Mahdoton 2-vuotias, vertaistukea kaivataan!

lapset tarvitsevat omaa aikaa ja rauhaa, ja turvallisen aikuisen lähelleen. Olet hyljännyt lapsen päiviksi, ja lapsi ajattelee ja odottaa sinua koko päivän päiväkodissa. Ja sitten vielä vaadit että tekee niinkuin sinä haluat, vaikka sitä mikä on mielestäsi oikein, ei ole valmiiksi ohjelmoitu lapseen. Se on vielä hyvin pieni ihminen. Ota se huomioon kun sanelet niitä sääntöjäsi.

se siitä teoriasta. Pinna piteni, energiaa tuli purettua eri tavoin kuin kotona (liika energia oli meillä yksi keskeisemmistä ongelmista, tuntikausien ulkoilut ym. aktiviteetit eivät auttaneet mitään). Nykyään on iloinen, tasaisempi lapsi. Viihtyy hoidossa mainiosti, hoitopaikka on hyvä ja hoitoaika vähän lyhyempi niin jää pitkä iltapäivä ja ilta aikaa olla rauhassa kotona.



Lapsia on erilaisia, toisten on vain hirveän vaikea ymmärtää sitä.

alkuperäinen jatkaa:



Lapsemme on hoidossa KOLMENA PÄIVÄNÄ viikossa tarhassa, koska teen osapäivätyötä. Eli siis äidin ajanpuutteesta ei voi olla kysymys...,Onhan suurin osa työssäkäyvien lapsista hoidossa 5 päivää viikossa ja jopa 9-10 tuntia!

Vierailija:

alkuperäinen jatkaa:

Lapsemme on hoidossa KOLMENA PÄIVÄNÄ viikossa tarhassa, koska teen osapäivätyötä. Eli siis äidin ajanpuutteesta ei voi olla kysymys...,Onhan suurin osa työssäkäyvien lapsista hoidossa 5 päivää viikossa ja jopa 9-10 tuntia!

Jos lapsi saa liikaa " tilaa" eli hallitsee teitä drama queenin elkeillään, luisuu homma helposti mahdottomaksi. Tuollaiselle lapselle on asetettava erityisen tiukat rajat ja myös toimittava niiden mukaisesti. Helppoa se ei ole ja vaatii vanhemmilta paljon, mutta vielä mahdottomammaksi tilanne menee, jos tyttö nyt oppii, että voi pompotella teitä mennen tullen.



Käytännössä se tarkoittaa sitä, että vetkuttelua ei siedetä (=vanhemmat pukevat päälle ja vaikka kantavat ulos, jos sinne ollaan menossa, jos lapsi itse ei sitä tee)



Toinen asia on hellyys. Vaikka lapsi olisi kuinka ärsyttävä ja inhottava, on parempi ottaa hänet tiukasti syliin kuin passittaa omaan huoneeseen. Huutokohtaukset voivat kertoa turvattomuudesta, samoin tarve pompotella. Paljon halauksia - ja kertokaa useasti päivässä, että tykkäätte tytöstä. Ja kehukaa aina, kun on aihetta.



Lapsen itkua ja protestia ei pidä pelätä. Te tiedätte, mikä on lapsen parhaaksi - vaikka tämä siitä pahoittaisikin mielensä. Te laaditte rajat, valvotte niiden noudattamista ja toisaalta sitten lohdutatte, kuuntelette ja annatte hellyyttä.



Huumori voi myös joissain tilanteissa auttaa, sillä vaikka rajoista pitää kiinni, ei tarvitse aina olla tiukkapipoinen. Ja niissä tilanteissa, missä voi joustaa, myös saa joustaa.. voi tietysti olla vaikea tietää, milloin sitä voi tehdä, mutta varmaan senkin ajan myötä oppii.



Johdonmukaisuus on kuitenkin se kaiken a ja o: miettikää vanhempien kesken rajat ja toimintatavat ja pitäkää niistä lipsumatta kiinni. Miettikää myös, missä tilanteissa olette valmiita joustamaan ja tehkää selväksi tytöllekin, että kyse ei silloin ole lipsumisesta vaan siitä, että yhdessä voidaan sopia asioista. Hän oppii siinä samalla, miten voi hyvällä vaikuttaa asioihin.



