**LOKAMASUJEN SUNNUNTAISUPINAT**

Kokemus esikoisen ajalta;



koko aikana ei tihkunut tipan tippaa, ei suurentuneet rinnat eikä muutakaan merkkejä ollut ja kätilö sanoi synnytyssalissa että: " sulla on täydelliset rinnat imetykseen, imetät helposti vuoden. Pigmentistä sen näkee." Ja niin olisin imettänyt, jos olisin haluunut. 9kk imetin täysimetyksellä eli kertaakaan ei saanut pullosta ennen sitä. Maidon tihkuminen tms ei siis vaikuttanut ainakaan mulla mitenkään itse imetykseen.



Tänään ollut kauhea päivä. Iskias vaivaa, mitään ei saa tehtyä, itku vaan tulee koko ajan. Niin helppo kuin tämä raskaus onkaan ollut, ei siis mitään suuria vaivoja, ei edes turvotusta koko aikana missään kuumasta kelistä huolimatta niin silti toivon, että PIAN PÄÄSEN TOSITOIMIIN!!!!! Yhyy kun on kurja fiilis tänään;(



Nazu

Me tultiinkin jo aiemmin kotia, piti vasta iltamyöhällä mutta mies tuumasi että on parempi ajaa päiväsaikaan. Oli kiva reissu mökille eikä tarvinnut kyllä vielä pelätä että synnytyssairaalaan pitäis lähteä... :) Saunassakin kävin eilen, en muista oonko koko raskausaikana käynyt kun meillä ei kotisaunaa ole.



Tulin jännityksellä katselemaan että jokos joku lokakuisista oli tehnyt lähdön, mutta ettepä olleet :) Saa nähdä kuka sinne ekana lähtee ja milloin.



Mutta mulla olikin viikonlopun parhaat uutiset: NIMIAHDISTUS saattoi ratketa sillä keksin perjantaina aivan mahtavan nimen tytölle! Mieskin tykkäsi siitä, vaikka se on nykysukupolveen tosi erikoinen ja todennäköisesti aiheuttaa närää kaikissa sukulaisissa. Ei haittaa :)



Eipäs mulla muuta. Jatkan graduntekoa, kun keksin vielä yhden lisäanalyysin mitä voisin siihen tehdä, kone vaan jäi jumiin kun yritin sitä suorittaa... katotaan uusiksi.



Coe rv 34+0

Ajattelin tässä kohta lähtee kattomaan, josko paikallisesta tk:sta löytys jopa näin sunnuntaina JOKU, joka osais kattoa kohdunsuun tilanteen.

Klo 16 saakka on supistellu koko ajan 8-10min välein ja viimeisen tunnin on ollu voimakas paineen tunne tuolla " peräpäässä" .

En kyllä usko, että tämä nyt ihan synnytystä ois, mutta tahtoisin kuitenki saada varmistuksen..

Voi vinetto, toivottavasti ei vielä lähde syntymään. Meinasin aiemmin kirjoittaessa sanoakin, että sun tilanne vaikutti " lupaavalta" , mutta eihän nämä meitin viikot vielä ihan huippuluokkaa ole kun teillä vielä se sairaalatilannekin on tuo mikä on etäisyyksineen kaikkineen :/



Luulisi kyllä että kolmen tunnin aikana olis jo sinulla neljättä odottavana alkaneet supistukset selvästi tihentyä, jos tosi olisi kyseessä. Jään toivomaan että tuut takas yheskoos!



Coe

oi että mää nautin kun on viileetä. oon kurkkuani myöten täynnä hellettä ja hikeä...nautin täysin rinnoin näistä syysilmoista ja kylmästä tuulesta,vaikka pukeminen onkin ärsyttävän hankalaa,eikä sopivia vaatteita tunnu löytyvän. mutta jes! just oltiin poitsun kans kaks tuntii ulkona. käytiin leikkiskällä kiikkumasa ja rakentamasa kakkuja.



