Poikaystävä ei ymmärrä, että joskus voi vain olla huonolla tuulella
Ollaan asuttu kohta 6 kk yhdessä, molemmilla eka kerta yhdessä asumista. Kämppä on vähän pieni kahdelle ja joskus mulla vain kaatuu seinät päälle tai ärsyttää, mutta ei se ole poikaystävän vika. Siis ihan vaan se tilanne ärsyttää. Mutta hän alkaa sit tivaamaan, että mikä mulla on ja sitten mua ärsyttää vielä enemmän, vaikka mulla ei oikeastaan ole mitään muuta kuin että oon vaan huonolla tuulella. Sitten poikaystävä loukkaantuu ja luulee, että oon sille vihainen ja sit se riita vaan kasvaa siitä koko ajan. Miten mä saisin poikaystävän ymmärtämään, että ei se ole sen vika?
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Aloita ittestäs, ei siitä poikaystävästä
En ymmärrä tätä kommenttia nyt ihan..?
Normaalia huonolaatuisen/keskenkasvuisen naisen käytöstä.
Anna poikkikselle kakkosta. Sillä saa aina parisuhteen ongelmat ratkaistua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloita ittestäs, ei siitä poikaystävästä
En ymmärrä tätä kommenttia nyt ihan..?
Ymmärrä että sinun käytöksesi vaikuttaa vääjäämättä muihin ihmisiin ympärilläsi. Jos olet huonolla tuulella niin kyllä se lähellä oleva ihminen sen kokee ikävällä tavalla vaikka kuinka sanot että ei se hänestä johdu.
Vierailija kirjoitti:
Anna poikkikselle kakkosta. Sillä saa aina parisuhteen ongelmat ratkaistua.
Nämä kaappihomot löytää kyllä aina keskustelun minne voivat tulla puhumaan anaalista.
Sun täytyy ymmärtää, että sun käytös vaikuttaa tietysti poikaystävääsi. Mene vaikka ulos, kun kiukuttaa.
Teini ängstiä. Menee toivottavasti ohi kun kasvat aikuiseksi. Noita kiukuttelijoita näkee välillä työpaikoilla. Myös miehiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna poikkikselle kakkosta. Sillä saa aina parisuhteen ongelmat ratkaistua.
Nämä kaappihomot löytää kyllä aina keskustelun minne voivat tulla puhumaan anaalista.
Faijas oli kaappihomo.
Poikaystäväsi on vähän samanlainen kuin minä, minäkään en ymmärrä, että jostakin asiasta pitäisi kiukutella tai olla ärsyyntynyt kun oikeasti ei ole mitään syytä.
Jutelkaa silloin kun molemmilla on hyvä hetki, mitä kumpikin toivoo toiselta niiden huonojen hetkien aikana. Sopikaa mitä kokeilette, rauhassa olemista, syömistä, teen juontia, hiljaa sylikkäin olemista, mikä tuntuu että voisi toimia. Ja nämä sovittava molempiin suuntiin, sekä myös toteutettava.
Mää sanon joskus heti aamulla, että nyt on vitutus päällä. En minäkään aina syytä tunnista mutta ainakin sopu säilyy.
Mun mies oli vastaavanlainen aiemmin, mutta sanoi itsekin elämänsä helpottuneen paljon kun alkoi uskomaan mitä minä sanon, eikä luullut tietävänsä rivienvälistä paremmin. Tosin en ole ilkeä miehelleni jos olen huonolla tuulella.
Toivottavasti sallit myös poikaystävällesi toistuvan kiukuttelun jostain aivan turhasta kun joskus on vaan huono päivä että käytöstapoja ei tarvitse
Kypsät tilannetajuiset aikuiset ymmärtävät ottaa huomioon sen kuinka läheiset mahdolliseati voivat kokea toisen tunteiden ilmaisun ja sen heijastelut ilmapiiriin. Ja ottavat tunneilmaisuistaan vastuuta minimoidakseen heijastevaikutukset ja hälventääkseen virheelliset tulkinnat. Ja kertovat ja selittävät käyttäytymisensä taustaa ettei sivullisten tarvitse arvuutella. Erityisesti lasten on vaikea ymmärtää mistä on kyse jos asioita ja ilmiöitä ei avata. Sellainen tunneilmaisu ja muuttunut käytös on vallankäyttöä toisia kohtaan jos ei asianomainen ota siitä vastuuta ja selitä käytöstään ymmärrettävästi. Pahimmillaan se vaikuttaa lähinnä keskenkasvuiselta oikuttelulta jota on vaikeaa aikuiselta sietää. Ja jos sitä on usein ja paljon on perusteltua kyllä miettiä tarvitseekokaan. Vastuu on draaman rakentajalla vaikka sille olisi hyvä ja perusteltu syykin. Näissä asioissa voi ja saa kasvaa ja oppia.
Puhuminen on avainsana. Sano miehelle että tänään vituttaa ja aiot murjottaa omissa oloissasi.
Olen myös ollut parisuhteessa, jossa toisella oli huonoja päiviä ja ihan hyvin sen ymmärsin ja en ota itseeni, teen omia juttujani ja annan tilaa jos ei halunnut puhua - mutta auta armias jos itsellä oli yhtään huono tai edes alavireinen päivä, niin että olisi vaan kaivannut kainaloa, päättyi se aina siihen että toinen huutaa että joojoo olen ihan paska ja erotaan sitten saakeli. Hienosti. Yritin puhua että ei tää susta johdu, mutta huuto jatkui. Lopulta kerroin että aikuisten ihmisten pitäis osata puhua eikä lähteä ovet paukkuen paikalta, joten erottiin saakeli. Ei ole ikävä.
Mitäs jos koittasit opetella vähän aikuisuutta ja vähentää itsekkyyttä. Toki monelle naiselle on mahdotonta mutta yritä.
Vierailija kirjoitti:
Mitäs jos koittasit opetella vähän aikuisuutta ja vähentää itsekkyyttä. Toki monelle naiselle on mahdotonta mutta yritä.
Naisille? Naurettavaa! Mun ex oli kasvatettu juuri niin että HÄN sai olla pahalla tuulella ja itsekäs. Minun, koska olin se nainen. olisi pitänyt olla ukkosenjohdatin. Ja sama asettelu on monissa tuntemissani liitoissa! Minä vain olin niin fiksu että erosin.
Aloita ittestäs, ei siitä poikaystävästä