Pieni vai iso, 12 päivää ja 2 kg 400g?

:-)) Meidän rv 34+1 syntynyt keskospoika pääsi eilen kotiin. Kahdeksan viikon sairaalareissu on nyt takana. Lapsivedet menivät yli 6 viikkoa ennen vauvan syntymää ja tuon ajan makasin sairaalassa. Tänään on siis ollut ensimmäinen päivä kahdeksaan viikkoon, jolloin en ole ollut sairaalassa. Luksusta. Vastoinkäymisiä ei ole ollut yhtään liian vähän. Aloitin raskausaikana lääkityksen, jonka kanssa ei saa imettää. Siis pakosta ja surin imetyksestä luopumista. Pian synnytyksen jälkeen joka puolelle vartaloani alkoi nousta näppylöitä. Viikko synnytyksen jälkeen todettiin, että olen allerginen imetyksen estävälle lääkitykselleni. Lääkitys lopetettiin pikaisesti ja tilalle määrättiin lääke, jonka kanssa saisin imettää. Mutta sain heti synnytyksen jälkeen maidonnousua estävät tabletit, eikä maitoa enää ole. Koko raskausajan maitoa tuli, mutta ei enää. Olen yrittänyt lypsää monta kertaa päivässä ja laittanut lasta rinnalle. Muutama pikku tippa tulee, ei enempää. Elämä on epäoikeudenmukaista. Pieni keskospoikani tarvitsisi maitoani ja minä haluaisin sitä antaa, mutta näin kävi. Ihottumakaan ei jätä minua rauhaan. Varasin maanantaille toisen ajan ihotautilääkärille, sillä ihottuma vain leviää. Käyttämäni Lamictal-lääkitys voi aiheuttaa pahoja, jopa hengenvaarallisia ihottumia. Tuskin hengenvaara uhkaa, mutta ihottuma elää lääkityksen lopettamisen jälkeenkin omaa elämäänsä. Leviää, kuumottaa ja kutisee. Mitä näin pahaa olen tehnyt? Miksi minua näin koetellaan? Onko muilla kokemuksia Lamictal-ihottumasta?