(.) junnu on villinä. tähän aikaan alkaa aina kauhee paukutus. kyljet on hellänä ja alapäätä vihloo niin maan perusteellisesti. tuossa ulkona käveleskellessä tuli muutma ilkeen tuntonen supistuskin, vaan menivät ohi, kun vähä hiastettiin ja luovutin rattaat isin pukattavaksi...hih...taas alko junnu hikotteleen. tämä on kyllä kova poika hikkaamaan, tänään ollu varmaan jo kymmenen kertaa hikka, voi toista.



nyt pitää taas mennä. masu kurnii ja poitsu huutelee äitiä pesulle. ihana mennäki kuumaan suihkuun raikkaan ulkoilman jälkeen, kyllä kohta taas uni maistuu...siihen asti kun ekan kerran iskee pisuhätä =) elikkäs nyt valkosipulipatonki uuniin. poika pesulle ja nukkuun ja sitten herkuttelemaan...heipsan kaikille!



-rual ja junnu-

Toivottavasti vauva vaan vähän säikäyttää äitiä ja pääsette yhdessä koossa takaisin kotiin.



Itse asiassa mullakin tullut jo sellaisia paineentunteita/vihlaisuja tuolla kohdunsuun tuntumissa että itku tuli...Supisteleekin ihan koko ajan, muttei säännöllisesti..:/



Mä kyllä haluan pitää vauvan vielä vatsassa vaikka olenkin kurkkuani myöten täynnä tätä odotusta..



En tajua miten jaksan taas ens viikolla kun mies lähtee töihin :/

Nyt on mieli ihan maassa taas kerran, olokin on ihan tosi tosi kurja ja kipeä. Mutta pakko se on vaan jaksaa, tästä kotiäidin työstä kun ei niin vaan haetakaan saikkua.



Pientä helpotusta toi kun velipoika lupasi tulla muksua hoitamaan sitten kun synnytyksen aika koittaa...



Tsemppiä Miannille, melkein samoissa kun mennään...

=)

Noista Miannin supisteluista, mulla oli kans perjantai-iltana kun oltiin käyty saunassa ja katseltiin elokuvaa niin sellaisen 10 minuutin välein alkoi tulemaan ja tosi napakoita olivat, pitikin jo kaivaa " ohjevihkosia" esille että milloinkas sitä pitäis lähteä jos lähtö tulis. Mulla kun nuo kaks aiempaa on käynnistetty niin mietityttää sekin että jos ne " luonnollisesti" ovat hieman lievempiä (supparit siis) että osaanko ottaa ne tosissaan jos ovatkin ihan oikeita, kuitenkin sitä kokoaika odottaa että ne tosissaan on kipeitä niinkuin nuo aiemmat synnytykset. Mulla oli kuitenkin jo paikat ihan pehmenneet ja sormelle auki tuossa 2 vkoa taaksepäin kun lääkärissä kävin, kanavaa kuitenkin hieman jäljellä. Noh keskiviikkona olis taas polireissu joten sittenhän tuo selviää onko tapahtunut edistystä...

Toisekseen tuosta välimatkasta, meillähän täällä kotikaupungissa ei tk:ssa ole edes päivystystä iltaisin ja vkonloppuisin, täytyy mennä 35 km päähän jos hoitoa tarvitsee, siellä on myös synnäri mutta minähän tämän diabeteksen takia " joudun" synnyttämään myös sinne ouluun jonne miannikin mahdollisesti joutuu. Meiltä ei kuitenkaan sinne ole kuin n.150 km, pitkä matka kuitenkin jos yllättäen joutuis lähtemaan. Kovasti taas supistelee mutta jospas tässä vielä pari viikkoa menisi, viime reissulla äitipolilla oli puhe että voitais 38 vkolla käynnistää kun niin hyvin kypsynyt paikat ja pikkukaverikin oli niin hyvän kokoinen (2700 g vkolla 34, saman kokoinen kuin isosisko syntyessään ;o)



Mitäs kyselyitä niitä olikaan,dementia vaivaa, ainakin RINNOISTA oli puhe, mulla ei nyt ole kovin hirmusti kasvaneet, normaalistikin a-kupilliset niin ei olis haitaksi vaikka vähän ylimääräistä olis tullutkin. Maitoa tihkuu kun puristaa, sama ollut molemmilla, esikoista imetin 1v 2 kk(suurinpiirtein) ja kakkostakin lähemmäs vuoden, olisin halunnut ehkä jatkaa vieläkin mutta neuvolassa ei oltu tyytyväisiä painonnousuun joten " ehdotettiin" siirtyyn korvikkeeseen, eipäs tuo paino silti neidillä sen kummoisemmin noussut :o( Pieni ja sirpakka oli pienenä nyt 3-vuotisneuvolassa oli lähes samankokoinen kuin isoveljensä siinä iässä, eli hyvin on kirinyt ja tarvinneeko meidän kaikkien nyt niin isoja olla kun minullakin on pituutta siunaantunut alle 160...



