Lapsimiehelle lapsen säännöt, kuinka?!

up

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 11:35"]

Itseäänkään ei ole kovin helppo muuttaa, mutta helpompaa se on kuin yrittää muuttaa toista laatimalla hänelle sääntöjä. Toisen saa muuttumaan ehkä sillä ettää hänen on pakko tehdä niin. Sinun muuttaessa tapoja hän ei ehkä voi toimia samalla tavalla kuin aikaisemmin. Tai jollakin konstilla hän muute ymmärtää että muutos suuntaan tai toiseen on väistämätön. Siltikään sitä et oikein voi päättää mihin suuntaan toinen muuttuu.

[/quote]

Ymmärrän tuota pointtiasi. Muutin itse aikanaan siihen suuntaan että tein kaikki kotityöt (se oli aika väistämätöntä työttömänä), ja mahdollistin sitten miehen laiskuuden. Nyt minun pitäisi osata taas muuttua ja nollata tilanne.

Minun täytyisi taas saada miehen arvostus. Arvostuksen saa varmaan helpoiten arvostamalla itse ensin toista. Tässä tilanteessa se tuntuu hankalalta (noidankehä, hän ei arvosta minua, minä en arvosta häntä), mutta jostain täytyy aloittaa. Jos teen itse hyviä tekoja hänelle, tekeekö hän hyviä tekoja minulle?

Toisaalta siinä saattaa olla taustalla myös jotain lapsellista kapinaa "tuo laatii minulle sääntöjä, joten minä en noudata niitä". Mutta miten saan hänet mukaan tekemään yhteisiä sääntöjä? -AP

Oletko keskustellut miehesi kanssa? Meillä tuollaisessa tilanteessa paljastuikin sitten, että mies uupumuksen partaalla. Hävetti sitten, kun väkisin yrittänyt saada osallistumaan töiden jälkeen lasten hoitoon ja kotitöihin..

Ei vaan osannut ääneen sanoa väsymystään, eikä kuulemma itsekään oikein tajunnut ennen kuin aloin kysellä.

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 11:57"][quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 11:35"]

Itseäänkään ei ole kovin helppo muuttaa, mutta helpompaa se on kuin yrittää muuttaa toista laatimalla hänelle sääntöjä. Toisen saa muuttumaan ehkä sillä ettää hänen on pakko tehdä niin. Sinun muuttaessa tapoja hän ei ehkä voi toimia samalla tavalla kuin aikaisemmin. Tai jollakin konstilla hän muute ymmärtää että muutos suuntaan tai toiseen on väistämätön. Siltikään sitä et oikein voi päättää mihin suuntaan toinen muuttuu.

[/quote]

Ymmärrän tuota pointtiasi. Muutin itse aikanaan siihen suuntaan että tein kaikki kotityöt (se oli aika väistämätöntä työttömänä), ja mahdollistin sitten miehen laiskuuden. Nyt minun pitäisi osata taas muuttua ja nollata tilanne.

Minun täytyisi taas saada miehen arvostus. Arvostuksen saa varmaan helpoiten arvostamalla itse ensin toista. Tässä tilanteessa se tuntuu hankalalta (noidankehä, hän ei arvosta minua, minä en arvosta häntä), mutta jostain täytyy aloittaa. Jos teen itse hyviä tekoja hänelle, tekeekö hän hyviä tekoja minulle?

Toisaalta siinä saattaa olla taustalla myös jotain lapsellista kapinaa "tuo laatii minulle sääntöjä, joten minä en noudata niitä". Mutta miten saan hänet mukaan tekemään yhteisiä sääntöjä? -AP
[/quote]
Valtataistelu jos toiselle yrittää laatia sääntöjä on yleensä väistämätöntä enemmin tai myöhemmin ellei sitten toinen vapaaehtoisesti halua olla tossunalla. Nykyään sitä useimmat ei halua, kun muitakin vaihtoehtoja on.

Kiinostus ainakin useinmiten herää kun kokee itsensä arvostetuksi ja rakastetuksi. Se että puoliso on rakastuneena tehnyt asioita jotka koet tärkeäksi viittaisi siihen että rakastaessaan sinua hän on valmis niin tekemään. Täyttä varmuutta ei voi tietenkään olla siitä että hän rakastuu ja/tai kokee rakastavansa sinua kun sinä hänelle välittämistä osoitat, mutta niin voi hyvinkin tapahtua.

