Lue keskustelun säännöt.
Miten te herkät ihmiset kestätte kylmää kumppania?
05.02.2015 |
Meillä siis niin, että itse olen melko herkkä... Liikutun helposti ja olen taipuvainen melankolisuuteen. Olen myös sisimmiltäni erittäin romanttinen, mutta sitä puolta en oikein ole voinut tuoda esille.
Mies taas.. No hän on aika "kovis". Ei paljoa herkistele tai ole romanttinen, eikä jaksa pohdiskella syntyjä syviä tai ole kiinnostunut henkisestä kasvusta.
Tästä seuraa se, että välillä tunnen olevani todella yksinäinen parisuhteessani. Muita joilla samanlaisia kokemuksia? Miten kestätte erilaisuutta? Joku eronnut sen takia?
Kommentit (17)
Tiedän tunteen. Yhdessä ollaan edelleen ja naimisiinkin juuri menty. En siis näe sitä niin suurena miinuksena että ero tulisi. Vaikka toisinaan pistää jopa vihaksi kun toinen ei ajattele niin syvällisesti kuin itse. Mutta toisaalta hänen huumorinsaja keveytensä tuo tasapainoa suhteeseen, mikä on mulle myös tärkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksi synkistelijääkö olisi parempi vaihtoehto?
[quote author="Vierailija" time="05.02.2015 klo 21:53"]Booooring
[/quote]
Piti silti tulla lukemaan ja vielä kommentoimaan? :D pisteet sulle.
Meillä kans. Voin niin huonosti kylmässä suhteessa että se näkyy jo fyysisenä pahoinvointina. En saa erottua, olen niin heikko. Esimerkiksi jos itken (syy mikä tahansa) niin mies ei lohduta. Jos ilmoitan jääväni ystävän luokse yökylään muuten vain, miestä ei kiinnosta. Jos tulee riita, miestä ei kiinnosta edes riidellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tänne ei ilmeisesti kovin herkkiä tai hienotunteisia ihmisiä kirjoittele..
no voi hyvänen aika miten sä sitte olet menny tollasen kanssa kimppaan? eikö hälytyskellot soinu jo heti alussa? sori, ei sympatiaa, oma moka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välillä kestän paremmin ja välillä huonommin. Ja niille kysyjille, että miksi ottaa sellainen kumppani: Minun mieheni oli ihan eri mies kun rakastui minuun. Niinhän se menee. Rakastuessaan muuttuu välittäväksi, keskustelevaksi, tunteelliseksi ja kun se alkuhuuma on ohi, palaa omaksi entiseksi itsekseen. Tämä oli minulle pettymys ja parilla ystävällänikin sama tilanne.
[quote author="Vierailija" time="05.02.2015 klo 21:55"]Meillä kans. Voin niin huonosti kylmässä suhteessa että se näkyy jo fyysisenä pahoinvointina. En saa erottua, olen niin heikko. Esimerkiksi jos itken (syy mikä tahansa) niin mies ei lohduta. Jos ilmoitan jääväni ystävän luokse yökylään muuten vain, miestä ei kiinnosta. Jos tulee riita, miestä ei kiinnosta edes riidellä.
[/quote]
No ihan noin kylmästä miehestä ei mulla ole kyse. Ihan on empatialla varustettu. En kestäisi tuollaisessa :/ tv.3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.02.2015 klo 21:55"]
Meillä kans. Voin niin huonosti kylmässä suhteessa että se näkyy jo fyysisenä pahoinvointina. En saa erottua, olen niin heikko. Esimerkiksi jos itken (syy mikä tahansa) niin mies ei lohduta. Jos ilmoitan jääväni ystävän luokse yökylään muuten vain, miestä ei kiinnosta. Jos tulee riita, miestä ei kiinnosta edes riidellä.
[/quote]
Mut eihän toi oo kylmyyttä, vaan ihan rehtiä välinpitämättömyyttä. MIestäs ei vaan yksinkertasesti kiinnosta sun tunteet eikä myöskään menemiset tai kuulumiset. Oon pahoillani :(
[quote author="Vierailija" time="05.02.2015 klo 21:54"]Kaksi synkistelijääkö olisi parempi vaihtoehto?
[/quote]
Tätä minäkin olen miettinyt. Huomasin nimittäin vasta hiljattain, että kaipaan todella sitä maailmanparantamista mitä nuorempana kavereiden kanssa harrastettiin. Mun miestä ei sellainen jauhanta jaksa enää kiinnostaa.
Mutta sitten jos koko elämä olisi niitä vakavia pohdintoja, niin synkäksihän se kävisi. Mullakin ap:n tavoin mies keventää tunnelmaa.
Että mitä tässä nyt sitten toivoisi. Tiedä häntä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.02.2015 klo 21:59"]
Välillä kestän paremmin ja välillä huonommin. Ja niille kysyjille, että miksi ottaa sellainen kumppani: Minun mieheni oli ihan eri mies kun rakastui minuun. Niinhän se menee. Rakastuessaan muuttuu välittäväksi, keskustelevaksi, tunteelliseksi ja kun se alkuhuuma on ohi, palaa omaksi entiseksi itsekseen. Tämä oli minulle pettymys ja parilla ystävällänikin sama tilanne.
[/quote]
Tuon kaiken uskon, mutta en sitä, että mies olisi aluksi ollut syvällinen ja nyt ei enää. Ei ihmisen persoona muutu tuolla tavalla, ellei saa iskua päähänsä.
Avioero ja 400km välimatkaa auttoi kummasti kestämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä toisin päin, minä mies tunteellinen ja herkkä, vaimo kova ja kylmäluonteinen. Pakenee välillä läheisyyden tarvettani, jonka kokee riippuvuutena.
Kannattaa valita mielenmaailmaltaan ittensä kaltanen puoliso:) mun mies on kuin miespuolinen minä emotionaalisesti (paitsi vielä herkempi).. on ihana kun voi jakaa kaikki "turhimmatkin" tunteet ja huolet, saa olla herkkä, itkeä mistä vaan mikä nyt mieltä painaa ja
toinen ymmärtää. Keskustella koko yö kaikkea turhaa ihmisluonnosta, maailmasta jne..
Toisaalta sinne liikaan melankolisuuteen meinaa välillä upota..etenkin mieheni, onneksi ite olen meistä vahvempi ja kieltämättä joudun kyllä kannattelemaan häntä joskus.
Ap seurustellut nuoruudessaan erään todella melankolisen miehen kanssa, ja hänen herkyyttensä (ja samalla valittaminen) alkoi kyllä jossain vaiheessa ahdistaa, kun saattoi itkeä vollottaa esim sitä kun oli taas kevät.. Se tuntui silloin jo vähän liiottelulta. Toisaalta oli kyllä tosi huomaavainen, osasi lohduttaa ja keskustella syvällisiä aivan eri levelillä kun nykyinen mieheni, joka päinvastoin välttelee tiettyjä aiheita (tulevaisuusuuden suunnittelu, etenkin jotkut vaihtoehtoisemmat mietinnät aiheesta, mitä on kuoleman jälkeen jne..)
Välillä mietin, että ehkä ex olisi ollut parempi match herkkyytensä puolesta, muut asiat, kuten seksi, ikävä kyllä tökki. Mutta sitä maailmanparantamista on minullakin ikävä, ja ylipäänsä sellainen syvällisempi pohdinta aiheesta kun aiheesta. Onko ok syödä lihaa? Miten voisimme auttaa enemmän läheisiämme? Miten voisin olla parempi ihminen? Turhauttavaa kun toista ei vois vähempää kiinnostaa.
haukotus....