kuinka pian sektion (suunnitellun) jälkeen olet päässyt seisomaan

Istumaan tuetusti nuutaman tunnin kuluttua, sähkösängyn saa säädettyä sopivaan asentoon. Imetys oli helpompaa niin, enemmän sattui kun yritti vääntäytyä kyljelleen imettämään.

mua meinaan jännittää ihan kauheesti koko operaatio....

Kipupumppua ei siinä vaiheessa enää ollut, mutta pyysin puolta tuntia ennen kunnon särkylääkkeet (sain Oxinormia, joka on tosi vahvaa). Ei pahemmin huimannutkaan. Sitten menin hoitajan avustuksella suihkuun, ensimmäisellä kerralla istuin suihkussa jakkaralla, toisella kerralla seisoin ja hoitaja valvoi lähellä etten pyörry.

Istumaankin pääsin vain juuri ja juuri ja siinä vaiheessa oli selvää ettei vessaan ole asiaa. Katetri oli sitten seuraavaan aamuun jolloin onnistui jo ihan hyvin. En tiedä mikäköhän kiire mullakin oli pystyyn kun ihan väkisin olisin halunnut jalkeille. Tokalla kerralla sitten sanoin heti että jätetään se nousu seuraavaan aamuun ja hyvä niin.



On muuten aika rajua puuhaa se kun vauvaa otetaan ulos. Siinä heilahtelee pöydällä, muttei sentään tipu. Eikä tietty satu.

Esim. istumaan nouseminen tai asennon vaihtaminen sängyssä, nauraminen, yskiminen tms.



Tunsin silti itseni monin verroin hyväkuntoisemmaksi kuin huonetoverini, joilla oli tikit vatsan sijasta haaroissa. Minulla tosin oli vaikeuksia pissaamisessa ensimmäisen kerran katetrin poiston jälkeen, kun huonetovereiden vaikeudet kohdistuivat isompaan hätään.

Kyllä kivut olisi antaneet myöten nousta, mutta se huippaus... Alkoi ihan oksettaa, yökkäilinkin. Kivut oli ihan siedettäviä, jos sattui liikaa niin oli vain paikallaan. Paikallaan ollessa ei sattunut ollenkaan.

t. Se joka nousi vasta seuraavana päivänä.

t. 2&4

Ensimmäisellä kerralla olin väsyneempi, koska olin koko yön ollut synnytyssalissa. Sektioon mentiin synnytyksen pysähtymisen vuoksi.



Toisella kerralla sektiohaava tulehtui, oli kauheat helteet enkä ehtinyt niin paljon lepäillä vauvan kanssa sängyssä esikoisen takia. Siihenkin onneksi antibiootit tehosivat melko nopeasti.



t. 10

Yhtä paljon apua en olisi kehdannut pyytää kätilöiltä. Apua kun tarvitsi aina kylkeä kääntäessä, lapsen viereen ottamisessa, sänkyyn laittamisessa, istumaan noustessa jne. Kolmas päivä oli pahin, kun vauva oli jo tosi nälkäinen eikä maito vielä noussut ja vauvaa piti hyssytellä jatkuvasti. Rinnanpäätkin meni rikki siitä imuttelusta. Tokalla kerralla mulla oli mukana tutti ja se auttoi tosi paljon.

Kun kysyit, kerron: en halua pelotella, mutta seisomaan nouseminen oli ihan hirveää. Toivottavasti se ei ole sitä sinun kohdallasi, kaikki eivät koe kipua samalla tavalla. Pyydä reilusti lääkettä.

Alatie synnytyksen jälkeen en mielestäni ollut näin kipeä.

Ensimmäisen sektion jälkeen kotiutuessani kärsin, kun omat aika matalat alushousuni painoivat bikinirajassa olevaa haavaa ikävästi. Heti kotiinpäästyäni lähdin ostamaan kunnon mummoalkkareita kaupasta :-) Voihan sairaalan verkkopöksyissäkin toki kotiutua jos siltä tuntuu.

Aluksi et pääse ylös hampipesulle...

Vähän huippasi, mutta eniten ärsytti ja haittasi valtava vuoto heti, kun nousin sängystä ylös. Olin todella kipeä, mutta pakotin itseni ylös ja liikkumaan. Selkäkivun (supistukset olivat tuntuneet voimakkaasti selässä 2 vrk ) takia vauvan nostaminen oli mahdotonta, mutta pystyin kuitenkin imettämään ja pitämään lasta sylissä, kunhan joku vauvan minulle nosti syliin.



