Ylempi/alempi keskiluokka ja maku
Olen kotoisin alemmasta keskiluokasta hyvin pienestä suvusta ja siksi sukulaisista suurin osa on kuolleita jo. Niinpä aikaa tulee lähinnä vietettyä puolison ylemmän keskiluokan/ osittain eliitin sukulaisten kanssa. On kiinnostavaa havainnoida eroja heidän elämäntyylissään ja maussaan:
- kodissa pitää olla tilavat seurustelutilat jotka on sisustettu aikuiseen makuun, eikä lapsiperheoleiluun
- Varsinkin Helsingissä tila maksaa ja paljon koska kukaan ei suostu muuttamaan yli 5 km päähän keskustasta. Siihen tarvitaan vanhaa rahaa mutta tätä ei kukaan myönnä.
- Artekin huonekalut ja Hakosen sohva (minusta aika mielikuvituksettomia valintoja)
- flyygeli tai piano seurustelutiloissa
- nämä on aivan no-no: Pentik, seinälautaset, kalenteripyyhkeet, peruspolkupyörä muutamalla vaihteella paitsi mökillä se käy. Sille hymyillään.
- jos asioidaan Tokmannilla, Kappahlissa tai Lindexissä, sitä ei myönnetä
- Lidlissä ja Ikeassa käymisestä tehdään hirveä numero. Sen on ilmeisesti tarkoitus osoittaa, ettei pelätä olla tavallisia mutta huomaahan kaikki että me EI olla tavallisia
- pyykkitelineet tai muu lapsiperhesotku. Kotityöt on tarkoitus tehdä niin kuin näkymätön käsi olisi ne tehnyt
Onko täällä muita luokka & maku -havainnoijia?
Kommentit (83)
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mikä on kalenteripyyhe.
Se on keittiöpyyhe, johon on printattu vuosikalenteri ja yleensä jotain kuvitusta.
Onpas tässä yleistyksiä, jotka voin heti kumota. Miehen suvussa on yksinhuoltaja, joka on tk-eläkkeellä. Lapsi soittaa viulua ja pianoa. En ole varma mutta luulen, että isän suku on mahdollistanut nuo harrastukset, on väleissä.
Yksi lähisukulaiseni on hyvätuloinen yritysjohtaja. Heillä on hieno talo, mutta sisustus hyvin arkinen eivätkä brassaille lasten vaatteilla.
Työssäni olen tavannut yhden tämän kaupungin top50-rikkaimmista henkilöistä. Asuu keskustassa tavallisessa kerrostalossa ja kulkee farkuissa ja T-paidassa. Ei ole Helsinki. Tosi mukava ja rento tyyppi, josta kukaan ei näe varallisuutta päälle päin. Omistaa mm. yhden ison yrityksen joka toimii valtakunnallisesti ja useita asuntoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse koen olevani luokaton. En ainakaan tiedä mihin luokkaan kuulun.
No minä voin auttaa: kuulut työväenluokkaan.
Kun en ole töissä.
Kuulut sinne silti. Samaan sammioon muiden samanlaisten kanssa. Samaan meren mutaan yhdeksi miljardeista.
Aika kliseinen kuva Ap:lla. Itse kuulun yläluokkaan enkä kyllä tunnista itseäni tuosta kuvauksesta. Lähinnä tuo kuvaa keskiluokkaa.
Yläluokkaisuus on perittävä tai opeteltava lapsesta alkaen. Onneksi vanhempani tajusivat tämän vaikka itse olivatkin lähtöisin lähinnä keskiluokasta.
Vierailija kirjoitti:
Onpas tässä yleistyksiä, jotka voin heti kumota. Miehen suvussa on yksinhuoltaja, joka on tk-eläkkeellä. Lapsi soittaa viulua ja pianoa. En ole varma mutta luulen, että isän suku on mahdollistanut nuo harrastukset, on väleissä.
Yksi lähisukulaiseni on hyvätuloinen yritysjohtaja. Heillä on hieno talo, mutta sisustus hyvin arkinen eivätkä brassaille lasten vaatteilla.
Työssäni olen tavannut yhden tämän kaupungin top50-rikkaimmista henkilöistä. Asuu keskustassa tavallisessa kerrostalossa ja kulkee farkuissa ja T-paidassa. Ei ole Helsinki. Tosi mukava ja rento tyyppi, josta kukaan ei näe varallisuutta päälle päin. Omistaa mm. yhden ison yrityksen joka toimii valtakunnallisesti ja useita asuntoja.
