Lue keskustelun säännöt.
Miten kestätte vaikeat ajat suhteessa?
16.11.2021 |
Kyse ei nyt siis ole väkivallasta, ei henkisestä eikä fyysisestä. Minun nimenomaisessa tapauksessa mies on kiireinen ja minusta tuntuu, että hän on aina väsynyt tai huomio muualla. Kiireestä osa johtuu ymmärrettävästä syystä - hän on joutunut kantamaan enemmän vastuuta perheessän kun isä on sairastunut - mutta on myös krooninen työnarkomaani luonteeltaan. Jos ei ole työasioita, niin hän käy leikkaamassa äidin nurmikon, laittamassa autoaan, hoitamassa jonkun muuton tms... Aina on sellaisia asioita "mitkä pitää tehdä", jotka lyhentää meidän aikaa yhdessä tai tekee miehestä niin väsyneen, ettei jaksa viestitellä niin paljon kuin minä haluaisin.
Olemme olleet nyt vuoden yhdessä. Mies oli kiireinen jo alkuvuodesta muista syistä ja sitten isänsä sairastui kesällä. Eli käytännössä koko suhteen ajan on ollut tällaista... Eikä loppua näy. Näemme kyllä yleensä ainakin kerran viikossa (tulee illalla ja lähtee seuraavana päivänä iltapäivästä) ja joskus mutta harvoin kahtena päivänä.
Toivoisin tässä vaiheessa suhdettä että pääsisi näkemään miestä vaikka lyhyesti kerran keskellä viikkoa (niin että tapaamisia olisi kaksi per viikko) mutta on usein niin väsynyt...
Eli kysymys on, miten kohtaatte näitä vaikeampia aikoja? Minua vähän pelottaa, että jääkö tämä työtahti nyt pysyväksi. Mies on sanonut alusta asti että ei jää mutta minusta tuntuu kokemuksen perusteella (oma isäni oli sellainen ja myös miehen isä on sellainen) että on työtä itselleen loputtomiin haalivaa tyyppiä. Eli en tiedä uskonko.
Meillä menee muuten kyllä hyvin mutta tämä asia tulee ennemmin tai myöhemmin käsittelyyn koska en ole valmis loppuelämääni viettämään näin. Tositarkoituksella ollaan liikenteessä, suunnittelussa olisi joidenkin vuosien päästä naimisiin meno ja perhe - tosin ei tällä elämänrytmillä! Sekä oma isäni että miehen isä ovat aikanaan vieraantuneet omista vaimoistaan liiallisen työnteon vuoksi joten tiedän mihin se johtaa.
Kommentit (2)
Muista, että ei se mies muutu. Ihan turhaa luulla, että ottaa aikaa olla lasten kanssa jos perheen perustatte. En jäisi tuollaiseen suhteeseen. Tietäisin olevani aina se ainoa joka hoitaa lapset ja kodin, aina yksin. Ero siitä tulisi, kun kyllästyisin yksinäisyyteen.
Jos kuitenkin suunnittelet juuri tämän miehen kanssa tulevaisuutta, kerro nämä mun arvioni hänelle, puhu hänen isästään ja omastasi, kerro miksi mielestäsi tämä johti heidän vieraantumiseensa ja kerro, että et itse sellaista elämää halua. Katso miten hän reagoi. Luultavasti pitää sellaista normaalina suhteena. Siinä tapauksessa juokse toiseen suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin. Vaikea kysymys. Meillä on 9 vuoden suhde takana ja nyt jo sitä ajattelee vaikean ajan kohdatessa, että tämä menee jossain vaiheessa taas ohi. Mutta kyllä auttaa myös se, että pyritään suunnittelemaan (huom. molemmat suunnittelee) ja pitämään erityisiä hetkiä parisuhteessa, mitkä ilahduttaa molempia ja voidaan helposti siinä hetkessä todeta ja muistaa, miksi tuo toinen on ihana ihminen. Parin viikon päästä olisi taas tiedossa parisuhteen laatuaikaa hotelliloman muodossa.