Lue keskustelun säännöt.
Mua ahdistaa ihan kamalasti. =(
09.09.2006 |
mun elämässä kaikki on päin huttua. ei välttämättä just nyt pahimmillaan mut vaikka aikaa menee eteenpäin mä en pääse yli huonoista asioista ja kokemuksista. mulla ei ole välejä sukulaisiin, mies on haukkuva ja huono, yrittää kyllä varmaan kaikkensa mut mä en enää jaksa. meillä on kaksi pientä lasta ja uusi tulossa. rahat on tiukilla ja mä en halua mennä minnekkään ihmisten ilmoille. en halua harrastaa mitään enkä puhua kenellekkään enkä halua kotiini ketään. olen yksinäinen ja pelkään ihmisiä. pelkään olevani huono ja heikko. mies haukkuu mua läskiksi ja rumaksi ja tyhmäksi ja huoraksi. kaverit on kaikonneet mun tahdosta, en osaa olla missään ihmissuhteessa. olen niin väsynyt yrittämään mitään. rakastan lapsiani mut en osaa aina joka päivä olla hyvä heille. sitten menee paremmin kun kukaan ei häiritse minua, eli ei soita tai tule käymään. kaikki sukulaiset haukkuu miestäni ja olen alkanut uskoa ettei tästä ole poispääsyä. olen kuin suojatyöpaikka avioliitossa. kukaan ei ole vuosiin sanonut mulle mitään kaunista tai pitänyt hyvänä.
pakko vaan jaksaa ja mennä niillä eteenpäin mitä on mutta kun en tiedä miten. olen varmaan hullu. en osaa sanoa muuta mut kaikki on solmussa. yksikään ihminen ei rakasta mua. mä oon ihan ulkona sivussa elämästä.
Kommentit (3)
Eli olet varmasti hieno ihminen jolla on paljon hyvää tarjottavaa elämässä niin lapsille, miehelle kuin ystävillekin. Anna itsellesi aikaa, ajattele hetki itsekkäästi ja mieti mikä saa sinut onnelliseski, edes yksi asia.. Joskus kun on tarpeeksi syvällä " suossa" ei sieltä jaksa omin avuin ylös ja tällöin on parempi pyytää ammattilaisilta apua.. mutta loppupeleissä kaikki lähtee sinusta.. Mieti millä tavalla voisit tehdä elämästäsi paremman ja ala toteuttamaan sitä, meillä on vain tämä yksi elämä elettävänä, älä heitä sitä hukkaan :) onni odottaa sinua ihan varmasti jossakin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesi käytös kuulostaa sen sijaan kamalalta. Et ole ansainnut sitä. KUKAAN ei ansaitse tulla nimitellyksi kotonaan. Kuulostaa myös siltä, että olisit masentunut. Vaikka nyt tuntuisi toivottomalta, masentuneisuudesta voi parantua. Hae apua tilanteeseesi!
Minustakin tuntuu usein tuolta ja olen kuitenkin nuori, lapseton, elämän pitäisi olla edessä ja kaiken hyvin!
Minulla auttoi kun aloin pitää päiväkirjaa. Aina kun tuntuu ylitsepääsemättömän pahalta, kirjoitan muutaman rivin purkaekseni itseni vihkoon! Se auttaa!
Sinulla saattaa olla masennus, joten lääkäristä apua ja keskusteluapua joko ammattiauttajalta tai ystäviltä. Itse olen kokenut väkivaltaisen ja huonon lapsuuden, se vaikuttaa vieläkin kovasti elämääni :( joten ensimmäiseksi OLE HYVÄ ÄITI! Ei kai tunnu lapsista kivalta jos isä kutsuu äitiä huoraksi.
Menkää perheterapiaan. Ryhdistäydy! Laita elämän osa-alueet kuntoon yksi kerrallaan. Lasten takia!