Onko fysiikasta hyötyä ilman pitkää matikkaa?

Lääkis ja ehkä AMK-insinööri luulisin olis sellaisia paikkoja minne pitkä matikka ei ole (käytännössä) pakollinen mutta fysiikasta on iloa :) 

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 11:42"]

Ne yhdessä on huomattavasti hyödyllisemmät kuin pelkkä pitkä fysiikka. Fysiikka on aika sidoksissa matikkaan, varsinkin noihin kehittyneempiin yhtälöihin ja niiden ratkaisuihin.

Termodynamiikan laskut, sähkotekniikan monet yhtälöt, virtausmekaniikka, säätötekniikan laskelmat, lujuusoppi, yms. Modernista ydinfysiikasta puhumattakaan.

[/quote]

Tiedän tän jutun ja mitään ydinfyysikkoa musta tuskin koskaan tulee, mutta mun motivaatio koko matikkaan vaan on ihan nollassa. Matikka on sellaista "tässäpä teille kaava, nyt teette 20 laskua jotka kaikki ratkeavat samalla tavalla" eikä kukaan halua vastata kysymyksiin jotka eivät liity siihen että laittaa ne numerot sinne kaavaan, näppäilee vähän laskinta ja merkitsee vastauksen ylös. En jaksa noin 13 kurssia sitä, enkä varmaan pärjäiskään, koska vaikka peruskoulussa voikin saada parhaita arvosanoja tekemättä mitään sama ei varmaan onnistu lukion pitkässä matikassa, ja todennäköisesti vaan vaihtaisin jossain välissä lyhyeen. 

Fysiikka taas on ihan erilaista. Meillä on mahtava opettaja ja tehdään paljon kokeita ja opettaja vastaa kaikkiin kysymyksiin, ja sen sijaan että katsottaisiin "no, tämä nyt toimii, älä kysy miksi" niinkuin matikassa fysiikassa myös katsotaan miksi se toimii. 

-ap

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 11:42"]

Pitkä matikka on kyllä eduksi myös lukiofysiikassa. Fysiikan laskut ei oo lyhyellä matikalla mitään helppoja. Kannattaa ilman muuta lukea pitkää matikkaa myös. Kirjoittaa sitten vaikka matikan lyhyenä jos ei siinä pärjää. Pitkästä matikasta pääsee myös helposti pois, mutta lyhyeltä matikalta pitkälle siirtyminen on jo hankalampaa.

sinänsä pitkän matikan puuttuminen ei ole este jatko-opintoihin, mutta pärjätäksesi esim teknisen alan pääsykokeissa täytyy ne pitkän matikan tiedot olla hallussa kuitenkin

[/quote]

Mulla oli lyhyt matikka lukiossa ja nyt opiskelen lääkiksen pääsykoetta varten fysiikkaa iltalukiossa. Ihan hyvin olen pärjännyt vaikka vain lyhyt matikka taustalla. Pitkä matikka auttaa kyllä laskurutiinin kehittämisessä ja looginen päättelykyky kehittyy. Fysiikanlaskut on aika perusmatikkaa kuitenkin, logaritmit ehkä sieltä vaikeimmasta päästä...

Riippuu vähän mihin aiot hakea lukion jälkeen. Jos johonkin tekniselle alalle aiot esim. DI tai  vastaava niin kyllä sinuna ottaisin pitkän matikan. Lääkikseen pitkä matikka ei ole välttämätön, mutta ei siitä haittaakaan ole.

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 12:31"]

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 11:42"]

Ne yhdessä on huomattavasti hyödyllisemmät kuin pelkkä pitkä fysiikka. Fysiikka on aika sidoksissa matikkaan, varsinkin noihin kehittyneempiin yhtälöihin ja niiden ratkaisuihin.

Termodynamiikan laskut, sähkotekniikan monet yhtälöt, virtausmekaniikka, säätötekniikan laskelmat, lujuusoppi, yms. Modernista ydinfysiikasta puhumattakaan.

[/quote]

Tiedän tän jutun ja mitään ydinfyysikkoa musta tuskin koskaan tulee, mutta mun motivaatio koko matikkaan vaan on ihan nollassa. Matikka on sellaista "tässäpä teille kaava, nyt teette 20 laskua jotka kaikki ratkeavat samalla tavalla" eikä kukaan halua vastata kysymyksiin jotka eivät liity siihen että laittaa ne numerot sinne kaavaan, näppäilee vähän laskinta ja merkitsee vastauksen ylös. En jaksa noin 13 kurssia sitä, enkä varmaan pärjäiskään, koska vaikka peruskoulussa voikin saada parhaita arvosanoja tekemättä mitään sama ei varmaan onnistu lukion pitkässä matikassa, ja todennäköisesti vaan vaihtaisin jossain välissä lyhyeen. 