Voi myös hyvin olla että hän pitää sitä että teet kotityöt itsestään selvyytenä. Myös itsestään selvyyksistä kannattaa käydä keskusteluja eikä olettaa että puoliso ne ymmärtää tai ellei ymmärrä automaattisesti on typerä ja lapsellinen. Sääntöjen laatimisen sijaan keskustelu kannattaa luultavasti käydä tunteista. Minusta tuntuu siltä että et arvosta minun tekemiäni asioita/minua, kun jätät vaateesi lattialle.....

En ole kaikkea ketjusta jaksanut lukea, mutta meillä olin ennen kotiäiti ja tein kaiken työn kotona. Nyt kun olen töissä, on mieheni saanut tottua siihen, että kotityöt jaetaan. Hän kyllä haluaisi, että passaus jatkuisi.Jos miestä ei huvita esim. pyykkien pesu, olen tehnyt niin, että olen pessyt vain omat pyykkini ja lapsen pyykit. Siinähän sitten miettii miten saisi puhtaita kalsareita.Sama muissakin hommissa. 

Tästä tulee väkisinkin mieleen se että olet itse opettanut miehesi siihen että korjaat myös hänen kaikki jälkensä. Ja hänellä on tavallaan lupa olla tyhmä kun kuitenkin teet myös hänen osuutensa kotitöistä. Tässä minun tarinani. Olemme uusioperhe ja jäin 1 1/2 vuodeksi kotiäidiksi,tein kaikki kotityöt päivän aikana joten illalla saimme sitten koko perheellä nauttia vapaasta. Nyt olen ollut töissä n.5kk ja jättänyt kotitöitä tekemättä ja kas vain kyllä ne joku on tehnyt vaikka en ite tekisikään. Mies on kova imuroimaan,parina arki iltana pyörii pyykkikone,puhtaat astiat menee kaappiin ja likaset koneeseen ja kone vielä päälle,koirakin lenkitetty ja syötetty. Niin ja meillä on 2koululaista +taapero ja lisäksi 2vierailevaa tähteä. Eli pointtini on että miksi kummassa opetatte ne miehet siihen että teette kaiken ja sitten valitatte kun mies ei tee osaansa kotitöistä?/

Mä oon itse kauhea sotkemaan ja huono siivoamaan, en huomaa sotkua kauhean hyvin. Tai tiedä että mikä se siisteystaso pitäisi olla. Kun eihän kodin kuitenkaan kokoajan asuntonäyttelykunnossa tarvitse olla... Mutta varmaan auttaisi jos kauniisti keskustelisi ja keksisi jotain ratkasuja. Ja että selvittäisi mihin ne tavarat sitten oikeasti kuuluu ja mikä eniten häiritsee. Ostaisi lisää laatikoita vaikka niille tavaroille. Ja ei kyllä mustakaan tarvitse pölypalloja heti siivota... Niitähän ilmestyy jo viikossa. Jos vaikka sopisitte miten usein täytyy imuroida ja tekisitte vuorot?

Panosta omaan jaksamiseen. Hanki nuori kestävä rakastaja. Tee kotona kaikki työt miehelle hymyillen... ja samalla tietäen, että petät sitä turhaa painolastia upean oriisi kanssa taas hetken päästä lähdettyäsi "salille". ;)

AP, minulla on ihan sama ongelma! Mies on muuttunut pennuksi, joka käyttäytyy kuten sinun miehesi. Ja kiukuttelee välillä kuin kakara. Jos ojennan sille vaikka roskapussin, kun on menossa ulos, alkaa natina, että ei tämä ole mun tehtävä. Miehen tehtävä kotona tuntuu nykyisin olevan sottaaminen, sohvalla löhöily, herkkujen syönti ja kännykän räplääminen sekä pöntön ripuloiminen törkeään kuntoon.

Apua kaipaisin minäkin.

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 12:05"]Oletko keskustellut miehesi kanssa? Meillä tuollaisessa tilanteessa paljastuikin sitten, että mies uupumuksen partaalla. Hävetti sitten, kun väkisin yrittänyt saada osallistumaan töiden jälkeen lasten hoitoon ja kotitöihin..

