Lue keskustelun säännöt.
Ylempi/alempi keskiluokka ja maku
19.11.2021 |
Olen kotoisin alemmasta keskiluokasta hyvin pienestä suvusta ja siksi sukulaisista suurin osa on kuolleita jo. Niinpä aikaa tulee lähinnä vietettyä puolison ylemmän keskiluokan/ osittain eliitin sukulaisten kanssa. On kiinnostavaa havainnoida eroja heidän elämäntyylissään ja maussaan:
- kodissa pitää olla tilavat seurustelutilat jotka on sisustettu aikuiseen makuun, eikä lapsiperheoleiluun
- Varsinkin Helsingissä tila maksaa ja paljon koska kukaan ei suostu muuttamaan yli 5 km päähän keskustasta. Siihen tarvitaan vanhaa rahaa mutta tätä ei kukaan myönnä.
- Artekin huonekalut ja Hakosen sohva (minusta aika mielikuvituksettomia valintoja)
- flyygeli tai piano seurustelutiloissa
- nämä on aivan no-no: Pentik, seinälautaset, kalenteripyyhkeet, peruspolkupyörä muutamalla vaihteella paitsi mökillä se käy. Sille hymyillään.
- jos asioidaan Tokmannilla, Kappahlissa tai Lindexissä, sitä ei myönnetä
- Lidlissä ja Ikeassa käymisestä tehdään hirveä numero. Sen on ilmeisesti tarkoitus osoittaa, ettei pelätä olla tavallisia mutta huomaahan kaikki että me EI olla tavallisia
- pyykkitelineet tai muu lapsiperhesotku. Kotityöt on tarkoitus tehdä niin kuin näkymätön käsi olisi ne tehnyt
Onko täällä muita luokka & maku -havainnoijia?
Kommentit (83)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpas tässä yleistyksiä, jotka voin heti kumota. Miehen suvussa on yksinhuoltaja, joka on tk-eläkkeellä. Lapsi soittaa viulua ja pianoa. En ole varma mutta luulen, että isän suku on mahdollistanut nuo harrastukset, on väleissä.
Yksi lähisukulaiseni on hyvätuloinen yritysjohtaja. Heillä on hieno talo, mutta sisustus hyvin arkinen eivätkä brassaille lasten vaatteilla.
Työssäni olen tavannut yhden tämän kaupungin top50-rikkaimmista henkilöistä. Asuu keskustassa tavallisessa kerrostalossa ja kulkee farkuissa ja T-paidassa. Ei ole Helsinki. Tosi mukava ja rento tyyppi, josta kukaan ei näe varallisuutta päälle päin. Omistaa mm. yhden ison yrityksen joka toimii valtakunnallisesti ja useita asuntoja.
Tämähän vain vahvistaa sitä, että luokka ei riipu pelkästään tulotasosta tai varallisuudesta, vaan on laajempi käsite. Ilmeisesti tk-eläkkeellä o
Kyllä köyhäkin ihminen voi harrastaa muutakin kuin lätkää ja kaljaa. Omat vanhempani kävivät kouluja vain kansakoulun verran. He lukivat silti jatkuvasti, seurasivat tiiviisti yhteiskunnallisia tapahtumia, kotona soi klassinen musiikki, äiti kävi mielellään teatterissa ja taidenäyttelyissä ja otti minut usein mukaan. Minulle on samantekevää, menenkö kuuntelemaan oopperaa, vai käynkö elokuvissa, viihdyn molemmissa. En erottele sen paremmin huveja kuin ihmisiäkään ns, hienouden mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pelkästään musiikin harrastaminen ja soittotaito nostaa rahvaan ja alaluokan yläpuolelle. Rahvas löytyy kerrostalon parvekkelta tupakalta, ja käsivarsissa on tatuointeja. Ylempi kerros soittaa flyygelillä jazzia.
Hauska kuulla olevansa rahvaan yläpuolella näin kelarottana muusikkona!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelkästään musiikin harrastaminen ja soittotaito nostaa rahvaan ja alaluokan yläpuolelle. Rahvas löytyy kerrostalon parvekkelta tupakalta, ja käsivarsissa on tatuointeja. Ylempi kerros soittaa flyygelillä jazzia.
Hauska kuulla olevansa rahvaan yläpuolella näin kelarottana muusikkona!
No ainoana ammattina musiikki ei ehkä ole niin iso statusjuttu, mutta harrastuksena jonkin oikean työn ohella kylläkin. Tyyliin että päivät hoitelee potilaita yksityisklinikalla ja viikonloppuisin sitten rentoutuu amatöörien sinfoniaorkesterissa tai heittää pikku keikan jazz-klubilla.
