Lue keskustelun säännöt.
Minkä ikäisenä löysit onnellisuuden ja mitä se mielestäsi on?
07.02.2015 |
No aloitetaan nyt siitä, että jo pelkkä kysymyksen asetteluhan on ihan hölmö. Koska onnellisuushan on ihmisellä aina läsnä tässä vallitsevassa nykyhetkessä, koska vain tässä ja nyt me voidaan olla ja elää. Mutta kyse kai on siitä, että ihminen ei voi koskaan olla tyytyväinen nykyhetkeen, jos hänellä aina on tunne siitä että tästä nykyhetkestä puuttuu vielä muka jotain, jota hänellä pitäisi olla ollakseen onnellinen. Eli toisin sanoen vastustanko minä sitä mikä nyt on?
Ja onnellisuuttahan ei ihminen voi löytää ulkopuoleltaan, ei upeasta aviopuolisosta, unelmien työpaikasta, haaveilemastaan talosta tai mistään muustakaan itsensä ulkopuolelta tulevasta asiasta. Koska onnellisuuden avaimet ovat jo meissä kaikissa sisällä kytkeytyneenä. Tai tuleeko kellään mieleen esimerkiski ihan pienenä lapsena, että tarvittiinko siihen onnellisuuteen kamalasti mitään härpäkkeitä ja omistamista? Ei taidettu tarvia, vaan siihen riitti ihan äidin turvallinen ja rakastava syli, eikä mitään muuta. Eli toisin sanoen rakkaus tekee meidät onnelliseksi, koska se on sama asia. Se että rakastanko minä itseäni tässä vallitsevassa nykyhetkessä ja jos en rakasta, niin miksi en? Mitä minulta nyt muka puuttuu tässä ja nyt? Eli ihminen luo oman onnettomuutensa omassa mielessään ja vaikka sitä jossain haasteellisissa elämän olosuhteissa voi olla vaikeaa ymmärtää, niin näin se asia kuitenkin on. Jos ihminen ei hyväksy sitä mitä on, niin se ei ole onnellinen.
Minä itse olen nyt 26-vuotiaana alkanut tätä vasta tajuamaan, että ihmisen onnellisuus ei ikinä tule hänen ulkoapäin, vaan se tulee aina sisältä. Eli mitkään pelit ja vehkeet eivät ihmistä tee onnelliseksi ja on todella surullista, jos ihminen koko elämänsä omistaa jonkun tulevaisuudessa siintävän kangastuksen tavoitteluun, eikä koskaan elä nykyhetkessä koska tällöin ihminen käytännössä katsoen heittää hukkaan koko elämänsä, koska ei ole hetkeäkään sitä elänyt vaan aina tavoitellut jotain tulevaa.
Kommentit (25)
[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 23:55"][quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 23:49"]
Aikalailla tässä viime viikkojen aikana. Jos joku näkisi mut vain "paperilla" = työtön, ylivelkaantunut, ylipainoinen, masennustaustainen, totaali yksinhuoltaja -ei varmaan ikinä uskoisi että olen oikeasti tosi onnellinen :) Kun katselen vähän sivusta tätä suorittajien, materialistien ja täydellisyyttä tavoittelevien ihmisten ja varsinkin miehilleen ja lapsilleen jatkuvasti tiuskivien naisten touhua niin olen yhtäaikaa surullinen ja onnellinen. Mulla on maailman ihanin lapsi, ja perusasiat mitä tarvitaan. Jaksan olla läsnä hetkessä.