Fysiikka taas on ihan erilaista. Meillä on mahtava opettaja ja tehdään paljon kokeita ja opettaja vastaa kaikkiin kysymyksiin, ja sen sijaan että katsottaisiin "no, tämä nyt toimii, älä kysy miksi" niinkuin matikassa fysiikassa myös katsotaan miksi se toimii. 

-ap

[/quote]

Pitkä matematiikka lukiossa ei missään nimessä ole tuollaista! Se on parhaimmillaan juuri sitä ongelmanratkaisua, kukaan ei anna sinulle yhtälöä johon sijoitat ne numerot ja vastaus on siinä. Itse kävin pitkän matikan ja rakastin siinä juuri sitä ongelmien ratkaisua, tai ehkä ennemminkin sitä tunnetta mikä tulee kun saat pitkän pohdinnan jälkeen oikean vastauksen. Ja usko pois, kyllä siellä lukiossa matikassakin käydään perusteellisesti läpi se miksi-kysymys. Ei ole enää millään tavalla mielekästä iskeä kaava taululle ja sanoa että näin se vaan menee, taustat on myös hyvä ymmärtää. Esimerkkinä vaikka Pythagoraan lause - en muista, johdettiinko (eli käydään alusta asti läpi, miten tämä kaava on saatu) sitä yläasteella, mutta pitkässä matikassa se kyllä tehdään. :)

Mun entinen luokkakaveri, mies, on lääkäri, itse asiassa jossain määrin tunnettukin. Hänellä oli lyhyt matikka ja fysiikka. Ei kyllä minun tietojeni mukaan opiskellut lääkäriksi heti lukion jälkeen, vaan oli joku fysioalan ihminen ensin, hieroja tai fysioterapeutti tsjp. Tiesin, että on lääkäri, vasta sitten, kun nimi tuli julkisuudessa vastaan. Meidän äidit olivat tuttuja kskenään mutta sitten kun äitini kuoli, en enää kuullut "juoruja" tuosta luokkakaveristani. Ei ole siis tietoa, onko ehkä lukenut jotain lisää koulun jälkeen. Oli kyllä 9-10 oppilas kaikessa, myös fysiikassa, mutta en tiedä miksei pitkää matikkaa ottanut. 

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 12:31"]

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 11:42"]

Ne yhdessä on huomattavasti hyödyllisemmät kuin pelkkä pitkä fysiikka. Fysiikka on aika sidoksissa matikkaan, varsinkin noihin kehittyneempiin yhtälöihin ja niiden ratkaisuihin.

Termodynamiikan laskut, sähkotekniikan monet yhtälöt, virtausmekaniikka, säätötekniikan laskelmat, lujuusoppi, yms. Modernista ydinfysiikasta puhumattakaan.

[/quote]

Tiedän tän jutun ja mitään ydinfyysikkoa musta tuskin koskaan tulee, mutta mun motivaatio koko matikkaan vaan on ihan nollassa. Matikka on sellaista "tässäpä teille kaava, nyt teette 20 laskua jotka kaikki ratkeavat samalla tavalla" eikä kukaan halua vastata kysymyksiin jotka eivät liity siihen että laittaa ne numerot sinne kaavaan, näppäilee vähän laskinta ja merkitsee vastauksen ylös. En jaksa noin 13 kurssia sitä, enkä varmaan pärjäiskään, koska vaikka peruskoulussa voikin saada parhaita arvosanoja tekemättä mitään sama ei varmaan onnistu lukion pitkässä matikassa, ja todennäköisesti vaan vaihtaisin jossain välissä lyhyeen. 

Fysiikka taas on ihan erilaista. Meillä on mahtava opettaja ja tehdään paljon kokeita ja opettaja vastaa kaikkiin kysymyksiin, ja sen sijaan että katsottaisiin "no, tämä nyt toimii, älä kysy miksi" niinkuin matikassa fysiikassa myös katsotaan miksi se toimii. 