-eri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelkästään musiikin harrastaminen ja soittotaito nostaa rahvaan ja alaluokan yläpuolelle. Rahvas löytyy kerrostalon parvekkelta tupakalta, ja käsivarsissa on tatuointeja. Ylempi kerros soittaa flyygelillä jazzia.
Hauska kuulla olevansa rahvaan yläpuolella näin kelarottana muusikkona!
No ainoana ammattina musiikki ei ehkä ole niin iso statusjuttu, mutta harrastuksena jonkin oikean työn ohella kylläkin. Tyyliin että päivät hoitelee potilaita yksityisklinikalla ja viikonloppuisin sitten rentoutuu amatöörien sinfoniaorkesterissa tai heittää pikku keikan jazz-klubilla.
-eri.
Näinhän tuossa ei sanottu. Musiikkiharrastus ja soittotaito löytyy, joten se väitetysti riittää kohottamaan rahvaan yläpuolelle. Ammatti se ei ole, vaan elanto saadaan kelalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylemmän keskiluokan korut voivat olla vaatimattomia, mutta aina aitoa kultaa, timantteja, jalokiviä.
Perityt käsinsolmitut matot.
Entä jos se ylemmän keskiluokan ihminen on allerginen niille kultakoruille ja käyttääkin vaikka hopeaa? Joutuisi sotketuksi alempaan keskiluokkaan. Itse saan kultakoruista ihottumaa ja ne lojuvat korulippaassa käyttämättöminä odottaen, josko kelpaisivat vintagena tyttärentyttärelle.
Minulla on mielikuva ettei kulta aiheuta allergiaa.
On nikkeliallergiaa suurimmassa osassa tapauksia. Valkokulta seostetaan nikkelillä. Dubaista ja lähi-idän basaareista ostettu kulta ei myöskään ole 24 karaattia, seoksessa on nikkeliä. Mutta kai kullallekin voi olla allerginen?
925 hopea on hopeaa 92,5%. 585 kulta on kultaa vain 58,5%, eli siinä on enemmän allergeenejä seassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei omien havaintojen perusteella voi yleistää. Itseäni ei edes kiinnosta yksikään listaamistasi asioista eikä näin ollen päde muhun mikään kohta.
Me ollaan ylintä keskiluokkaa (ei aivan eliittiä) ja asutaan tyylikkäästi hienostoalueella, harrastuksia on (sivistyneitä) useita mm. omistetaan piano ja viulu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan ylintä keskiluokkaa (ei aivan eliittiä) ja asutaan tyylikkäästi hienostoalueella, harrastuksia on (sivistyneitä) useita mm. omistetaan piano ja viulu.
Mutta onko 3ea eri leikkelettä aamiaispöydässä?
En tiedä mihin kuulun mutta ei meillä ole ikinä mitään kuivaustelineitä missään huoneessa, ei myöskään kalenteripyyhkeitä tai muita printtijuttuja. Eikä lapsille mitään omia pikku nojatuoleja tai muuta minikrääsää. Paljon tauluja ja iso kirjahylly (jossa kirjoja) ollut aina. Leluja ja kirjoja toki pitkin huoneita ja lattioita välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää luokkakeskustelu on aina niin viihdyttävää. Ja hupsua. Ei Suomessa ole yhteiskuntaluokkia. Vain tuloluokkia on ja se ei riitä kokonaiseksi yhteiskuntaluokkajaoksi.
Vierailija kirjoitti:
Mun outo lapsuus. Koti täynnä kirjoja, aivan joka paikassa. Huonekalut tummia ja painavia, matot paksuja villaisia tummasävyisiä. Jouluisin ja synttäreillä perintöhopeat esillä, synttäreillä myös kahvi tarjottiin aina hopeakannusta ja syötiin homejuustoja. Aamiaiseksi syötiin tuoretta ananasta, appelsiinimarmeladia ja cream crackeita. Tämä kaikki siis 70- luvulla.
Ikinä ei tehty ulkomaanmatkoja muuta kuin pohjoismaihin, etelän loma olisi ollut kauhistus. Pääsin vasta 16- vuotiaana kielikurssille ja reissuihin. Rahaa oli aina käytössä, ei ollut mitään viikkorahoja mutta sitä sai käyttää. Vaatteita sain ostaa teininä mitä huvitti.
Miltä kuulostaa?
