Lue keskustelun säännöt.
Herranjumala, tajusin tänään, että mulla on virtsankarkailua 30-vuotiaana.
16.11.2021 |
Synnytyksen jälkeen olen ihmetellyt kun usein tuntuu olevan haarat märät :/ olen pistänyt sen vain hikoilun piikkiin koska mulla on ollut usein kauhea tuskanhiki (ehkä jotain kilpirauhashäikkää). Käytän normaalisti pientä pikkuhousunsuojaa valkovuodon takia, mutta tänään töissä en ollut muistanut laittaa. Illalla tajusin ihan selvän pissan tuoksun :( eli ilmeisesti jokin hajonnut synnytyksessä ja nyt virtsaa karkailee. Itse en huomaa sitä ollenkaan! Paitsi toki sitten kun pöksyt on jo kosteat :( mitäs tässä nyt sitten?
Kommentit (18)
Lantionpohjajumppa auttaa. Harjoituskuulia saa esimerkiksi apteekeista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse menisin lääkäriin. Tuo saadaan käsittääkseni pienellä toimenpiteellä korjattua, jollei ole mitään isompaa hajonnut.
Kolmekymppisenä oireilee monella jo ikävuosista, siinä missä tisseistä katoaa pulleus, korjaantuu helposti jumpalla.
Normaalia jo tuossakin iässä tai jopa nuorempana, jos on synnyttänyt. On oikeasti todella yleinen vaiva. Lantionpohjan jumppaaminen saattaa auttaa, jos erittäin paljon häiritsee elämää niin lääkäriin.
Ei se mitään, lentäjälääkäri tulee silti hakemaan suy mersulla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikun pomppaat naamalle nuolettavaksi. Miehet Tykkää.
Mulla loppui ruikkiminen, kun poistettiin iso myooma ja kohtu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harjoittelulla yleensä korjaantuu. Ihan tavallista synnyttäneelle, ei sieltä mikään pysyvästi ole luultavasti hajonnut.
Osta tena suojia niitä on eri kokoisia. Hommaa Geishakuulat niillä saa hyvän treenin ihan vaan pitämällä päivän aikana...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No onko yllätys, että iäkkäillä on virtsankarkailua
Vierailija kirjoitti:
No onko yllätys, että iäkkäillä on virtsankarkailua
30v. iäkäskö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse menisin lääkäriin. Tuo saadaan käsittääkseni pienellä toimenpiteellä korjattua, jollei ole mitään isompaa hajonnut.
Kyllä treeni on oleellista vaikka lääkäri voisikin vaivan korjata, tulevaisuutta ajatellen. Hyvää treeniä on kävely niin että samalla jännittää lantionpohjaa. Tai ihan sama milloin mutta kunhan tekee sitä päivittäin. Lirahtelu rajoittaa elämää ja treeni täytyy aloittaa nuorena jotta pidätyskyvyn voi säilyttää mahdollisimman pitkään. Perifit on hyvä vaikkakin hintava konsti lantionpohjan jumppaan. Tykkään ja suosittelen. Auttaa hahmottamaan oikeat lihakset ja kehitys on alussa huimaa. Konkreettinen palaute ja kehityksen näkeminen motivoi treenaamaan.
Minä kävin fysioterapeutilla, kun oli ponnistukseen liittyvää virtsankarkailua. Se oli oikeasti tosi hyödyllistä, koska siellä oli laitteet millä pystyi mittaamaan sitä lihasvoimaa ja sain tosi hyviä ohjeita harjoitteluun erilaisilla liikkeillä. Omalla kohdallani ongelma ei ollut niinkään se, etteikö lihaksissa olisi ollut voimaa, vaan enempi kyse siitä etten osannut komentaa niitä oikein. Hyvillä harjoitusohjeilla sain siis lihakset tottelemaan paremmin, oli enempi hermojen totuttelusta kuin lihasvoimasta kiinni.