Ei rikkaus ole sama asia kuin yläluokkaisuus. Vaikka sian pukisi frakkiin, se röhkisi silti.
Yläluokkaisuus on sivistyneisyyttä ja kulttuurista pääomaa. Sitä, että on tohtorintutkinto ja tunnetaan taiteita ja filosofiaa ja historiaa ja klassisia kieliä, esimerkiksi.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on oltu ranskalais-venäläis-ruotsalais-suomalaisessa keittiössä 1800-luvulta lähtien.
Minun on myös mitä sivistyneimmin ja kunnioittavimmin julkisesti todettu olevan tyypillinen nousukas.
Totesin sen olevan perin totta. Jostain Kaarle suuren ajoista alkaen nyt ainakin.
Ehkä jopa 1/8 - 1/5 suomalaisista on "sukua" Kaarlelle, mikäli voidaan luottaa ruotsalaisen idel-ädel-adel:n fantastisiin sepustuksiin omista sukujuuristaan.
Jos sukupuustasi löytyy ruotsalaista aatelia, niin sitten vain italialaisia herttuoita laskemaan!
Ranskalais-venäläinen keittiö tulee yleensä Pietarista, silloin sinulla on ollut siellä varmaan sukulaisia töissä keittiössä.
Varmaan joku toinen sukututkija tai historijoitsija tuon tajuaa, pazka läppä.
Olen ns hyvän suvun vesa ja eletty mukavasti sukupolvesta toiseen. Sivistystä, korkeaa koulutusta jne.
Se tärkein asia, mikä meille jo lapsesta neuvottiin, ja jota suosittelen sinullekin ap, että kunnioita muita ihmisiä ja kuuntele heitä. Ole kiinnostunut, mitä toisella on sanottavaa ja kysele hänen kuulumisiaan. Silloin ei jää aikaa pohtia toisten elämäntapoja ja kotkotuksia. Yhteiskuntaluokilla ei ole tekemistä älykkyyden ja kohteliaisuuden kanssa. Ne taidot opitaan vain viisailta vanhemmilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpas tässä yleistyksiä, jotka voin heti kumota. Miehen suvussa on yksinhuoltaja, joka on tk-eläkkeellä. Lapsi soittaa viulua ja pianoa. En ole varma mutta luulen, että isän suku on mahdollistanut nuo harrastukset, on väleissä.
Yksi lähisukulaiseni on hyvätuloinen yritysjohtaja. Heillä on hieno talo, mutta sisustus hyvin arkinen eivätkä brassaille lasten vaatteilla.
Työssäni olen tavannut yhden tämän kaupungin top50-rikkaimmista henkilöistä. Asuu keskustassa tavallisessa kerrostalossa ja kulkee farkuissa ja T-paidassa. Ei ole Helsinki. Tosi mukava ja rento tyyppi, josta kukaan ei näe varallisuutta päälle päin. Omistaa mm. yhden ison yrityksen joka toimii valtakunnallisesti ja useita asuntoja.
Ei rikkaus ole sama asia kuin yläluokkaisuus. Vaikka sian pukisi frakkiin, se röhkisi silti.
Yläluokkaisuus on sivistyneisyytt
No ainakin tämän palstan yläluokkaiset ja sitä kohti hapuilevat ylemmät keskiluokkaiset ovat falskia, kulttuuribarbaarista ja perssaukista passkasakkia kaikki tyynni.
Kuten olen minä itsekin, paitsi etten sentään onneksi ole näitä "ylempiä": tuollaiselta vaivalta olen sentään välttynyt.
Jamppa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylemmän keskiluokan korut voivat olla vaatimattomia, mutta aina aitoa kultaa, timantteja, jalokiviä.
Perityt käsinsolmitut matot.
Entä jos se ylemmän keskiluokan ihminen on allerginen niille kultakoruille ja käyttääkin vaikka hopeaa? Joutuisi sotketuksi alempaan keskiluokkaan. Itse saan kultakoruista ihottumaa ja ne lojuvat korulippaassa käyttämättöminä odottaen, josko kelpaisivat vintagena tyttärentyttärelle.
Aito ylemmän keskiluokan, eikä etenkään yläluokan jäsen, ole kiinnostunut siitä, mitä muut hänestä ajattelevat - hän tietää kuka on riippumatta erilaisista merkityksettömistä detaljeista.
