Miksi, oi miksi...

...rakastun miehiin, joita en tule saamaan itselleni ikinä?

Jostakin luin, että nainen etsii alitajuisesti miehestä ominaisuuksia, jotka muistuttavat naista tämän isästä. Kohdallani tämä ei voi millään pitää paikkaansa, sillä miehet, joita olen deittaillut, ovat vastakohtia isäni kanssa. Ovat olleet huumorintajuisia, sosiaalisia, sopivan puheliaita (yksi oli vähän liiankin puhelias), normaalipainoisia. Isäni kohdalla asia on päinvastoin. Ylipainoinen, ei puhu eikä pukahda (aina sai lapsena ihmetellä ja miettiä, minne ollaan menossa, kauppaan, Kajaaniin vaiko ihan vain isän kotiin), sosiaalinen kanssakäyminen rajoittui kaupassakäyntiin sekä telkkarin katsomiseen ja huumorintajukaan ei ollut kummoinen, tuskin tiesi, mitä "huumori" ja "vitsi" tarkoittavat.