyyneleet nousevat aina silmiini kun muistan äidin&lapsen viimeisen hetken reilut 10v sitten.

Nro23 jatkaa... tätini oli tuolloin n.45v, mummoni 80v. Silti siinä hetkessä kiteytyi äidin silityksen antama lohtu viimeisilläkin hetkillä.

[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 00:02"]"Sanat" olivat tyytyväistä heinän rouskutusta ja itsensä pesemistä kantokopassa, kun paijasin otsaa ja kani rauhoittui.. ikävä on pientä kania :'/
[/quote] tää itketti mua <3

Tuntuu todella tärkeältä, että sairaan ihmisen lähellä on toinen ihminen, mieluiten läheinen tukemassa noina hetkinä. Tuskaista tietää ja ajatella, että jotkut lähtevät aivan yksin. Se tilanne on varmaan pelottava, hämmentäväkin lähtijälle. En pysty millään empatialla tai ymmärryksellä käsittelemään heitä, jotka eivät välitä läheisestään juuri tuona hetkenä. Minusta he ovat itsekkäitä ja tuntuu, että tunnemaailma ei ole heillä ihan kohdallaan. Jokaisesta ihmisestä pitäisi välittää myös ihan viimeiseen asti. Noissa viimeisissä hetkissä kiteytyy monasti toisen elämään vaikuttavat hetket. Ainakin ne laittavat miettimään, elämän sisältöä.

Nuku rauhassa, sanoin. Ja hän nukkui rauhassa.

"Nähdään taas" oli mun setäni viimeiset sanat mulle. Ei enää nähty, paitsi unissani, setä kuoli yllättäen onnettomuudessa viikko tuon jälkeen. En ole myöskään unia nähnyt sedästä enää sen jälkeen kun tiedostin unessa sedän olevan kuollut oikeassa elämässä. Viimeisessä unessa setä halasi ja sanoi "älä itke, kyllä me vielä nähdään" :(

Minun lapseton isotätini kuoli kaksi vuotta sitten syöpään. Hän oli saattokodissa ja kun tulin käymään siellä (viimeistä kertaa), minua odotti kamala näky huoneessa, kun toissapäivänä vielä ihan hyvin puhunut isotätini piti käsiään kattoa kohti ja tuijotti pelokkain ilmein tyhjyyteen. Ryntäsin hänen luokseen äitini kanssa ja halasimme häntä lujaa, silittelin kättä ja äitini laittoi peittoa paremmin.
Liisa oli aina ollut minulle erittäin tärkeä, voimakas ja itsenäinen nainen, jota suuresti ihailin, mutta en koskaan osannut sanoa tätä hänelle. Ymmärsin, että tämä olisi viimeinen hetki kun voisin tehdä niin, joten puhuin rauhallisesti hänen poskeaan silittäen "Olet minulle hirveä tärkeä, Liisa" ja hän katsoi minua, hetken päästä hän nukahti. Seuraavana tänä hän oli kuollut.

[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 01:34"]Minun lapseton isotätini kuoli kaksi vuotta sitten syöpään. Hän oli saattokodissa ja kun tulin käymään siellä (viimeistä kertaa), minua odotti kamala näky huoneessa, kun toissapäivänä vielä ihan hyvin puhunut isotätini piti käsiään kattoa kohti ja tuijotti pelokkain ilmein tyhjyyteen. Ryntäsin hänen luokseen äitini kanssa ja halasimme häntä lujaa, silittelin kättä ja äitini laittoi peittoa paremmin.
Liisa oli aina ollut minulle erittäin tärkeä, voimakas ja itsenäinen nainen, jota suuresti ihailin, mutta en koskaan osannut sanoa tätä hänelle. Ymmärsin, että tämä olisi viimeinen hetki kun voisin tehdä niin, joten puhuin rauhallisesti hänen poskeaan silittäen "Olet minulle hirveä tärkeä, Liisa" ja hän katsoi minua, hetken päästä hän nukahti. Seuraavana tänä hän oli kuollut.
[/quote] *seuraavana yönä