Painoa tullut nyt jotakuinkin 17-18 kiloa, samoilla linjoilla kuin aiemminkin. Masu on sinänsä iso mutta sf-mitta mennyt alakäyrällä puolenvälin jälkeen. Viimeksi kyllä lääkäri sanoi että kasvaa korkeussuunnassa...



Nyt lähdettävä nukuttamaan nuo pienet kullanmurut, tulipas aika paljon omaa napaa, mutta yritetään osallistua aktiivisemmin näihin keskusteluihin...



angie 36+1 (jotakuinkin)

Miannille halusin kans sanoa että mullakin tota ollut eikä tunnu kivalta.Kannattaa käydä tosiaan tarkistuttamassa tilanne,mulle ainakin sanottiin että kuulostaa pahalta :/

Omaan masuun että tänään tuli pyyhkiessä kirkasta verta,ilmeisesti limakalvojuttuja?

Supistelee entiseen tahtiin,eilen kyllä siivosinkin oikein urakalla.

No viikkoja jo melkein 35 tai oikeastaan 36 jos lasketaan menkkojen kierron mukaan ja ultran.

Saunaan pitäis mennä ja sitten katsoa BB:tä.



Wades & Natika 34+

Kyllähän sieltä synnäriltä löytyi ihan oikee kätilö :) Pitää katsos olla kuulemma koko ajan kätilö vuorossa siltä varalta, että pitää lähtee ambulanssin mukana Ouluun viemään synnyttävää äitiä. Ja oli siellä osastolla kai pari vauvaaki, viikolla syntyneitä ja niitä oli sitten hoitaja hoitamassa. Että ei se paikka ihan NIIN autio ollu kuin luulin.



No kuitenkin, käyrällä makasin vajaan tunnin ja siinä ajassa tuli 5 supistusta. Sisätutkimuksessa ei kuitenkaan mitään hälyttävää ja koska itse en TODELLAKAAN halunnu lähtee Oysiin " varuilta" niin pääsin kotiin niillä puhein, että jos yöllä supistukset on niin voimakkaita, etten pysty nukkumaan niin sitten suoraan Ouluun. Täällä on taas synnytyslääkäri huomisaamusta lähtien tavattavissa, mutta alle 36-vkosia ei täällä aleta synnyttämään.

Mutta, alkoi tässä supparit rauhottua, nyt on tullu enää yks puolen tunnin aikana. Joten oli vaan väärä hälytys niinkuin arvelinkin. Kiva oli kuitenki kuulla tuo kohdunsuun tilanne ja se olikin paljon rauhallisempi kuin aiemmilla kerroilla on tässä vaiheessa ollut. Eli, pitäsköhän mun aavistus paikkansa ja mentäs ekaa kertaa lasketun yli. Jää nähtäväksi.



Nyt lähden miehen kainaloon, sillä on ollu kyllä SURKEE syntymäpäivä: eka kävi hyvästelemässä pappansa ja sitten akka häipy synnärille ja mies joutu laittaan koko kakarakolmikon nukkumaan. No, onneksi vuoden päästä on uudet synttärit :D

(.) Ei mitään uutta. Päivisin olo ehkä aikasempaa mukavampi ja on jotenkin helpompi olla. Oliskohan vauva jotenkin laskeutunut vai vaikuttaako hieman viileämmät ilmat olotilaan? Veikkaisin ensimmäistä, sillä tokihan kuumuus lisää tukalaa olotilaa mutta kun nyt jotenkin KAIKKI tuntuu paljon paremmalta. On helpompi istua, kävellä, nukkua, tehdä kotitöitä, hoitaa esikoista...Iltaisin tosin on samaa vaivaa kuin JÄÄSYDÄMELLÄ eli henkeä " ahdistaa" . Päivisin ongelmaa ei ole vaikka makailisinkin, mutta illalla sohvalla pötköttäessä tuntuu että happi ei riitä, keuhkot jotenkin painuvat kasaan. Varsinkin vasemmalla kyljellä maatessa tuntuu tosi pahalta. Joudun hengittämään usein syvään ja hartaasti ja joka kerta mies kysyy, että mikäs nyt ahistaa;) Ei muu mutta halua keuhkojeni täyden tilavuuden takaisin!

