Jatkuva pula hoitajista ja sosiaalialan työntekijöistä - syyt on aika ilmeiset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalityöntekijänä näen, että palkkaan nähden osaamisen vaatimukset ja vastuut ovat aika helkkarin laajoja ainakin lastensuojelussa. Pitää tuntea useammat eri lait melko läpikotaisin, niiden suhteet toisiinsa ja osata soveltaa niitä, jotta työ voi toteutua lainmukaisesti. Pitää tietää lapsen kehityksestä, psyykkisistä sairauksista, päihdeongelmista, taloudellisista tuista (asiakasvanhempien auttaminen ja ohjaaminen), kunnan ja järjestöjen eri palveluista, eri kulttuureista. Lista on loputon. Lastensuojelulaissa sosiaalityöntekijän vastuulle määrätty useita kymmeniä tehtäviä. Pitää kaikkiaan osata arvioida riittävää vanhemmuutta ja sitä, uskaltaako jonkun lapsen jättää kotiin vai onko se huomenna tai ylihuomenna sen takia kuollut. Ja uutisia luet sillä silmällä tällaisten päätösten jälkeen, että kerrotaanko siellä kuolleesta lapsesta ja onko se sitten juuri se sun lapsi jonka sä arvioit voivan/pitävän jättää vielä kotiin. Kotona mietit koko juttua ja teitkö nyt oikean päätöksen vai et. Jatkuva kiire, yli-isot asiakasmäärät ja et voi tehdä työtä niin hyvin kuin haluaisit, se että varmasti jäät yksin vastuuseen jos jotain tapahtuu ja lisättynä vielä mahdolliset yhteistyökumppaneiden ja asiakasvanhempien haukut/väkivalta/vainoaminen/maalittaminen (jälkimmäiset 3 asiakasvanhemmilta, ei yhteistyökumppaneilta) niin en ihmettele että 3200-3600e palkka ei montaa tällaiseen työhön motivoi. Työ toki sisältää myös hyviä puolia ja ihania asiakasperheitä myös sekä onnistumisen kokemuksia, mutta onhan se aivan järjetön paskakuorma se kaikki muu palkkaan nähden.

Toinen lasun sossu komppaa. Lisäisin vielä, että työntekijäpula aiheuttaa sen, että kukaan ei sijaista, jos olet lomalla tai sairaana, vaan hommat odottavat kasaantuneina kun palaat ja asiakkaat kiukkuisina ja kriisiytyneinä, kun kukaan ei hoitanut poissa ollessasi. Se syö esim. lomien antamaa rentoutumista ihan huolella ja nostaa sairastamisen rajaa. Viimeiseen asti yritetään olla töissä, vaikka sitten etänä. Ja arvostus alalla on huono. Meissä kyllä roikutaan, ripustaudutaan ja meitä vainotaan, mutta ei arvosteta.

Olen ohjaajana aikuissosiaalityössä, minulla on siis "oikeudet jakaa rahaa".

Kokemukset ovat jotakuinkin samoja, toki ei olla vastuussa ala-ikäisistä, joka helpottaa henkistä kuormaa.

Mutta pakko sanoa, että vaikka en ole itsekään pumpulissa kasvanut, yllätti, minkälaisia asiakkaat pahimmillaan on. Aivan uskomattoman törkeää ja uhkaavaa, jopa väkivaltaista käytöstä. Haukkuja, vaikka itse olet aina asiallinen. Sitten netissä riepotellaan kun sossu sitä ja tätä, eikä auta, ja toki viitsitä kertoa että itse ryypätty vuokrarahat ja niihin saatu jo kertaalleen tukea. Haukutaan että muualta tulleille vaan annettu nekin "mulle kuuluvat" rahat, kun on ensin hassattu kaikki etuudet eikä saakaan harkinnan varaista rahaa.

Asiakkaita aivan liikaa. Pahimmillaan jos et jollekin jotain bussikorttia myönnä, tämä piinaa täyttämällä vastaajasi ja tehtailemalla valituksia. Puhelin saattaa soida taukoamatta, ja osa asioita ei todellakaan kuulu edes sossuun, kuten lääkäriaikojen varaaminen tai jostain toisesta palvelusta valittaminen. Valitetaan ja vittuillaan kun ei saa kaupungin kämppää juuri haluamaltaan alueelta, tämähän on sossun vika (joka ei mitenkään päätä asukasvalinnoista).

Jos olet poissa, kukaan ei hoida hommiasi, vaan ne ainoastaan kerääntyvät. Tulet takaisin, ja kymmenet ihmiset odottavat raivokkaina soittoasi.

Sosiaalityöntekijälle ei saa siirrettyä asiakkuuksia kun eivät ole tarpeeksi "erityisen tuen tarpeessa". Vaikka olisi lapsiperhe, tai lapset huostassa (jola kertoo jo ongelmista!), niin ei ole tarpeeksi vaativa case, vaan ohjaus ja neuvonta riittää. Sossu käytännössä saa siis valita asiakkaansa, ohjaaja hoitaa kaikista asiakkaista noin 80%. Kuuntelet tätä paskaa siis päivästä toiseen 2500e palkalla, vaikka sinulla on samat laissa säädetyt velvollisuudet ja virkavastuut, joista huolehdit ihan yksinään.