Ei vaan osannut ääneen sanoa väsymystään, eikä kuulemma itsekään oikein tajunnut ennen kuin aloin kysellä.
[/quote]
Kyllä olen keskustellut, niinkuin tuossa olen jossain viestissä sanonut. Mies on silloin myöntänyt laiskuutensa, ja että hänen pitäisi tehdä enemmän kotitöitä. Jotenkin kummasti nuo keskustelut on unohtunut, ja muutosta ei ole tapahtunut.
Offtopic, mutta miksi miehet on niin huonoja puhumaan tunteistaan? Tuossa sinunkin tapauksessa mies olisi varmasti saanut paljon tukea ja apua sinulta. -AP

Onpa lapsellista tekstiä. Luultavasti ukkosi on kyllästynyt sinuun ja alentuvaan asenteeseesi. Ei vaan kiinnosta, koska ei kiinnosta. Jonain päivänä kerää kamppeensa ja häipyy.

Rakastamalla lasta ja opettamalla mitä se on ja miten välittämistä näytetään.

Rakastamalla lasta ja opettamalla mitä se on ja miten välittämistä näytetään.

Yritin lähtä ajattelemaan vaihteeksi tätä asiaa hieman humoristisemmin, kun ei aina jaksa olla vaan vihainen.
Kaikki kotityöt sujui aluksi ihan yhtäläisesti tasan, mies osasi tiskata, pestä pyykit, täyttää tiskikoneen, imuroida, jne ja tiesi milloin nämä kaikki kuuluu tehdä. Kotityöt sujui harmonisesti, kun molemmat osallistuimme niihin, ja pystyi luottamaan siihen että jos minä nyt teen tiskit, niin mies osaa tuossa imuroida kun näkee sen sopivaksi. Tämä ei ollut mitään suhteen alkuhuumaa, vaan näin oli suhteen ensimmäiset 4 vuotta.

Olen ollut suhteen aikana kahteen eri otteeseen vastoin omaa tahtoani työttömänä, jolloin sovimme että hoidan kaikki kotityöt. Sinä aikana mies keksi että minun tehtäväni on myös hoitaa kaikki hänen roskansa, eli käytännössä kaikki mikä hänen käsistään tippui oli minun siivottavana. Nenäliinoja olohuoneen lattialla, banaaninkuoria keittiössä, kaljatölkkejä makkarissa, ja ne ei kadonnut ellen minä niitä siivonnut. Mies ei myöskään vienyt omia tiskejään koneeseen, eikä pyykkejään, vaan kaikki tämä oli minun hoidettavana kun olin työttömänä. Eli mies saapui töistä kotiin ja saattoi sikailla miten huvittaa, koska minun tehtävänäni oli siivota kaikki. Sanoin tästä hänelle, mutta opin pian että koska olen työttömänä, minulla ei ole muuta mahdollisuutta. Joten hammasta purren siivosin hänen jälkensä, ja jos yritin pyytää häntä viemään omat roskansa roskiin niin se oli ihan kamala virhe.

Pääsin kouluun, ja silloin opin että en edelleenkään ole tasavertainen hänen kanssaan, koska koulu ei koskaan vastaa työtä, joten minun piti tehdä yhä enemmän kotitöitä kuin hänen. Yritin saada häntä mukaan kotitöihin järkeilemällä, mutta mies heittäytyi tyhmäksi ja sanoi ettei enää osaa käyttää pyykkikonetta, tiskikonetta, imuria... Eikä tiedä milloin pitää tehdä mitäkin. Yritin useaan otteeseen auttaa äntä nuissa asioissa, mutta mies vaan leikki tyhmää.

Lisäksi toinen hänen usein käyttämänsä kikka oli heittäytyä sairaaksi. Jos pyysin häntä osallistumaan kotitöihin, imuroimaan, tiskaamaan omat tiskinsä jne. hänellä olikin yhtäkkiä varvas kipeä, huimasi, ja silmää vihloi. Kun olin hänen osuutensa siivouksesta hoitanut, niin yhtäkkiä hänellä riittikin energiaa lähtä salille, rakentaa kuuraketti ja heitellä kärrynpyöriä. Kun en näitä hänen vaivojaan jaksanut enää uskoa, sain kuulla olevani kamalan kylmä ihminen. Nii just, Pekka ja susi. Lakkasin hoitamasta hänen osuuttaan siivouksesta, ja ne hänen siivouksensa odotti sitten minua minun siivousvuorona.