Vastaanotolla käytettiin sellaista laitetta, joka asetettiin emättimeen ja sen avulla mitattiin lihasvoimaa eri tavoin. Ja sitä käytettiin vastaanotolla myös harjoitteluunkin. Se auttoi jotenkin tosi paljon, kun pystyi ruudulta näkemään niitä supistuksia mitä teki lihaksilla. Se oli siis myös hyvä apuväline siihen, että saatiin varmistettua että teen harjoitukset niin kuin on tarkoitettu.
Sain noilla treeneillä tilanteen aika hyvin hallintaan. Mutta trampoliinille ei todellakaan ole mitään asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Virtsankarkailua o kaiken ikäisillä. Ja se ei aina johdu lantiopohjanlihaksien huonosta kunnosta. Esim. urheilijoilla se on hyvinkin yleistä. Ne lihakset voi olla myös liian kireet. Kannattaa tututstua aiheeseen eikä vaan huudella.
Vierailija kirjoitti:
Minä kävin fysioterapeutilla, kun oli ponnistukseen liittyvää virtsankarkailua. Se oli oikeasti tosi hyödyllistä, koska siellä oli laitteet millä pystyi mittaamaan sitä lihasvoimaa ja sain tosi hyviä ohjeita harjoitteluun erilaisilla liikkeillä. Omalla kohdallani ongelma ei ollut niinkään se, etteikö lihaksissa olisi ollut voimaa, vaan enempi kyse siitä etten osannut komentaa niitä oikein. Hyvillä harjoitusohjeilla sain siis lihakset tottelemaan paremmin, oli enempi hermojen totuttelusta kuin lihasvoimasta kiinni.
Vastaanotolla käytettiin sellaista laitetta, joka asetettiin emättimeen ja sen avulla mitattiin lihasvoimaa eri tavoin. Ja sitä käytettiin vastaanotolla myös harjoitteluunkin. Se auttoi jotenkin tosi paljon, kun pystyi ruudulta näkemään niitä supistuksia mitä teki lihaksilla. Se oli siis myös hyvä apuväline siihen, että saatiin varmistettua että teen harjoitukset niin kuin on tarkoitettu.
Sain noilla treeneillä tilanteen aika hyvin hallintaan. Mutta trampoliinille ei todellakaan ole mitään asiaa.
Lisään tähän edelliseen vielä, että _ennen_ kuin hakeuduin fyssarille, erehdyin käymään gynegologilla tämän asian vuoksi. No eihän lääkäri tietenkään tällaisissa voi auttaa, mutta kirjoitti minulle silti reseptin johonkin lääkkeeseen, joka vähentäisi virtsan eritystä tms. En edes muista tarkkaan. Mutta se oli lääke, joka oli tarkoitettu ihan erilaiseen tilanteeseen, eikä tuollaiseen ponnistuskarkailuun. Eikä se tollo lääkäri edes puhunut mistään fysioterapiasta, itse googlettelin asiaa jälkeenpäin ja menin tällaiselle fyssarille joka on erikoistunut juuri tämän alueen ongelmiin. En muista kuinka monta kertaa siellä kävin, kyllä se kohtuupitkä hoitosarja oli, ehkä 8-10 kertaa. Mutta olin jo vuosia kärvistellyt tuon asian kanssa ja lirahtelua tapahtui esim. aina aivastuksen yhteydessä. Fyssarilla harjoiteltiin ihan tuotakin, että kuinka valmistaudutaan siihen ponnistukseen, jos tulee esim. joku nostotilanne tai huomaa että aivastus on tulossa. Oli todellakin rahanarvoinen apu! Olin jo reilu nelikymppinen kun kävin tuon asian hoitamassa, kuitenkin jo 30-vuotiaana synnyttänyt ja sen jälkeen satunnaisesti asiasta kärsinyt. Parempi se on mennä ajoissa!
Mieheltäkin olin tätä salaillut ja se mitä piti tapahtua ennen kuin sain haettua itselleni apua oli sellainen tilanne, että oltiin molemmat parvekkeella ja sitten aivastin ja lattialle tuli lätäkkö. Mies oli ihan, että mitä ihmettä ja minä olin ihan, että nyt tämä menee jo liian pitkälle.
Vaipat päälle. Japanissa toi on naisilla ihan normaalia, koska eivät kehtaa töissä ravata vessassa.
No hyi