Ihmisillä on niin pahoja ongelmia, mutta kaikki palvelut ovat ruuhkauneet, eikä ihmisille ole apua. Päihde- mielenterveys ja terveysongelmia. Ja osa ihmisistä ei edes halua hoitoa, vaan haluaa vaan ekstrarahaa ja on sen ruikuttamisesta tehnyt päivätyönsä.

Lapset kasvaa huostassa kolmannessa polvessa, arki vietetään ostarilla baarissa tai jollain lähiöasemalla mistä saa sentään ilmaiset safkat.

Ohjaaja päättää niistä bussilipuista, sosiaalityöntekijä sitten esim. kriisiasumisesta tai vastaavasta. Päätöksiä tekee molemmat asiakkaille, mutta niiden koko on hyvin erilainen. Ei ole tarkoituskaan, että molemmat tekisivät yhtä monta päätöstä. 

Älä jaksa tulla selittämään absoluuttisena jotain omaa kokemustasi. Meidän kunnassa bussiliput sun muut on ulkoistettu etuuskäsittelyyn ja ohjaajalla on kaikki samat päätösoikeudet kuin sossulla ja tavoite on tarjota suunnitelmallista työskentelyä, ei siis myönnellä vaan mitään lippuja.

Käytännössä sossu valitsee päältä mitkä asiakkaat ottaa ja kaikki loput on ohjaajan heiniä.

Lohduttaako sinua, että meillä taas on päin vastoin? Ohjaajat valikoivat ihan oman mielensä mukaan ja sattumanvaraisesti ne asiakkaat, jotka "pystyvät" hoitamaan. Minulle eli sossulle työnnetään kaikki epämieluisa "erityisen tuen" perusteella. Perusteeksi käy esim. hankala omainen, vaikka itse asiakkaalla ei olisi minkäänlaista erityisen tuen tarvetta.... Joskus taas jos asiakas on mukava, edes todellinen erityisen tuen tarve ei haittaa ohjaajia vaan työskentelevät mielellään asiakkaan kanssa. 

Itse en kyllä psykiatrisena hoitajana ole väsynyt potilaisiin. Työ on hyvin palkitsevaa, kun pääsee todistamaan ja myös omalta osaltaan vaikuttamaan siihen, kuinka ihmiset toipuvat hurjistakin tilanteista ja sairauksista. Useimmiten potilaat ovat myös kiitollisia ja ystävällisiä.

Mutta olen täysin kypsä ja kyllästynyt tähän organisaatioon, mikä on syynä siihen, että olen lähdössä opiskelemaan toista alaa (ei sote eikä opetus). Suoritepaineet ovat nykyisin niin korkeat, ettei ihmisiä ehdi auttaa kunnolla. Kaikesta säästetään, ja työtä mitataan pelkästään minuutteina, jota potilastyöhön käytetään. Hoidon laadusta ei puhuta eikä koulutuksiin pääse. Omalla rahalla ja ajalla voi kouluttautua, mutta se ei näy palkassa. Päätökset tehdään jossain hyvin korkealla, eikä lähiesihenkilöllä ole mitään valtaa. Hän on lähinnä ylimmän johdon sanansaattaja.

On todella surullista, miten antoisasta ja monin tavoin palkitsevasta työstä on tullut näin kurjaa.

Vierailija kirjoitti:

Pienipalkkainen? Palkka on ihan just kohdallaan.

Ja mitä sinne sitten hakeutuu opiskelemaan, jos ei jaksa?

Mitä sinne hakeutuu, jos ei jaksa? Mä olin vuonna 1981 alalle lähtiessäni aika paljon reippaampi kuin nyt. Olitko sinä edes syntynyt?

Hoitajat eivät keskimäärin ole alipalkattuja, sosiaalialan työntekijät voivat olla ja moni muu julkisen sektorin työntekijä aivan varmasti. Tämä johtuu palkan päälle tulevista lisistä, hoitajat useimmiten saavat niitä.

Asiakkaat on melko väkivaltaisia nykyään ja työpaikalla on aina se psykopaatti sairaanhoitaja pomona joka viis veisaa kenenkään hyvinvoinnista. En enää viitsi raataa 9 päivän työputkia ja kuunnella vittuilua ja itkeä viikonloppuisin. Saatan olla luopio mutta ainakin ikääntyessä olen alkanut välittää vähän itsestäni ja omasta hyvinvoinnistakin. Siksi voin vain todeta että hoitajapula ei kosketa enää pätkääkään, siihen on hyvä syy joka löytyy kun esimies katsoo peiliin.

Hoitoala on niin syvältä. Ei kenenkään itseään kunnoittavan kannata sinne lähteä

T: ex-hoitsu