Nyt olen taas työelämässä, mutta en edelleenkään ole yhdenvertainen miehen kanssa. Mies on ihan avoimesti vähätellyt minun työtäni. Hänellä on suht fyysistä työtä, ja minulla toimistotyö, ja hän nyt tästä päätteli että emme ole yhdenvertaisia.

Kotitöissä tilanne on se että minä teen yhä edelleen suurimman osan. Olen saanut miehen viemään pyykkinsä pyykkikoriin, tiskin tiskipöydälle (mutta ei vielä itsenäisesti koneeseen), ja roskat roskiin. Hän jaksaa huomauttaa jos kodissa on likaista, mutta ei tee asialle mitään. Aina ensimäisenä sanoo, esim "täällä on kyllä pölyistä, sun pitäs imuroida täällä". Jos minulla on unohtunut joku sukka lattialle, niin siitä jaksetaan huomautella maailman tappiin asti, mutta ei huomata, että siinä vieressä on hänen kolme viikkoa lojuneet vaihtovaatteensa.

Olen saanut jopa hänet itsensä myöntämään, että hänen pitäisi osallistua tasavertaisesti kotitöihin, ja hän ymmärtää ettei osallistu. Hän on sanonut että tajuaa olevansa laiska ja myöntää että teki ennen ihan oikeasti kotitöitä. Mutta juuri mitään ei ole tehnyt sen eteen että asiat muuttuisi. Joten joo, olen hieman vihainen ja tulee lapsellista tekstiä. Alan olla jo niin kypsynyt tähän tilanteeseen. Että se täydellinen mies onkin nyt taantunut lapsimieheksi. Hän ei osoita että arvostaa minua, joten minunkin arvostus häntä kohtaan laskee kuin lehmän häntä. Tämä on tällainen hätähuuto, kun ei auta nätisti sanominen, eikä rumasti. Ei auta että tekee kotitöitä, eikä auta että jättää tekemättä. Ei auta että osoittaa miehelle miten asiat on, eikä auta että kuvittelen että kaikki on hyvin. (anteeksi pitkä teksti)

Niinhän se usein menee että arvostuksen ja rakkauden puuteesta syntyy noidankehä joka ruokkii itseään. Kun ei arvosta toista, eikä koe tulevansa rakastetuksi ei oikein huvita mikään. Se on helppo selittää sillä että olen vain laiska enkä jaksa, todellisuudessa kyse on kiinnostuksen puutteesta.

Jollakin konstilla kierre pitäisi saada katkaistua. Hyödytöntä on jämähtää tilanteeseen 'arvostan/rakastan sua sitten kun teet niin tai noin'.

Sääntöjen laatiminen tai niiden noudattamiseen pakottaminen ei koskaan johda arvostuksee. Parhaimmillaan niistä tulee automaattisia jolloin vain ei ajattele mitään muuta kuin sitä et jonkun nää täytyy tehdä. Sekin silti johtaa helposti siihen että asioista muodostuu pakkopullaa jonka voi unohtaa silloin kun ei jaksa ja huvita.

Vitonen oli siis AP. Ja lisään vielä että mies on sanonut että tietää vähättelyjen olevan väärin. Että sillä vaan sysää siivousvastuun minulle ilman omatunnontuskia. Kerran on tuon myöntänyt, mutta sitten ei taaskaan mitään aiheelle tehdä, ja jatketaan vaan samaa rataa. Se fiksu mies on yhä tuolla jossain kaiken p*skan keskellä, mutta kun on niin helkkarin laiska, että pitää rakentaa itsestään idiootti jotta sen kaiken laiskuuden voi itselleen omantunnontuskitta mahdollistaa. -AP

Jos miehesi todella on lapsi, niin eroa koska lapsiavioliitot ovat väärin.

Jos miehesi on aikuinen, lakkaa valittamasta. Et sinä voi aikuiselle ruveta asettamaan sääntöjä. Vaihda mieluummin parempaan jos nykyinen harmittaa.

