Oletko koskaan katunut

Juuri tällä hetkelläkin kadun...mies nimittäin haluaa eron kun kuulemma rakstunut työkaveriinsa ja itse jään lasten kanssa tuon rakkauden "jalkoihin":(



Jos olisin jo naimisiinmennessäni tiennyt että mies edes unissaan haikailee muiden prään niin olisin vaikka alttarilla sanonut että EN TAHDO!!



Ja eniten minua loukkaa se, etä mies ei voi ajatella lasten parasta vaan haluaa rikkoa heiltä kodin, joka on periaateessa ihan "hyvä" eli mitään ongelmia meidän parisuhteessa ei ole juurikaan ollut...

tulokseen että kyllä tämä silti on se oikea.

onkin hyvää vauhtia holisoitumassa ja muutenkin on ollut tässä kaikenlaista känää. Rakastan miestäni kuitenkin kaikkineen vikoineenkin ja jos en olisi häntä nainut, en olisi saanut juuri näitä neljää lasta, joita rakastan ihan mielettömästi juuri siksi että he ovat yksilöitä, sellaisia kuin ovat.

Olen raskaana uudelleen (la tänään) ja olemme sopineet ottavamme asumuseron heti ristiäisten jälkeen. Mies ei halua arkea, vaan intohimoisen naisen ja matkustaa maailman ääriin. Minä en riittänyt. Toista naista ei vielä ole, mutta etsii sen kuulemma heti, kun ero on selvä.

ollut se oikein. Sillä tietämyksellä.

Vaikka toisaalta mulle ois ehkä vähän aktiivisempi mies sopinut. Toisaalta mun mies on erittäin mukava ja kiltti ja sovimme oikein hyvin yhteenkin:). Joten eipä sitä vaihtamaan:).

Olen tullut siihen tulokseen että mun lasten isä ei todellakaan ole mun ihannekumppani - mutta enhän tosiaan tiennyt sitä 18-vuotiaana minkä tiedän nyt 36-vuotiaana! Miehessä ei sinänsä ole sen kummempaa vikaa kuin yleensä nyt ihmisissä ;-) Meitä vaan tuskin on luotu toisillemme...

Ja tavallaan ei VOI katua, ei mulla olis näitä lapsia jos mulla ei olis tuota miestä.

Mutta välillä mietin, että olisiko pitänyt olla rohkeampi ja seurustella myös naisten kanssa ja katsoa olisiko siitä tullut jotain... Ehkä elämästäni jää jotain puuttumaan, kun en ole uskaltautunut suhteeseen naisen kanssa. Toisaalta olen päättänyt ja haluan ehdottomasti olla uskollinen miehelleni. Ja rakastan häntä vilpittömästi. Hän on aivan varmasti oikea mies, mutta onko "se oikein" ihminen... en tiedä. Eniten olen huolissani siitä, että toivottavasti itse olen miehelleni se oikea, että pystyn antamaan hänelle sen rakkauden minkä ansaitsee.