Sosiaalisten tilanteiden pelko, samaistuvia?

Hei!

Onko täällä muita samaistuvia tähän ongelmaan, eli oon nyt jo jokusen vuotta jännittänyt sosiaalisia tilanteita ja aikalailla vältellyt. Joka on sinäänsä ehkä ironista kun samaan aikaan tahtoisin kovasti saada ystäviä ja sosialisoitua mutta aina kun on ihmisiä ympärillä, on hyvä jos saan hengitetyksi. Bussit on ongelma, käytän aikalailla vaan pakon edessä. Kaupat, kirjastot, julkiset paikat ylipäänsä sama juttu. Sitten mulla on outo tapa ruveta naurahtamaan tai hymyilemään/käyttäytymään oudosti jos on liikaa ihmisiä ympärillä. Päässä takoo vaan koko ajan ajatus että miten suoriudun tästä yms.. muistan kun oli tossa kutsunnat, ja siellä oltiin salissa iso porukka. Jaloissa veri alko lagaan ja aloin vähän ehkä tärähtelemäänkin, oli oikeesti hyvä että pystyin siitä nouseen kun oli sen aika ja sit alko olo helpottaan. Sosiaalisten tilanteiden kammoohan tämä on :( paraneeko koskaan? Haluisin kovasti olla sosiaalinen ja silleen mutta samaan aikaan haluisin asua metsässä 20km säteellä ei mistään. oon myös huomannut itsessäni kontrollifriikin piirteitä ja jos asiat ei ole kontrollissa niin saattaa sama ahdistus iskeä. Ja siitä vielä kysymys että onko kukaa tätä lukeva käynyt armeijan jolla on sosiaalisten tilanteiden pelkoa? Miten meni? Itse aion mennä, ja aattelen että hyvin se varmaan menee kunhan ns. kämppiksiin tutustuu.