VATSANYMPÄRYS tällä hetkellä 99cm eli taitaa sata mennä rikki ennen synnytystä:) Viime kerralla taisi mennä juuri ja juuri yli satasen. Sf-mitta ainakin viime mittauskerralla keskikäyrällä, mutta siitä huolimatta saan lähes päivittäin kommentteja pienestä vatsasta:( Viimeksi tänään...Syy miksi en ole kovin iloinen näistä kommenteista (vaikka kukaan ei varmasti pahaa tarkoitakaan) on se, että ollaan esikoisen pienen syntymäpainon vuoksi nyt tehostetussa seurannassa, jossa varmistetaan että vauva voi ja kasvaa hyvin. Asia siis huolestuttaa minua jossakin määrin, vaikkakin vauvan liikkumisen perusteella voin olla satavarma siitä, että kaikki on kunnossa:)

Multa ei ole vielä tullut yhtään MAITOA RINNOISTA eikä tullut esikoisen odotusaikanakaan, mutta tosipaikan tullen maitoa tulikin sitten aivan mielettömät määrät! Riitti hyvin koko vuoden, jonka imetin eikä imetys suinkaan loppunut maidon vähenemiseen vaan muista syistä (halusin itse lopettaa silloin ja lapsellekin se tuntui sopivan). Ja nyt mun on kyllä ihan pakko vähän sohaista (ja toivon sydämeni pohjasta ettei aiheesta saada aikaan mitään tappelua, pliis!!!) mutta Mimosan kommentti

Minun mielipide on, että maitoa tulee niin kauan ja niin paljon kuin tarvii, jos muut asiat on kunnossa

on vähän epäreilu, sillä on ihan oikeasti olemassa äitejä, jotka eivät yksinkertaisesti voi imettää, syystä tai toisesta, vaikka kaikkensa tekisivät onnistuakseen:/ Tämä on niin herkkä aihe ja tuon kaltaiset kommentit ovat omiaan syyllistämään imetykseen kykenemättömiä äitejä entisestään. Ja stressi ja paha mieli eivät ainakaan tuossa tilanteessa auta. No joo, se siitä. Ja peace please:)

JE_NI: ehkäpä sun sairaalassaoloahdistusta helpottaa se maailman ihanin vauva, jota saat tuijottaa ja hoitaa siellä vaikka 24/7=) Mä olin esikoisen synnyttyä neljä yötä sairaalassa ja mies vielä päivät töissä kun säästeltiin isyyslomaa siihen, että päästään vauvan kanssa kotiin ja käsittämättömän nopeasti päivät kuluivat siitä huolimatta. Täysihoidossa oli ihanaa;) ja sai ihan rauhassa levätä ja tutustua vauvaan ja opetella olemaan sen pienen ihmeen kanssa. Ei tarvinnut yhtään huolehtia tai olla kiinnostunut muusta maailmasta, ihan luvan kanssa sai vain pyöriä oman ja vauvan navan ympärillä tukka pystyssä ja pukeutuneena niihin sairaalan valloittaviin verkkokalsareihin ym. ihanuuksiin;) Kyllä mullakin tippa tuli linssiin kun mies iltaisin lähti kotiin, mutta niin tuli hälläkin kun joutui eroon vauvasta. Nyt kyllä luulen, että se jota ikävöin, on esikoinen, mutta eiköhän me kaikki hengissä selvitä, vaikka pari yötä kotoa poissa joudutaankin olemaan. Yritän ottaa se levon kannalta, vaikka kokemuksesta tiedän, että vaikeaa voi olla levätä kun pitää yötä päivää katsella vauvaa:)

No niin, tällaisen romaanin sain aikaiseksi vielä näin iltamyöhään. Olisko mitään järkeä linkittää päivän pulinoihin aina edellisen päivän jutut, kun mä ainakin mielelläni luen vanhat jutut ennen kuin paneudun saman päivän pinoon? Siis jos joku pinon alkupään kirjoittaja viitsisi kaivaa edellisen päivän pinon (ettei mun tartte tehdä sitä itse;) ja laittaisi omaan tekstíinsä sitten linkin. Saisi sitten illan viimeisetkin kirjoitukset lukijansa. Tää on vaan ehdotus, jos muista ihan turhaa, niin annetaan olla.

L35+3