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 10:27"]

Niinhän se usein menee että arvostuksen ja rakkauden puuteesta syntyy noidankehä joka ruokkii itseään. Kun ei arvosta toista, eikä koe tulevansa rakastetuksi ei oikein huvita mikään. Se on helppo selittää sillä että olen vain laiska enkä jaksa, todellisuudessa kyse on kiinnostuksen puutteesta. Jollakin konstilla kierre pitäisi saada katkaistua. Hyödytöntä on jämähtää tilanteeseen 'arvostan/rakastan sua sitten kun teet niin tai noin'. Sääntöjen laatiminen tai niiden noudattamiseen pakottaminen ei koskaan johda arvostuksee. Parhaimmillaan niistä tulee automaattisia jolloin vain ei ajattele mitään muuta kuin sitä et jonkun nää täytyy tehdä. Sekin silti johtaa helposti siihen että asioista muodostuu pakkopullaa jonka voi unohtaa silloin kun ei jaksa ja huvita.

[/quote]

Se se onkin, että kuinka tämä noidankehä rikotaan. :( Olo on voimaton, kun tuntuu että kannattelen kotia ja paristuhdetta harteillani. Tuntuu että miestä ei kiinnosta, ja sen olen hänelle sanonutkin. Kun olen tarpeeksi pohjalla ja romahtanut, mies on ollut taas oma itsensä, ja ollut ymmärtäväinen ja kuulostanut siltä että häntä kiinnostaa. Mutta näin yleensä tuntuu ennemminkin kuin olisimme toisiamme vastaan. Parisuhdeterapiaakin olen ehdottanut, mutta mies ei halua koskaan sellaiseen.

Jos mies osallistuisi sääntöjen laatimiseen, niin ehkä hän noudattaisi niitä. Tähän asuntoon muuttaessa laadimme yhdessä niinkin väljät säännöt, kuin että pidetään tämä asunto siistimpänä kuin aikaisemmat. Tätä perussääntöä hän ei ole noudattanut, vaikka yhdessä sen sovimme.

Mietin että voisimme yhdessä tehdä sellaisen siivouslistan, mitä lapsillekin luodaan. Mietittäisiin yhdessä mitä siivotaan ja milloin, ja kun on omansa suorittanut niin saisi listaan tarran tai ruksin. Todella lapselliselta kuulostaa, mutta olen ihan helkkarin epätoivoinen ja haluan miehen osallistumaan yhteiseen arkeen. -AP

Miten ihmeessä sinulla voi unohtua sukka lattialle? Näkeehän sen sukan väkisinkin, mikset nosta ylös? En minäkään ymmärrä, että te molemmat unohtelette vaatteita lattialle. Pikkulapsiako olette?

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 10:48"]

Jos miehesi todella on lapsi, niin eroa koska lapsiavioliitot ovat väärin.

Jos miehesi on aikuinen, lakkaa valittamasta. Et sinä voi aikuiselle ruveta asettamaan sääntöjä. Vaihda mieluummin parempaan jos nykyinen harmittaa.

[/quote]

Ollaan molemmat ihan kamalan aikuisia. ;)

Olin elänyt sellaisessa kuvitelmassa, että jokaisessa parisuhteessa on kirjoittamattomia sääntöjä esim arvosta toista. Älä pane ketään muuta, ellei asiasta erikseen sovita että on ok. Molemmat osallistuu arkeen ellei asiasta erikseen sovita että toinen on kotiorja ja molemmat sen hyväksyy.

Nykyisen tämänhetkinen käytös harmittaa ihan vietävästi. Elättelen vielä toiveita, että en ole hukannut kaikkia näitä vuosia, ja mies osoittaa jälleen arvostavansa minua. Todella typerää rakastuneen ihmisen käytöstä, tiedän. Mutta olen todistanut itse kuinka hän on omansa osannut hoitaa, niin tuntuu ihan käsittämättömältä, että kaiken muka "unohtaa". Mies ei ole läpeensä paha, ja haluan yrittää ajatella ihmisistä hyvää. Tässä nyt vaan on tällainen perustavanlaatuisesti mädäntynyt kohta, joka pitäisi korjata muuten suht mallikkaassa miehessä (ent. täydellinen mies). -AP