G: Millaiset välit sisaruksiisi?
Minä: Mulla on siskopuoli, jota en ole koskaan edes nähnyt, isäni ei ole häneen pitänyt yhteyttä, enkä tiedä hänestä muuta kuin etunimen,
Veli 3 v vanhempi, jonka kanssa tosi hyvät välit, ja ollaan lähes viikoittain yhteydessä.
Kommentit (15)
Lapsina oli hyvät välit, mutta etäännyttiin nuoruusvuosina, kun oli aina niin erilaiset kuviot, ikäerostakin johtuen, mutta muutenkin. Ei meillä siis mitään riitoja tms. ollut, mutta harvoin suorastaan oltiin missään tekemisissä keskenämme. Nyt kun ollaan kumpikin perheellisiä aikuisia, on koetettu olla tekemisissä. Käydään välillä kylässä ja noi lapsethan tietenkin yhdistää, kun niiden juhlissa käydään puolin ja toisin ja niistä voi aina jutella. Ei meillä mitään syvällisempää juttua tule edelleenkään, eikä soitella vaan jutellaksemme. Mutta toimivat ja asialliset välit.
kaikki hyvin tärkeitä ja rakkaita. Mutsikaan ei asu Suomessa ja faija kuoli 3v sitten, osaan arvostaa hurjasti sisaruksiani ja olisi surullista, jos meillä olisi huonot välit keskenämme.
Ja yhteen veljeeni aika kalseat ja etäiset. Johtuu siitä, että meni naimisiin naisen kanssa, joka on todella mustasukkainen (siis myös meistä siskoista) ja kontrolloin veljeni elämää kaikilla osa-alueilla. Ennenkuin veljeni tapasi tämän naisen, olimme aika läheiset ja toistemme tukena monessakin asiassa.
Eli keskimäärin ihan hyvät välit sisarusten kesken, mutta harmittaahan se tietysti että veljelleni kävi noin.
ei kontrolloin vaan kontrolloi. Siis tämä vaimo kontrolloi.
Hyvin läheiset välit. Siskoni asuvat kaikki lähellä ja näemme monta kertaa viikossa. Auttavat minua paljon lastenhoidossa ja minä taas jossain muussa, kun kykenen. Hyvin tärkeitä ihmisiä minulle ja omat lapseni selvästi jo näkevät, että sisarukset ovat tärkeitä ja toivon opettavani heitä arvostamaan toisiaan.
Esim mun nuorin pikku sisko on saman ikäinen kuin mun oma nuorin lapsi joten sisko suhde ei ole niin vanha kuin melkein saman ikäiseen siskooni.
joista kaksi ovat kuolleet ja kolmatta en ole nähnyt 10v:teen, välit poikki:(
en tosin koskaan ajattele heitä " vain" puolisisaruksina vaan ihan oikeina sisaruksina. Ovat sen verran vanhempia, että nuorinkin muutti pois kotoa kun olin 6 v eli olen toisaalta ollut kuin ainoa lapsi.
Sisarusteni lapset ovat jo täysi-ikäisiä ja minun lapseni ovat 4 ja alle 1 vuotiaat, eli aika eri elämänvaiheessa mennään.
Veli asuu nykyään Ruotsissa emmekä ole juurikaan vuosien saatossa olleet yhteydessä muuta kuin joulukortit lähettämällä jne.
Vanhin siskoni hoiti minua hyvin paljon kun olin alle kouluikäinen, ja sen jälkeen olin usein heillä viikonloppuisin. Vieläkin saatan soittaa hänelle ja kysellä neuvoja jos lapseni ovat kipeitä tai jotain lastenkasvatukseen lliittyvää ongelmaa ilmenee (hän alan ammattilainen). Asumme parin kilsan päässä toisistamme, mutta elämäntilanteemme ovat niin erilaiset että emme juuri vieraile toistemme luona.
Toinen sisareni on jäänyt vieraammaksi, hän oli vissiin mun syntyessäni aika mustasukkainen kun vein kuopuksen paikan ja emme ole oikein saaneet syntymään sellaista läheistä sisarussuhdetta vuosien aikana. Tapaamme muutaman kerran vuodessa ja tekstailemme kuukausittain.
se on sääli, sillä olen tehnyt kaikkeni, haluaisin meille lämpimät ja toisiamme tukevat suhteet, mutta heillä ei ole kiinnostusta yhteydenpitoon, " jokainen omillaan tulkoon toimeen" on heidän mottonsa näemmä.
