Muita joilla ei ole oikein ystäviä?

vanhat ovat hävinneet vuosien varrella. En myöskään osaa sanoa onko minussa vika vai ei. Et siis ole ainoa, muuta en osaa sanoa.

sitten kun menen esim. baariin mulla on kauheesti tuttuja ja monet aikoo tulla käymään (vanhat tutut) mut arvaa kahesti onko näkynyt...



Iihmetyttää vaan miksei kukaan sano mistä roikkuu.

uusia kavereita sellaisista harrastuksista, joissa joutuu avautumaan. Siis esimerkiksi avioliittokurssilta, puhutaan ja kuunnellaan -parikurssilta ja avioliittoleiriltä ja perhekurssilta. Muutin toiselle paikkakunnalle ja aluksi oli sama ongelma.

sitä, miksi esim. mieheni siskolla ja hänen miehellään ei ole ensimmäistäkään ystävää kummallakaan. Pidin heitä ensin ihan mukavina ihmisinä, mutta myöhemmin huomasin, ettei heidän kanssaan ole mitään puhuttavaa - ovat jotenkin tappavan tylsiä. Mies ei puhu kuin jostain rakkineista (on insinööri) ja miehen sisko jostain puutarhan puunaamisesta. Heistä ei jotenkin saa mitään irti. Itse olen aika hankala ihminen, mutta kavereita riittää silti pilvin pimein. Ilmeisesti -vaikka osaan olla aika känkkäkin -niin minussa on myös jotain kiinnostavaa. Nämä kuvaamani ihmiset ovat jotenkin niin hajuttomia ja mauttomia. Eivät erityisen vastenmielisiä, mutta tappavan tylsiä. MInäkin olen alkanut välttää käyntejä heillä, jos vain voin.

itsekin siis kaveriton enkä ymmärrä mikä mättää. Tuntuu että kaikki kiertää kaukaa, ja kursseillakin muut " pariutuu" mutta mun pari (jos siis sellasen saan) on aina joku joka ei osaa jutella.

Ystävyys on jotenkin kauhean rasittavaa ja vie liikaa energiaa. Pitäisi olla kiinnostunut toisen asioista, kuunnella ja neuvoa. Pitäisi käydä shoppailemassa ja viihteellä ja soitella ja tekstailla. Ei kiitos. Yksin on paljon parempi olla. Tietokone on minun paras ystäväni, tietysti mieheni ja lasteni jälkeen.

Sitten menee. Ei minun elämäni siihen kaadu. - 9

Ei kai se voi olla niin vaikea käsittää, että en kerta kaikkiaan kaipaa ystäviä. Jos joku yrittää tehdä tuttavuutta tai jopa ystävystyä, niin peräännyn. En kaipaa rupatteluja ja juttutuokioita enkä olkapäätä, jota vasten itkeä. Tietokone riittää, jos tarvitsee johonkin purkautua. - 9

Piti jo hetken miettiä oliko itseni kirjoittama, niin samanlainen tilanne mullakin on. En ole mitenkään sosiaalinen, vaikee tutustua uusiin ihmisiin jne. Lisäks olen paljo kotona (pienet lapset) eikä ole juurikaan harrastuksia kodin ulkopuolella, joten eihän sitä voi keneenkään tutustuakaan :/ (paitsi ehkä näin koneen välityksellä...)

Olen aika tylsä ihminen, en usko, että kukaan viihtyisikään seurassani pidempään. En kaipaa ystäviä, en kaipaa sitä, että mennään yhdessä shoppailemaan tai syömään, voin tehdä sitä yksinkin. Tai miehen kanssa.



Näen töissä paljon ihmisiä ja joudun olemaan sosiaalinen, se riittää minulle. En kaipaa iltaisin tai viikonloppuisin muuta seuraa, nautin eniten yksinolosta.



Ei kaikki tarvitse laajaa ystäväpiiriä ollakseen onnellinen. Toisten voi olla vaikea sitä käsittää, jos ystäväpiiri on tärkeä, mutta minä ainakin pärjään vallan hyvin näinkin.

Olen tottunut yksinäisyyteen ja koen rasittavana sen, että uusia ihmisiä tavatessa pitäisi olla kiinnostava. Kun vaan en ole.

Tilannetta hankaloittaa se, että asumme ulkomailla, jossa sosiaaliset suhteet ovat tärkeitä ja small talk olennainen osa elämää. En saa ystäviä, koska en osaa vain rupatella kepeästi. Ystävää kuitenkin kaipaisin usein, vaikka yksinkin olen oppinut olemaan.

Lapset lohduttavat, mutta hekin kasvavat, eivätkä tule minua kauaa tarvitsemaan. Mies on paras ystäväni, mutten ole ihan varma, olenko minä hänen...

toi asenne ja meininki kääntyy vielä sua vastaan... usko pois.

Puit sanoiksi sen mitä olen ajatellut omasta puolisostani. Hänellä ei ole montakaan ystävää tai kaveria. Itse olen sosiaalisempi ja viihdyn ihmisten parissa. Meillä ei ole yhteisiä ystäviä, koska hän on kuvailemasi kaltainen :( Pidän omiin ystäviini yhteyttä tiheästi sähköpostitse, puhelimitse ja tapaamisin. Toisinaan kärsin, kun meitä ei kutsuta perheenä tai pariskuntana oikein minnekään.