Outoa, että uskoni ei horju vaikka tapahtuisi mitä
Rukoilin joskus uskoontuloa, ja sen jälkeen en ole enää hetkeäkään epäillyt Jumalan olemassaoloa.
Kommentit (19)
Hienoa, noin vahvassa uskossa minäkin haluaisin olla
Outoa, että välinpitämättömyyteni ei heilu tai horju.
Hyvä juttu, mutta kerro toki minullekin mitä silloin kuuluu ajatella kun tapahtuu pahaa ja Jumala ei auta.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä juttu, mutta kerro toki minullekin mitä silloin kuuluu ajatella kun tapahtuu pahaa ja Jumala ei auta.
Mullekin tapahtuu paljon pahaa, jopa niin paljon että olen ollut viime kuukausina jopa itsemurhan partaalla. Silti uskoni ei horju. Ap
Vierailija kirjoitti:
Hieno juttu. Pahat hengetkin uskovat - ja vapisevat. (Jaakobin kirje)
Kerro vähän lisää uskostasi.
En tiedä mitä siitä kertoisin. Yleensä en edes rukoile, joskus harvoin. Olen vaan varma että uskomukseni on totta. Ap
Halusit uskoa, nyt uskot. Yllättävää. Tuskin. Minä en halunnut uskoa, enkä usko. Helpottavaa. Minulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä juttu, mutta kerro toki minullekin mitä silloin kuuluu ajatella kun tapahtuu pahaa ja Jumala ei auta.
Mullekin tapahtuu paljon pahaa, jopa niin paljon että olen ollut viime kuukausina jopa itsemurhan partaalla. Silti uskoni ei horju. Ap
Kuulostaa siltä, että olet tyhmä.
Agnostikko luonnostaan kirjoitti:
Halusit uskoa, nyt uskot. Yllättävää. Tuskin. Minä en halunnut uskoa, enkä usko. Helpottavaa. Minulle.
Osittain totta, mutta mulla on ollut jopa sellaisia aikoja etten enää halua uskoa, mutta uskon silti. :D Tällaisia ajatuksia on siis ollut, kun masennuksen takia itsetuhoiset ajatukset ovat niin voimakkaita, että tuntuu etten selviä. Silloin mua on vaivannut ajatus, että mitä jos teen itselleni jotain ja joudun sen takia helvettiin. Siksi olen halunnut lopettaa uskomisen. Olen kuitenkin tullut lopulta siihen lopputulokseen, että jos sairauden takia minulle käy jotain, niin Jumala ymmärtää. Olenhan saanut jokaisen syntini anteeksi uskomalla Jeesukseen, ja yritän elää synnitöntä elämää. Joskus siinä ei vaan onnistu. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä juttu, mutta kerro toki minullekin mitä silloin kuuluu ajatella kun tapahtuu pahaa ja Jumala ei auta.
Mullekin tapahtuu paljon pahaa, jopa niin paljon että olen ollut viime kuukausina jopa itsemurhan partaalla. Silti uskoni ei horju. Ap
Kuulostaa siltä, että olet tyhmä.
Oletkos?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä juttu, mutta kerro toki minullekin mitä silloin kuuluu ajatella kun tapahtuu pahaa ja Jumala ei auta.
Mullekin tapahtuu paljon pahaa, jopa niin paljon että olen ollut viime kuukausina jopa itsemurhan partaalla. Silti uskoni ei horju. Ap
Kuulostaa siltä, että olet tyhmä.
Voi kai se niinkin olla. Mulle on kyllä aina lähipiirissä sanottu, että mulla on todella fiksuja ajatuksia. Siis noin yleisesti ottaen, ei juuri uskontoon liittyen. Ap
Vierailija kirjoitti:
Agnostikko luonnostaan kirjoitti:
Halusit uskoa, nyt uskot. Yllättävää. Tuskin. Minä en halunnut uskoa, enkä usko. Helpottavaa. Minulle.
Osittain totta, mutta mulla on ollut jopa sellaisia aikoja etten enää halua uskoa, mutta uskon silti. :D Tällaisia ajatuksia on siis ollut, kun masennuksen takia itsetuhoiset ajatukset ovat niin voimakkaita, että tuntuu etten selviä. Silloin mua on vaivannut ajatus, että mitä jos teen itselleni jotain ja joudun sen takia helvettiin. Siksi olen halunnut lopettaa uskomisen. Olen kuitenkin tullut lopulta siihen lopputulokseen, että jos sairauden takia minulle käy jotain, niin Jumala ymmärtää. Olenhan saanut jokaisen syntini anteeksi uskomalla Jeesukseen, ja yritän elää synnitöntä elämää. Joskus siinä ei vaan onnistu. Ap
No nyt kuulostaa paremmalta. Olin huolissani että olisit osallinen fariseusten kuolleesta vanhurskaudesta, mutta perustatkin uskosi Jeesukseen. Hyvin tehty, sillä tiellä pysy kumpaankaan suuntaan kääntymättä. (Eli lainorjuuteen tai välinpitämättömyyteen poikkematta).
Jeesus ottaa vastaan vain omasta mielestään syntisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä juttu, mutta kerro toki minullekin mitä silloin kuuluu ajatella kun tapahtuu pahaa ja Jumala ei auta.
Mullekin tapahtuu paljon pahaa, jopa niin paljon että olen ollut viime kuukausina jopa itsemurhan partaalla. Silti uskoni ei horju. Ap
Kuulostaa siltä, että olet tyhmä.
Ja tähän lisään vielä, että on ehkä kohtuullista ottaa myös mun ikä huomioon, jos arvioi tyhmyyttä. Olen vasta 16-vuotias. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä juttu, mutta kerro toki minullekin mitä silloin kuuluu ajatella kun tapahtuu pahaa ja Jumala ei auta.
Mullekin tapahtuu paljon pahaa, jopa niin paljon että olen ollut viime kuukausina jopa itsemurhan partaalla. Silti uskoni ei horju. Ap
Olen pahoillani kun olet joutunut kokemaan kovia. Kai se täytyy muistaa että kamaluuksia joutui myös Jeesuskin kärsimään, mutta lopussa hyvä voittaa varmasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä juttu, mutta kerro toki minullekin mitä silloin kuuluu ajatella kun tapahtuu pahaa ja Jumala ei auta.
Mullekin tapahtuu paljon pahaa, jopa niin paljon että olen ollut viime kuukausina jopa itsemurhan partaalla. Silti uskoni ei horju. Ap
Olen pahoillani kun olet joutunut kokemaan kovia. Kai se täytyy muistaa että kamaluuksia joutui myös Jeesuskin kärsimään, mutta lopussa hyvä voittaa varmasti.
Juurikin näin. Tää maailma ei suurimmaksi osaksi ole hyvä paikka, ihmisten takia. Ap
Rukoile salassa eikä ihailun toivossa t. Jessy
Vierailija kirjoitti:
Hyvä juttu, mutta kerro toki minullekin mitä silloin kuuluu ajatella kun tapahtuu pahaa ja Jumala ei auta.
Lue Jobin kirja raamatusta. Kaikille voi tapahtua kaikkea, ja Jumala ei ole joulupukki, joka aina toimittaa kivoja asioita.
Job oli suunnilleen moraalisesti täydellinen persoona, jolta vedettiin matto alta kokonaan. Itse varsin paljon kolhittuna kristittynä ymmärrän vähän siitä mitä Job kävi läpi - ilman omaa syytään.
Hieno juttu. Pahat hengetkin uskovat - ja vapisevat. (Jaakobin kirje)
Kerro vähän lisää uskostasi.