Toisella kerralla sektio tehtiin nopeammin, 24 tuntia synnytyksen alkamisen jälkeen ja palauduin tosi nopeasti. Sektio tehtiin klo 9.29 aamulla ja yhden aikoihin olin jo ylhäällä ja kävelin itse vessaan. Suihkuun menin iltapäivällä hoitajan vahtimana=) En ollut kovinkaan kipeä ja imetin heti vauvaa.



Kamalimmat muistot sektioista ovat kuitenkin ensimmäisen sektion jälkeinen kova hartiakipu ( johtui puudutteesta ja lähes itkin, kun sattui niin kovasti ) ja toisen sektion jälkeinen 3. kotona vietetyn päivän aikana yhtäkkiä alkanut kudosnestevuoto leikkaushaavasta, joka pelästytti ihan hirveästi.

Vuoto alkoi yhtäkkiä ollessani suihkussa ja nestettä suihkusi haavasta aivan kuin puutarhaletkusta. Nestettä tuli todella paljon (jouduin seisomaan suihkussa 30 minuuttia ennen kuin vuoto loppui). Neste oli punertavan vetistä, ei siis verta, mutta kyllä pelästyimme miehen kanssa hurjasti. Lääkärin mukaan kyseessä oli tosiaan kudosneste, jota oli kertynyt johonkin onkaloon ja oli hyvä, että se tuli ulos, muutoin olisi saattanut alkaa kehittää infektion. Mutta silti olisin halunnut tietää, että näinkin voi käydä, sydärin meinasin saada=(



Uskoisin toipumisen olevan kuitenkin kovin yksilöllistä. Onnea sektioon ja vauvantuoksuista toipumista=)

ylös nousin helposti eikä juuri sattunut, mutta makuulle laskeutuminen teki kipeää. Istumaan pystyin (ja vessassa ja suihkussa, hampaidenpesuissa jne. käymään) heti kun olin ekan kerran ylös noussut. Ja perhehuone on hyvä juttu (oltiin ekan jälkeen, toisen jälkeen ei, koska mies kotona esikoisen kanssa yöt), koska mulle ainakin esim. pukeminen suihkun jälkeen oli hankalaa, oli hyvä että mies oli paikalla ja saatiin rauhassa puettua mulle esim. alkkarit jalkaan, kun kyykistyminen oli tosi vaikeaa. Samoin sukat oli vaikeat ainakin sen sairaalassaoloajan. Muuten ei mitään kauheita kipuja ollut, eli positiivisia kokemuksia molemmat.

ja muutenkin olin todella kipeä, eikä naistenklinikalla mitään kipupumppuja ollut, pelkkiä paratabseja ja ketomexia sain kipulääkkeinä. En edes tiedä mikä se kipupumppu on... koskaan en ole sellaista edes nähnyt, vaikka toivoisin että olisin :(

Vuorokauden päästä leikkauksesta pääsin ensimmäistä kertaa jalkeille ja suihkuun hoitajien avustuksella (Istumaan nostettiin sängyn avulla jo aiemmin). Tosin, olin niin paljon menettänyt verta leikkauksessa, että pari päivää meni vaan oloa parannellen. En saanut kannella enkä muutenkaan hoitaa vauvaa. Vauva tuotiin aina imettämään. Kuitenkin haava parani todella nopeasti. Haavakipuun söin lääkkeitä viikon ajan.

Saisi olla laissa määrätty kaikille sektion kokeneille ja toki muillekin leikkauspotilaille. Sain itse annostella nappia painamalla kipulääkettä kun sitä tarvitsin, se meni kämmenselässä olevan kanyylin kautta ja vaikutti välittömästi. Tarvitsin vain ihan muutaman annoksen, kun lääkettä sai annostella vain tarvitessaan (esim. kääntyessä). Eikä kipuja tarvinnut kokea ollenkaan.

Ilmavaivat tuntuvat siltä kuin kirurgin veitsi kulkisi suolistossa...

2 seuraavaa pvää oli vähän kipuja haava-alueella ja neljännestä pvästä asti ilman kipulääkitystä. Ja pystyhaava kun takana myös yksi hätäsektio jolloin yleensä tehdään pystyviilto. Hätäsektio tehtiin iltapäivästä ja ylös pääsin seuraavana aamuna.

(oli kiireellinen, takana 8 tuntia synnytystä.) Olo oli aika hutera, samoin olin ihan voimaton pari seuraavaa päivää. Onneksi oltiin Haikaranpesässä, ja isä hoiti rutinoidusti vauvan.