Tapaan työkseni paljon perheitä ja teen myös kotikäyntejä. Kyllä se yhteiskuntaluokka kotona näkyy. Ylemmän keskiluokan kotona on kirjoja. Lapset myös lukevat niitä. Lapset harrastavat muutenkin paljon, on liikuntaharrastuksia, soitetaan jotain jne. Tietenkin myös varallisuus näkyy, mutta se ei ole merkityksellistä. Esim. ne kirjat eivät maksa mitään, mutta silti niitä ei näe kuin ylemmän keskiluokan kotona. Työväenluokassa on ruutuja kotona. Televisiot ovat isoja ja niitä on ruutuja on vähän kaikkialla. Kirjoja sen sijaan ei ole. Lasten harrastuksiin suhtaudutaan välinpitämättömästi, saatetaan selittää miten itsekin oppi englannin pelaamalla. Lapset ovat sitten siellä ruuduilla suht rajatta. Ap:n kuvailemia arvokoteja aitoinen itämaisine mattoineenkin ihmisillä on, mutta yleensä jo iäkkäämmillä ihmisillä. Olen käynyt myös hyvin korkea-asemaisten ylemmän keskiluokan kodeissa, joissa saattaa olla pienten lasten rikkoma sohva ja kylpyhuone täynnä kumiankkoja.
Välillä näin syrjäytyneenä hiukan naurattaakin, kun kaikissa televisiosarjoissa on aina joku tärkeilevä keskiluokkainen "asiantuntija". Keskiluokka ja heidän viihteensä, lol.
Kuulun mielestäni keskiluokkaan ja taustani on ehkä ylemmästä keskiluokasta. Akateemisesta suvusta isovanhempia myöten. Olen opiskellut soittoa, tanssia ja monia kieliä lapsesta asti. Meillä on ollut aina kiva asunto keskustassa ja matkustellaan paljon ulkomailla ja kotimaassa. Urheilua kuten lautailua talvisin. Meillä on jonkun verran taidetta, mutta esimerkiksi pukeutuminen on melko vaatimatonta eikä mitään pröystäilyä. On antiikkia ja on modernia. Ostetaan palveluja, meillä käy siivooja ja on aina käynyt. Olen käynyt hyvät koulut ja ystäväpiiri koostuu myös pitkälti samoista taustoista tulevista ihmisistä. Näiden asioiden sanominen ääneen jostain syystä hävettää enkä toivoisi mitään luokkajakoja ihmisten välille.
Vierailija kirjoitti:
Kuulun mielestäni keskiluokkaan ja taustani on ehkä ylemmästä keskiluokasta. Akateemisesta suvusta isovanhempia myöten. Olen opiskellut soittoa, tanssia ja monia kieliä lapsesta asti. Meillä on ollut aina kiva asunto keskustassa ja matkustellaan paljon ulkomailla ja kotimaassa. Urheilua kuten lautailua talvisin. Meillä on jonkun verran taidetta, mutta esimerkiksi pukeutuminen on melko vaatimatonta eikä mitään pröystäilyä. On antiikkia ja on modernia. Ostetaan palveluja, meillä käy siivooja ja on aina käynyt. Olen käynyt hyvät koulut ja ystäväpiiri koostuu myös pitkälti samoista taustoista tulevista ihmisistä. Näiden asioiden sanominen ääneen jostain syystä hävettää enkä toivoisi mitään luokkajakoja ihmisten välille.
Miksi sinun pitäisi hävetä kotiasi?
Onkos se Vornanen yläluokkaa? Sehän on poliisi ja kansanedustaja ja ammuskelee kännipäissään Helsingin keskustassa yöllä?
Vierailija kirjoitti:
Taidetta on joka huoneessa ja sillä on itseisarvo, vanhaa ja uutta iloisesti sekaisin, eikä niiden tarvitse sopia värimaailmaltaan tai tyyliltään toisiinsa, tai sohvatyynyjen väreihin.
Olohuoneet ja ruokasali sisustetaan vieraat huomioon ottaen, kotia ei sisusteta rennoksi piilopaikaksi löhöämiseen. Juhliin kutsutaan muitakin kuin oma suku ja läheisimmät ystävät.
Perityt pöytähopeat.