-ap

[/quote]

ylä-asteella ei kait voi hirveästi syventää että miksi joku matikan systeemi toimii kun sitä perustietoa ei ole riittävästi. Lukiossa ollaan jo lähempänä syitä. Jos sinua oikeasti kiinnostaa niin ota ihmeessä pitkä matikka. Ensinnäkin lahjakkaalle se ei ole kovinkaan vaikeaa. Edelleenkin suurin osa laskuista on kaavoijen muistamista ja aika mekaanista pyörittelya. Toisaalta on kuitenkin niiden perussyiden opiskelua. Lisäksi todella lahjakkaille on esim. matikkaolympialaisia yms. kisoja lisähaasteeksi.

Tuhlaat mahdollisuuksiasi jos matikka oikeasti kiinnostaa niihin syihin asti ja otat lyhyen matikan. Aivot tuppaa tykkäämään siitä että niitä käytetään.

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 12:31"]

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 11:42"]

Ne yhdessä on huomattavasti hyödyllisemmät kuin pelkkä pitkä fysiikka. Fysiikka on aika sidoksissa matikkaan, varsinkin noihin kehittyneempiin yhtälöihin ja niiden ratkaisuihin.

Termodynamiikan laskut, sähkotekniikan monet yhtälöt, virtausmekaniikka, säätötekniikan laskelmat, lujuusoppi, yms. Modernista ydinfysiikasta puhumattakaan.

[/quote]

Tiedän tän jutun ja mitään ydinfyysikkoa musta tuskin koskaan tulee, mutta mun motivaatio koko matikkaan vaan on ihan nollassa. Matikka on sellaista "tässäpä teille kaava, nyt teette 20 laskua jotka kaikki ratkeavat samalla tavalla" eikä kukaan halua vastata kysymyksiin jotka eivät liity siihen että laittaa ne numerot sinne kaavaan, näppäilee vähän laskinta ja merkitsee vastauksen ylös. En jaksa noin 13 kurssia sitä, enkä varmaan pärjäiskään, koska vaikka peruskoulussa voikin saada parhaita arvosanoja tekemättä mitään sama ei varmaan onnistu lukion pitkässä matikassa, ja todennäköisesti vaan vaihtaisin jossain välissä lyhyeen. 

Fysiikka taas on ihan erilaista. Meillä on mahtava opettaja ja tehdään paljon kokeita ja opettaja vastaa kaikkiin kysymyksiin, ja sen sijaan että katsottaisiin "no, tämä nyt toimii, älä kysy miksi" niinkuin matikassa fysiikassa myös katsotaan miksi se toimii. 

-ap

[/quote]

Haistan huonon matematiikan opettajan.

On siitä toki monellakin alalla. Asiantuntija / huipputason / tutkija tehtäviin et ehkä ainakaan suoraan pääse mutta jos tähtäin ei ole siellä niin luulisin että esim. AMK-insinööri, röntgenhoitaja ja lääketieteellinen olis hyviä "hieman fyssaa mutta ei kauhen vaikeaa matikkaa" paikkoja :) 

Olen vähän eri mieltä siitä, että fysiikkaan tarvitsisi pitkän matematiikan. Itse olen myöhäisvalveutunut ja aikuislukiossa pitkän matematiikan tarjonta on suorastaan surkea. Lukion fysiikassa ei ole mitään niin vaikeita laskuja, ettetkö pystyisi niitä lyhyen matematiikan taidoilla laskemaan. Lisäksi lukion fysiikka on jaettu niin moneen kurssiin, että yhden aiheen sisältö on aika pitkäveteistä ja siinä oppii ne laskut vaikkei olisikaan ennestään tuttuja. Mitä kuitenkin haluat varmaan tehdä, on käyttää hyväksi sitä, että pitkästä lyhyeeseen saa kursseja hyväksiluettua. Eli, ota geometria pitkästä -> hyväksilue lyhyeeseseen, ota derivaattakurssi pitkästä -> hyväksilue lyhyeeseen. Analyytisen geometrian ja vektorien kurssit suosittelen ainakin lukemaan pitkän puolelta.

Niin joo, ja itsehän opiskelen yliopistossa fysiikkaa, sivuaineenani biologiaa. Tosin tein tuon matematiikan kanssa aika paljon itsenäistä työtä, laskeskelin itsekseni myös integrointikurssin ja integroinnin jatkokurssin.