Minun rakas pieni tyttäreni kuoli ennen kuin ehti syntyäkkään. Ei hän siis ehtinyt nähdä edes minua, mutta minä näin onneksi hänet. Muistan ne ikävät sanat ikuisesti kun ultrassa selvisi ettei mitään elon merkkejä löytynyt enää mutta kun olin synnyttänyt pienen reilu 600g vauvani ja pitelin tätä sylissä, kätilö sanoi: Vaikka tästä jäikin tyhjä syli niin te olette kuitenkin nyt äiti ja isä. En tiedä uskotteko enkeleihin, mutta minä ainakin uskon että tämä pieni enkeli kulkee teidän mukana aina.
-
Sen jälkeen en muista juuri mitään mitä sairaalassa tapahtui. Tuolla hetkellä mieheni seisoi takanani. Käännyin katsomaan ja näin miten kyyneleet valuivat hänen poskiaan pitkin ja tippui lattialle niin, että kuulin jokaisen kyyneleen iskeytyvän lattiaan. Olen tämän aiemmin johonkin toiseen ketjuun kirjoittanut, mutta vaikka tilanteessa ei pystynyt paljon sanomaan niin tuo on elämäni julmin ja kamalin, mutta samalla kaunein hetki.

Alzheimer potilas ei ollut pitkiin aikoihin osannut enää puhua mitään selvää sanaa. Poismenon hetkellä lastensa ollessa ympärillä muisti kaikkien lastensa nimet ja sanoi ne viimeisenä lapsilleen. Se oli liikuttava hetki.

Pakko kertoa vaikka veli ei suoranaisesti itse sanonut. Veljeni kuoli kymmenen vuotta sitten aivokasvaimeen. edeltävänä yönä näin unta että olin hänen luona ja hän sanoi mulle älä huoli mulla on kaikki nyt hyvin. Aamulla tuli äidiltäni puhelinsoiton että veljeni oli kuollut.

Veljeni ei lopuuvaiheessa pystynyt enää puhumaan mutta viimeisen kerran kun hänen vaimo oli hänen vierellään hän oli puristanut vaimon kättä lujaa. Seuraavana päivänä hän kuoli äitini läsnäollessa.

Pappani viimeiset sanat mulle olivat: "ei tässä nyt enää niin suurta hätää ole, kun ei onneksi enää mitään kipujakaan ole." Ja siitä parisen viikkoa, niin pappa nukkui pois. Tuon meidän tapaamisen jälkeen hän jutteli vielä kaikenlaista muille, mutta se meni koko ajan sekavammaksi. Kun näin hänet viimeisen kerran sairaalassa, ei hän enää puhunut. En edes itseasiassa tiedä niitä "virallisia" viimeisiä sanoja, mutta tuon meidän viimeisen keskustelumme olen kyllä tallettanut syvälle sydämeeni. <3

"Rakastan sinua tyttöni".. Isäni viimeiset sanat minulle

"pitäkää huolta toisistanne"
Ex-anopin viimeiset sanat mulle ja pojalleen. Pari vuotta tästä poikansa uhkas tappaa mut. Ei vissiin muistanu mitä äitinsä oli pyytäny...

"Minua pelottaa". Kuolema tuli siis yllättäen, ns äkkikuolema mutta henkilö aavisti ilmeisesti kuolemansa. Pyysi myös anteeksi ja kertoi rakastavansa minua. Tavallaan jätettiin hyvästit vaikka kuolema ei ollut ennustettavissa. Kuoli muutaman tunnin sisällä tuosta :(

Hei hei kulta rakas, sanoi isä puhelimessa. Hän ei ollut milloinkaan sanonut minulle mitään tuollaista, tai en ainakaan muista että olisi.

tätä ketjua lukiessa tulee ajatelleeksi sitä mitä sanon viimeisenä perheenjäsenilleni ennen lopullista lähtöäni. kai pitäisi sanoa jotain kaunista.

"Tule käymään vielä illalla". Menin käymään kyllä, seuraavana aamuna mummu nukkui pois ♥

Olin sairaan isoäitili luona ja autoin häntä kirjoittamaan onnittelukorttia eräälle toiselle sukulaiselle. Kysyin, onko vielä jotain, mitä hän haluaa korttiin lisätä, hän liikuttui kyyneliin ja pyysi kirjoittamaan, että kaikki on nyt ihan hyvin. En kirjoittanut, koska lause olisi vaatinut selityksiä, jotka eivät korttiin mahtuneet, mutta jälkeenpäin tietenkin kerroin kaikille läheisille tapahtuneen. Oletan, että pyyntö kirjoittaa lause, oli hänen tapansa sanoa minulle, että ei pelännyt kuolemaa, jonka tiesi olevan ihan lähellä, ei vaan osannut juuri sillä hetkellä puhua suorempaa asiasta, enkä minäkään sen paremmin.