En pysty käsittämään ollenkaan tota " jokainen tulkoon omillaan" -mentaliteettia. Miksi edes tekee lapsia jos ei halua heidän kanssaan täysipainoisesti tätä elämää jakaa?
Meillä on ikäeroa 2v.1kk.
Lapsuudesta mieleen on jäänyt, että oltaisiin riidelty " koko ajan" ; mutta veljellä ja äidillämme ei ole tätä kuvaa. Riidoista huolimatta toivoin aina että meitä olisi enemmän, ja erityisesti kaipasin siskoa. Vanhempamme erosivat alkoholin takia kun olin vain 5v. joten muita sisaruksia ei sitten tullut.
Sitten kun Veli kävi intin, niin hän muuttui aivan ihanaksi, huomioonottavaksi herrasmieheksi! (eli jos vaan voisin lähettäisin kaikki suomalaispojat inttiin, sivareita en kyllä katsele!)
Mitä vanhemmaksi tulemme, sen tärkeämmäksi veljeni minulle tulee. Juttelemme syvällisiäkin kun tapaamme, mutta asumme eri maissa, joten yhteydenpito tapahtuu pääasiassa meileillä. Veljeni on minulle hyvin tärkeä ihminen, johon luotan. Hän ei koskaan pettäisi luottamustani. Olen tajunnut, että kun vanhempamme vanhenevat, veljeni on se ihminen maailmassa, joka voi minua parhaiten ymmärtää, koska hän on myös elänyt saman lapsuuden ja nuoruuden.
Mutta heti kun puhutaan niin puhutaan kyllä ihan kaikista iloista ja suruista. Siskoni ovat paljon läheisempiä kuin yksikään ystävä. Näin ei tietenkään ollut teini-iässä :).
Ei olla tekemisissä juuri ollenkaan. Kun olin lapsi, hän oli jo nuori ja oli harvoin kotona, kun urheili paljon ja oli usein viikonloppuisinkin leireillä ym. Kun itse tulin teini-ikään niin veli muutti jo pois kotoa opiskeleen ja kävi kotona harvoin eli n. kolme kertaa vuodessa ja vain yhden yön oli ja lähti pois.
Itselläni nyt tilanne, että on mies ja kolme lasta. Veljeni on naimisissa, mutta elää vaimonsa kanssa aika epäsäännöllistä elämää eli harrastaa ja matkustelee ym. eikä suunnitelmissa ole lastenhankintaa.
Ei meillä ole mitään puhuttavaa puhelimessa. Jos nähdään niin yleiset kuulumiset vaihdetaan, mutta eipä oikein osata jutella.
Eli jos sinä olet sitä veljesi vaimoa aina jotenkin " karsastanut" , niin yllätys yllätys, välit mahdollisesti viilenevät veljeesi. Katsos kun se veljesi (oletettavasti) rakastaa omaa vaimoaan yli kaiken, ja mikäli loukkaat veljen vaimoa, loukkaat samalla tavallaan omaa veljeäsikin. Hän on itse puolisonsa valinnut ja se loukkaa varmaan todella pahasti, jos sisarukset eivät ole heidän onnestaan iloisia.
Mutta tämä oli vaan arvaus, kun olen vastaavanlaista elämässä nähnyt... Voihan toki olla, että tämä ei päde ollenkaan teidän tapauksessanne!
hyvät välit 4v vanhempaan veljeeni.
Soittelemme ja näemme joka viikko, meillä on myös joitain yhteisiä ystäviä joiden kanssa saatamme nyt yhtäaikaa olla kun teini-iät on ohi :)
Meillä ei ole kuitenkaan sellainen suhde että kertoisimme toisillemme kaiken, siis jotain sydänsuruja tms. Vaan lähinnä jutellaan harrastuksista, elokuvista, peleistä yms.
Hän myös joskus hoitaa lastani :) On maailman paras eno!
Minulla on myös toinen puoli-isoveli, jota olen nähnyt elämäni aikana vain muutaman kerran. Emme juuri yhteyttä pidä, paitsi isämme välityksellä, mutta ei ongelmia.