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 12:59"]

On siitä toki monellakin alalla. Asiantuntija / huipputason / tutkija tehtäviin et ehkä ainakaan suoraan pääse mutta jos tähtäin ei ole siellä niin luulisin että esim. AMK-insinööri, röntgenhoitaja ja lääketieteellinen olis hyviä "hieman fyssaa mutta ei kauhen vaikeaa matikkaa" paikkoja :) 

[/quote]

Joo, mihinkään huippututkijaksi en ole pyrkimässäkään, olisi kiva jos homma jotenkin liittyisi fysiikkaan tai muihin luonnotieteisiin, mutta minulle riittäisi ihan perustasonkin työ, vaikkapa AMK-pohjainen. 

-ap

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 13:16"][quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 12:59"]

On siitä toki monellakin alalla. Asiantuntija / huipputason / tutkija tehtäviin et ehkä ainakaan suoraan pääse mutta jos tähtäin ei ole siellä niin luulisin että esim. AMK-insinööri, röntgenhoitaja ja lääketieteellinen olis hyviä "hieman fyssaa mutta ei kauhen vaikeaa matikkaa" paikkoja :) 

[/quote]

Joo, mihinkään huippututkijaksi en ole pyrkimässäkään, olisi kiva jos homma jotenkin liittyisi fysiikkaan tai muihin luonnotieteisiin, mutta minulle riittäisi ihan perustasonkin työ, vaikkapa AMK-pohjainen. 

-ap
[/quote] Okei, 14 ja 15 päätyi yliopistoon koska ei päässyt lääkkikseen. Tarkoituksenani on siis valmistua matematiikan, fysiikan ja biologian opettajaksi. Edes teoreettinen matematiikka ei ole ollut niin vaikeaa mitä minua on peloteltu, mutta toisaalta olisin varmaan ollut pitkän matikan "ainesta" mutta päädyin lyhyeeseen. Haussa minulla oli myös tosiaan se lääkis, tämä näin, bioinformatiikka DI, farmasia, logopedia (ihan vaan työllisyyden takia, enkä päässyt tietenkään...) ja Röntgenhoitaja. Jos suljen pois tuon DI koulutuksen, niin kaikkiin näistä, myös luonnontieteiden opettajankoulutukseen on asiaa täydennetyllä lyhyellä matematiikalla :)

Jotenkin tuo kuvaus matematiikasta tylsänä tehtävien tekemisenä kuvaa aika hyvin myös omaa muistikuvaani yläkoulusta. Asiat olivat varsin yksinkertaisia, eikä niiden käytännön merkitykseen menty millään tavalla, laskettiin vaan. Esimerkiksi polynomeille, joita koulussa tankataan useampia vuosia on olemassa valtavasti erilaisia sovellusmahdollisuuksia, mutta jostain syystä niitä ei opetuksessa tuoda millään tavalla esille. Kaiken lisäksi suurin osa tunneista meni siihen, että luokan kovikset harrastivat sanaharkkaa opettajan kanssa.

Voin varmasti sanoa, että lukion matematiikka, jos mennään opetussuunnitelman mukaan, on aivan eri maailmasta. Siinä oikeasti saadaan jo jonkinlainen käsitys siitä, mitä matematiikka oikeasti pitää sisällään.

Kannattaa aloittaa pitkässä koska myös fysiikkaan liittyviä aloja on paljon enemmän tarjolla jos on pitkä matikka :/

Lääkis ! 

Jos fysiikasta tykkäät ja siinä pärjäät, niin ei se matikkakaan tule olemaan ongelma. 

Pitkä matikka on kyllä eduksi myös lukiofysiikassa. Fysiikan laskut ei oo lyhyellä matikalla mitään helppoja. Kannattaa ilman muuta lukea pitkää matikkaa myös. Kirjoittaa sitten vaikka matikan lyhyenä jos ei siinä pärjää. Pitkästä matikasta pääsee myös helposti pois, mutta lyhyeltä matikalta pitkälle siirtyminen on jo hankalampaa.

sinänsä pitkän matikan puuttuminen ei ole este jatko-opintoihin, mutta pärjätäksesi esim teknisen alan pääsykokeissa täytyy ne pitkän matikan tiedot olla hallussa kuitenkin

Ne yhdessä on huomattavasti hyödyllisemmät kuin pelkkä pitkä fysiikka. Fysiikka on aika sidoksissa matikkaan, varsinkin noihin kehittyneempiin yhtälöihin ja niiden ratkaisuihin.

Termodynamiikan laskut, sähkotekniikan monet yhtälöt, virtausmekaniikka, säätötekniikan laskelmat, lujuusoppi, yms. Modernista ydinfysiikasta puhumattakaan.