Petyin siihen mitä lapseni aikoo opiskella...
... en tietenkään aio sanoa sitä hänelle mutta harmittaa hieman nyt tämä hänen homma. Haki oikikseen eikä päässyt ja nyt ei aiokaan yrittää uudelleen vaan lähtee lukemaan matikkaa, eli hänestä ilmeisesti tulee opettaja, eikä siinä mitään, tärkeä ammatti, mutta kun meillä on suvussa peräti neljä lakimiestä, mm. hänen isänsä ja olisi ollut hienoa jos hänkin olisi valinnut saman alan. Ehdin tavallaan asennoitua että hei mun lapsesta tulee juristi.
Harmittaa lähinnä että hän antoi periksi yhden epäonnistumisen jälkeen vaikka pääsy jäi ihan pienestä kiinni. Minusta ei vaan saisi luovuttaa niin helpolla, pitäisikö koettaa tsempata häntä uuteen yritykseen vai antaa olla ? Missään nimessä en halua häntä loukata, lähinnä risoo että tuo nyt tyytyy kakkosvaihtoehtoon kun ei oikiksen portit ensiyrittämällä auennut.
Kommentit (6)
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 23:05"]Onpa täällä tänään lastensa opiskeluvalintoihin pettyneitä äitejä :O
[/quote]
Kunhan provoavat.
Ehkä hän haki vain sinun mieliksesi, ja nyt kun ei päässyt, voi hyvällä omallatunnolla lähteä alalle, joka kiinnostaa.
Mä iloitsin aikoinaan ihan ekaksi, ettei omani ole sortunut huumeisiin tai mamupatjaksi ja sain vielä bonukseksi äitinä sen, että opiskeli ammatin, vaikkakin "vaan" merkonomitasoa. On rehellinen ja työteliäs, ja olen iloinen ja onnekas, vaikkei mulle kuulukaan pätkän vertaa, mitä elämällään tekee.
Mitä jos miettisit asiaa näin: tilanne voisi olla paljon huonomminkin - lapsesi voisi olla mt-ongelmainen, yhteiskunnasta syrjäytynyt nuori vailla opiskelupaikkaa tai ylipäätänsä mitään suuntaa mihin edetä. Hienoa, että lapsesi on löytänyt oman alan, ole ylpeä siitä! Kyllä sitä osaa ihan eri tavalla arvostaa tämmösiä juttuja kun on nähny elämässä myös kolikon toisen puolen :)
Turpa kiinni. Se on lapsesi elämä ja hänen valintansa, ei sinun.
Onpa täällä tänään lastensa opiskeluvalintoihin pettyneitä äitejä :O