Voimia! :)

Johdonmukaisia pyritään olemaan ja se mikä on kerran kiellettyä on aina kiellettyä. ELi tiukat rajat löytyy, mutta kun tyttö koettaa niitä kuitenkin. Ehkä siis tämä vastaankapinoinointi joka asiassa kertoo tytön luonteenlujuudesta ja uskon kyllä sen helpottavan ajan myötä vaikka nyt raskasta onkin. Joskus myönnän olevani vain liian väsynyt ja kiellot ja komennot rasittavat :( Osaa tyttö olla tosi ihanakin, halaa ja rutistaa... Ja puheenkehitys on hurjassa vauhdissa. Eli onneksi on niitä ihaniakin hetkiä kompensoimassa näitä huonoja hetkiä... Kiitos ihanista sanoistasi. Voimia tässä kaivataankin :)

ja sen nyt tietää jokainen. Mitä järkeä on kirjoitella tänne, ja vastailla itse omiin kysymyksiinsä.

Uskon, että olette johdonmukaisia - se kävi ilmi jo aloituksestasikin :)



Mutta 2-vuotiaalla tosiaan riittää energiaa koetella rajoja. Ja mitä enemmän hän koettelee, sitä väsyttävämpää se on... ja sitä helpommin suhteesta tulee inttämistä ja motkottamista ja käskemistä.



Ehdottaisin siis, että kokeilette sitä extra-hellyyttä. Sen lisäksi, että olette määrätietoisia ja tiukkoja, annattekin tytölle kehuja ja huomiota - ehkä enemmän kuin hän ansaitseekaan. Tarra vihkoon, jos ulkoilu sujuu karkailematta. Toinen tarra siitä, että aamutoimet menevät kitkatta jne jne. Ehkäpä teidän tyttöönne porkkana toimii " keppiä" paremmin ;)



Ja kyllä se uhmakausi helpottaa - usko tai älä! :)

Olen vielä tytön kanssa kotona ja on todella uuvuttavaa, kun joka asiasta saa tapella! Ei huvita tula syömään, ei halua nukkumaan, ei pukea päälle, ei mitään vapaaehtoisesti! Yöt sentään nukkuu hyvin.



Meilläkin on selvät rajat tytöllä ja paljon halaillaan ja suukotellaan. Mutta silti yrittää pompotella ja testaa joka asiaa.

Eilen nauratti, kun tyttö leikki meidän koiran kanssa ja sanoi sille: " En jaksa tapella sun kanssa." Taitaa olla äidin yleisin lause nykyään...

Me ollaan otettu tarrat käyttöön, tuon nukkumisen kanssa. Saa aina herättyään tarran, kun on käynyt kiltisti nukkumaan. Pitääkin varmaan kokeila myös muissa tuota tarraa.

Sanoisin että rauhalliset mutta tiukemman rajat lapselle. Paljon syliä ja läheisyyttä, illat hoidon jälkeen rauhotetaan täysin, ei mitään ohjelmaa, vaan rauhallista oleilua.



Ja rajoista: arestipenkki käyttöön ja 2 min istumista tai tiukka sylissä pito kunnes rauhoittuu, jos tekee tuhmia. Jos karkailee, niin ensin komennetaan ja uhataan liikkumisella valjaissa jos ei usko - kun ei usko niin laitetaan valjaat päälle ja selitetään, että hän on liian pieni kävelemään vapaasti kun ei osaa olla karkailematta. karkailu on vaarallista. Kun lupaa uskoa sanaa ja lupaa olla karkailematta, voidaan valjaat ottaa pois. Pienikin oppii nopeasti miten kannattaa toimia kun sanktioissa ollaan riittävän napakoita.

Ja yöunet: Illat tosiaan rauhoitetaan, valot hämäräksi n, tuntia ennen nukkumaan menoa ja säännölliset nukkumis rituaalit. Ja isä herää yöllä rauhottamaan lasta, koska äiti on yleensä se jolle kannattaa kiukuta ja vaatia.



Kärsivällisyyttä, rakkautta ja rajoja - kyllä se taas siitä ajan kanssa...