Mun lapsuudelta. Mekin syötiin marmeladia ja cream crackereita ja isä osti välillä tuoreen ananaksenkin. Tummat huonekalut ja kirjahylly oli myös ja äiti kiillotteli hopeita juhlien edellä.
Mutta isä oli rakennuksilla töissä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No voi hitsi, olen juuri juhlistanut elintasoni nousua ostamalla pentikin astiaston (tori.fi:stä käytettynä).. ja nyt ne ovatkin ehdoton no-no ja mökkikamaa. :(
Vierailija kirjoitti:
No voi hitsi, olen juuri juhlistanut elintasoni nousua ostamalla pentikin astiaston (tori.fi:stä käytettynä).. ja nyt ne ovatkin ehdoton no-no ja mökkikamaa. :(
Älä huoli, ne tulee muotiin taas ja sitten oletkin ihan muodin aallonharjalla.
Muistan kuinka 80-luvulla yliopiston käyneet naiset ihailivat Pentikkiä ja sitä ostivat kaikki jos rahat vaan riittivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylemmän keskiluokan korut voivat olla vaatimattomia, mutta aina aitoa kultaa, timantteja, jalokiviä.
Perityt käsinsolmitut matot.
Entä jos se ylemmän keskiluokan ihminen on allerginen niille kultakoruille ja käyttääkin vaikka hopeaa? Joutuisi sotketuksi alempaan keskiluokkaan. Itse saan kultakoruista ihottumaa ja ne lojuvat korulippaassa käyttämättöminä odottaen, josko kelpaisivat vintagena tyttärentyttärelle.
Sitten on tuomittu kuulumaan ikuisesti alempaan keskiluokkaa BUAHAHAAAAA
Millä keinoilla voisi nopeuttaa nousua alemmasta ylempään keskiluokkaan? Auttaisiko esim. taiteen ripustus seinälle tai pienon osto?
Vierailija kirjoitti:
Millä keinoilla voisi nopeuttaa nousua alemmasta ylempään keskiluokkaan? Auttaisiko esim. taiteen ripustus seinälle tai pienon osto?
Kiipimällä?
Vierailija kirjoitti:
Millä keinoilla voisi nopeuttaa nousua alemmasta ylempään keskiluokkaan? Auttaisiko esim. taiteen ripustus seinälle tai pienon osto?
Lakkaamalla kutsumasta pianoa pienoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun outo lapsuus. Koti täynnä kirjoja, aivan joka paikassa. Huonekalut tummia ja painavia, matot paksuja villaisia tummasävyisiä. Jouluisin ja synttäreillä perintöhopeat esillä, synttäreillä myös kahvi tarjottiin aina hopeakannusta ja syötiin homejuustoja. Aamiaiseksi syötiin tuoretta ananasta, appelsiinimarmeladia ja cream crackeita. Tämä kaikki siis 70- luvulla.
Ikinä ei tehty ulkomaanmatkoja muuta kuin pohjoismaihin, etelän loma olisi ollut kauhistus. Pääsin vasta 16- vuotiaana kielikurssille ja reissuihin. Rahaa oli aina käytössä, ei ollut mitään viikkorahoja mutta sitä sai käyttää. Vaatteita sain ostaa teininä mitä huvitti.
Miltä kuulostaa?
Mun lapsuudelta. Mekin syötiin marmeladia ja cream crackereita ja isä osti välillä tuoreen ananaksenkin. Tummat huonekalut ja kirjahylly oli
Paljonko ananas maksoi silloin 70-/80-luvulla? Olen syntybyt 90-luvulla, joten ei ole mitään hajua noista ajoista.
Ns. vanhan rahan talouksissa on klassisia huonekaluja sekä taidetta. Sen sijaan olen eri mieltä siitä että hymyiltäisiin vaikka Ikeassa käymiselle. Omat tuntemani ylemmän luokan ihmiset nimenomaan tekee taloudellisesti fiksuja valintoja ja esim. mökille on ostettu Ikeasta astiastot vaikka kotona onkin parempaa posliinia. Moni myös ajaa tavallisella autolla vaikka asutaan velattomassa miljoonakämpässä keskustassa. Autoilla lesoilu on nimenomaan uusrikkaan merkki, ellei puhuta vanhoista keräilyautoista. Myös isot, näkyvät brändilogot vaatetuksessa on rahvasta kun taas yläluokkaista on pukeutua mukavasti ja laadukkaasti.
Piano ja kirjahylly voivat kuulua minkä tahansa luokan sisustukseen, mutta sivistyneistön erottaa siitä, että heille ne ovat käyttöesineitä.