[/quote]Upeeta! :) Toit minullekin rahtusen hyvää mieltä viestilläsi. AP
[/quote]
Ihana kuulla :)
19
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onni on käynyt kohdallani moneen kertaan, ja se on aina liittynyt näihin asioihin: rakkaus, rauha, luonto, hiljaisuus, hymy, nauru, keveys, tarpeellisuus, omana itsenään hyväksytyksi tuleminen, ymmärretyksi tuleminen, voimakkaan mielten yhteisymmärryksellisen kohtaamisen kokeminen. Se on ollut kohdallani oikeastaan moneenkin kertaan, mutta ei se aina täällä ole, ja näin se varmastikin tulee esiintymään hamaan loppuun saakka. Vuorotellen, sillä niinhän se todellakin menee. Eri ikävaiheissa onneni on näyttäytynyt erilaisena, esim. ihan nuorena se oli elämisen myötä tulevia upeitakin oivalluksia elämisen myötä, toisaalta puhtaan vahvan tunteen mukana menemistä ajattelematta liikoja sen pidemmälle, niin viatonta. Omalleni tyypillistä on ollut, että se on ollut aika yksinäistäkin toisaalta, vaikka toisaalta mitä enimmässä määrin sitäkin, etten tosiaan olekaan ollut yksin. Minun onneni on myöskin usein melankolisen vireen omaavaa, ja vihaan sitä, jos minua yritetään muuttaa muuksi. Onneani edesauttaa, ettei.
Olen 34-vuotias ja nyt alkanut ymmärtämään, että se mistä onnellisuus elämääni itselleni tulee, on INNOSTUS. Innostuminen asioista. Sellaisten asioiden etsiminen ja löytäminen, josta innostun.
Aiemmin olisin vastannut kliseisemmin, että rakkaus. En nyt mitenkään vähättele rakkautta, se on erittäin, erittäin tärkeä ja arvokas asia, ei sitä syrjään voi laittaa, mutta ei se tasainen, "arkinen" rakkaus (lapsiin, mieheen, ystäviin) riittänyt itselleni pelkästään, sitä kaipaamaani elämänjanoa, elämäniloa, virtaa tuomaan. Ihmettelinkin pitkään, että miksi en koe olevani onnellinen/tyytyväinen elämääni, vaikka mulla on rakkautta ja useitakin rakkaita ihmisiä ympärilläni... Olisihan mun pitänyt olla, koska aina toitotetaan, että rakkaus on tärkein?
Olen oppinut itseäni tuntemaan nyt sen verran, että pysyäkseni elämässäni tyytyväisenä ja kokeakseni elämäni elämisen arvoiseksi, tarvitsen innostusta, säännöllisen väliajoin jotain, joka saa silmäni säihkymään, sykähdyttää sisältäpäin, antaa ikäänkuin sähköiskun joka herättää eloon puuduttavasta arjesta, johon tuppaan vajoamaan ja kangistumaan kaavoihini ( -> "lakkaan elämästä" ja suoritan vaan velvollisuuksia ikäänkuin puoliunessa raahautuessa rutiininomaisesti päivästä toiseen) mikäli en pidä varaani.
Täytyy keksiä aina säännöllisin väliajoin jotain innostavaa, se pitää mieleni virkeänä. Ja se innostava voi nyt olla mitä vaan, itselläni ainakin tällä hetkellä toimii uusien asioiden näkeminen ja kokeminen, uudet paikat, matkustelu siis parhaiten.
Oppimisesta, kauneudesta, rakkaista ihmisistä, vauraudesta, arjen nautinnoista.
[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 23:49"]
Aikalailla tässä viime viikkojen aikana. Jos joku näkisi mut vain "paperilla" = työtön, ylivelkaantunut, ylipainoinen, masennustaustainen, totaali yksinhuoltaja -ei varmaan ikinä uskoisi että olen oikeasti tosi onnellinen :) Kun katselen vähän sivusta tätä suorittajien, materialistien ja täydellisyyttä tavoittelevien ihmisten ja varsinkin miehilleen ja lapsilleen jatkuvasti tiuskivien naisten touhua niin olen yhtäaikaa surullinen ja onnellinen. Mulla on maailman ihanin lapsi, ja perusasiat mitä tarvitaan. Jaksan olla läsnä hetkessä.
[/quote]Upeeta! :) Toit minullekin rahtusen hyvää mieltä viestilläsi. AP