Karrikoidusti: nousukkailla 8h+6wc, vanha raha 12h+2wc. Nousukkailla avokeittiö ja yhtenäistä tilaa, näkymät kattojen yli merelle. Vanhalla rahalla erilliset huoneet, ei näkymiä, peritty asunto huippusijainnilla (nousukkailla voi olla vanhan rahan arvoasunto, mutta se on rempattu lattiasta kattoon trendikkääksi.) Nousukkaat syövät paksuja pihvejä, rakastavat italialaista ja ranskalaista keittiötä. Vanha raha syö kalaa ja äyriäisiä, hartaudella tehtyjä perinteisiä suomalaisia ruokia ja herkut/leipä haetaan aina samasta lapsuudesta tutusta
Olen ylempää keskiluokkaa tai eliittiä ja omaisuus on vanhasta rahasta.
Minulla on asunto pieni kaksio. On kyllä useampi muukin asunto, mutta ne olen vuokrannut.
En koskaan kutsu ketään kotiini, en ole koskaan tykännyt järjestää juhlia, enkä ole erityisen sosiaalinen.
Syön paljon eineksiä, en ole kiinnostunut ruuanlaitosta, enkä tee mitään ruokia ns alusta asti itse, enkä leivo.
Äyriäisille olen allerginen, syön mieluiten lihaa tai broilerisuikaleita, ne ovat helppoja. Liha on jauhelihaa, en jaksa paistaa pihvejä, kun se on niin hidasta.
Pöytähopeita on, mutta en käytä niitä koskaan, sillä niitä ei voi laittaa tiskikoneeseen, enkä ala sen takia todellakaan käsin tiskaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taidetta on joka huoneessa ja sillä on itseisarvo, vanhaa ja uutta iloisesti sekaisin, eikä niiden tarvitse sopia värimaailmaltaan tai tyyliltään toisiinsa, tai sohvatyynyjen väreihin.
Olohuoneet ja ruokasali sisustetaan vieraat huomioon ottaen, kotia ei sisusteta rennoksi piilopaikaksi löhöämiseen. Juhliin kutsutaan muitakin kuin oma suku ja läheisimmät ystävät.
Perityt pöytähopeat.
Karrikoidusti: nousukkailla 8h+6wc, vanha raha 12h+2wc. Nousukkailla avokeittiö ja yhtenäistä tilaa, näkymät kattojen yli merelle. Vanhalla rahalla erilliset huoneet, ei näkymiä, peritty asunto huippusijainnilla (nousukkailla voi olla vanhan rahan arvoasunto, mutta se on rempattu lattiasta kattoon trendikkääksi.) Nousukkaat syövät paksuja pihvejä, rakastavat italialaista ja ranskalaista keittiötä. Vanha raha syö kalaa ja äyriäisiä, hartaudella tehtyjä perinteisiä suomalaisia ruokia ja her
Poikkeus vahvistaa säännön. Jos itse ei ole tai tuntee jonkun, joka ei käyttäydy luokalleen tunnusomaisesti, ei vielä kumoa sääntöä. Puhumme täällä yleistyksistä.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mikä on kalenteripyyhe.
Etkä osaa käyttää googlea?
https://www.google.com/search?sca_esv=cd9a55a255ee4ca7&sca_upv=1&rlz=1C…
Vierailija kirjoitti:
Ylemmän keskiluokan korut voivat olla vaatimattomia, mutta aina aitoa kultaa, timantteja, jalokiviä.
Perityt käsinsolmitut matot.
Juuri näistä asioista tunnistaa vanhemman rahan ja ylemmän keskiluokan: perittyjä arvoesineitä, kuten koruja, kelloja, hopeita. Perityt matot, ehkä valaisimet, pienet koriste/käyttöesineet, jotka ovat vanhoja ja arvokkaista materiaaleista tehtyjä. Kirjahylly, jossa on perittyjä klassikoita. Matoissa hieman tunkkainen ja pölyinen tuoksu, häivähdys sikaria.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylemmän keskiluokan korut voivat olla vaatimattomia, mutta aina aitoa kultaa, timantteja, jalokiviä.
Perityt käsinsolmitut matot.
Entä jos se ylemmän keskiluokan ihminen on allerginen niille kultakoruille ja käyttääkin vaikka hopeaa? Joutuisi sotketuksi alempaan keskiluokkaan. Itse saan kultakoruista ihottumaa ja ne lojuvat korulippaassa käyttämättöminä odottaen, josko kelpaisivat vintagena tyttärentyttärelle.
Minulla on mielikuva ettei kulta aiheuta allergiaa.
Tämä on erittäin vakava tosiasia. Ruotsista nähdään, millainen luokkayhteiskunta saadaan, kun hommataan outoa jengiä kadut täyteen.