Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Polyamoria
Vierailija
07.02.2015 |
Heidi-ketjussa tuli vasaan polyamorisuus. Voisitteko kuvitella olevanne osana polyamorista suhdetta joko niin, että itsellänne on samaan aikaan suhde kahden tai useamman ihmisen kanssa (ja niin että ne kaikki muut osapuolet hyväksyvät sen) tai niin, että kumppanillanne olisi myös toinen rakastettu. Polyamorisuushan tarkoittaa kykyä rakastaa samaan aikaan useampaa ja jotkut ovat myös polyamorisissa suhteissa.
Minä voisin, ehkä.
Kommentit (15)
En kyllä todellakaan voisi, en pystyisi itse rakastamaan kuin yhtä miestä ja olisin hirvittävän mustasukkainen, jos mieheni rakastaisi toistakin naista. Ei tulisi mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisin hyvin rakastaa kahta miestä.
Polyamoria on väärin! Se on joko multiamoria tai polyfilia – kreikan ja latinan sotkeminen samaan sanaan on väärin!
Noin muuten ei ole valittamista. Voisin kuvitella olevani moniavioisessa suhteessa.
Voinen yhtä aikaa rakastaa sekä miestä että naista, oikeasti molempia. Siihen en osaa sanoa, että miten asuminen saman katon alla voisi sellaisella kokoonpanolla sujua, sellainen hieman epäilyttää ajatuksen tasolla, kun eipä ole tullut kokeiltua.
Voisin elää aivan hyvin kahden miehen tai toisen naisenkin kanssa, mutta mieheni ei haluaisi jakaa minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en sellaiseen pystyisi. Tulisi turvaton tunne ja valtava luottamuspula, mieli olisi jatkuvassa ristisriidassa. Olen suvaitsevainen sellaisia, jotka siihen pystyvät, kunhan eivät sählää minun parisuhteeseeni.
Voisin sen Heidin kanssa, jos se on varattu mutta polyamoriaan taipuvainen ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos minulla ei olisi vakaata suhdetta, niin hetkellisesti voisin olla. Vähän niin kuin fuckbuddy tyyliin. Olen siis nainen ja voisin olla polyssa 2 muun naisen kanssa tai vastaavasti niin että naiskumppanillani on myös mieskumppani, mutta minä en häslää sen kanssa.
Enpä usko, että voisin...en ole koskaan kokenut voimakasta kiintymystä/ rakkautta kahteen tai useampaan ihmiseen yhtä aikaa, enkä osaa kuvitella miltä se tuntuisi. Olen hirmu onnellinen yhden miehen kanssa ja koen ajatuksen useammasta kumppanista liian sekavaksi, stressaavaksi ja henkisesti rasittavaksi.
Sitäpaitsi on vaikeaa löytää edes sitä yhtä kumppania, jonka kanssa osuu persoonat ja seksuaalisuus yhteen. Olen seurustellut elämässäni useamman ihmisen kanssa, joukkoon mahtuu yksi nainenkin, mutta en ole kokenut samanlaista yhteyttä kuin nykyisen mieheni kanssa koen.
Vähän asian vierestä, eikä ole tarkoitus loukata ketään, mutta pakko mainita että olen aina ihmetellyt, miten avoimesti polyamoriset ihmiset ovat keskivertoihmistä epäviehättävämpiä ja jollain tavalla luotaantyöntäviä, hieman sosiaalitapauksen oloisia, aivan kuin olisivat jossain kevyessä psykoosissa tai vahvalla lääkityksellä...siis mun mielestä, ja moni tuttu on samaa mieltä.
Itselläni ei ole kumppania valitessa mitkään natsi-kriteerit, ihan tavallisen näköisetkin on kelvanneet, mutta näissä polyissa on jotain tosi epäviehättävää!
Kaikilla tuntemillani polyilla on mielenterveydellisiä ongelmia, lapsuuden traumoja tai muuta kriisiä itsensä kanssa. Onko sitten sattumaa vai mitä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voisi. En kestäisi yhtä miestä saati sitten useampaa.
Olemme mieheni kanssa avaamassa suhdettamme polyamoriseksi. Kaveripiiristä aika iso osa alkaa olla polya, ja olemme seuranneetkin vierestä yhtä polypalloa (parisuhde ei ole sopiva sana tähän!) seitsemisen vuotta. Hyvin näyttää toimivan.
Tulemme olemaan jatkossakin toistemme primäärisuhde, sitä ei mahdolliset tulevat heilat muuta. Se että rakastaa yhtä, ei tarkoita etteikö voisi pitää toisestakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 11:20"]Olemme mieheni kanssa avaamassa suhdettamme polyamoriseksi. Kaveripiiristä aika iso osa alkaa olla polya, ja olemme seuranneetkin vierestä yhtä polypalloa (parisuhde ei ole sopiva sana tähän!) seitsemisen vuotta. Hyvin näyttää toimivan.
Tulemme olemaan jatkossakin toistemme primäärisuhde, sitä ei mahdolliset tulevat heilat muuta. Se että rakastaa yhtä, ei tarkoita etteikö voisi pitää toisestakin.
[/quote]
Mistä tiedät ettei suhde muutu muiden mukaantulon myötä?
En luultavasti. Olen sellainen ihminen, joka kiintyy vahvasti yhteen ihmiseen ja haluaa uskoa (ehkä vähän naiivistikin) elämänpituiseen rakkauteen. Useampi romanttinen suhde voisi vähän sekoittaa pakkaa. Uskon, että tulisin myös mustasukkaiseksi. Ymmärrän kuitenkin sen, että jotkut ovat polyamorisessa suhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkään pahoin etten voisi, koska olen todella herkkä ja minulla on traumoja liittyen kiintymyssuhteisiin. Olisin varmaan mustasukkainen ja epävarma. Samoin minun on vaikea luottaa edes yhteen ihmiseen niin paljon että saan rakennettua avoimen suhteen, kahteen olisi hankala.
Polysuhteissa pitäisi olla todella varma itsestään ja tunteistaan ja ehkä olla luonnostaan sellaiseen taipuvaisempi kuin mitä minä olen. Polysuhteissa kun usein tuppaa olemaan se primäärisuhde ennen niitä muita, ja olen nähnyt kaksi eri tapausta joissa tämä aiheutti ongelmia. Esimerkiksi yhdessä tapauksessa toisen osapuolen ei annettu kyläillä enää lainkaan sekundäärityttöystävän luona, koska ensimmäinen nainen tuli koko ajan mustasukkaisemmaksi (vaikka nainen oli itse aloittanut tämän polysuhteen).
Toisessa tapauksessa uutena kuvioon tullut koki että pari vuotta seurustelleet olivat liian läheisiä keskenään ja tunsi ulkopuolisuuden tuntua.
Alue: Aihe vapaa
En todellakaan. Sairas maailma, sairaammat ihmiset.