PSYKOTERAPIA
Onko normaalia, että psykoterapiassa terapeutti ei aloita tai varsinaisesti edes ohjaa kertomiani asioita. Tunnen heti ensimmäiseksi stressiä siitä, että mistä alan puhumaan. Istumme myös vastakkain, eikö psykoterapiassa yleensä potilas ole selkäpäin tai jopa makuuasennossa niin, etteivät katseet kohtaa? Haluaisin ehkä vaihtaa terapeuttia, mutta ei ole ilmaisia ne tutustumiskäynnit...
Kommentit (30)
Eli menit psykodynaamiseen terapiaan, joka perustuu Freudin teorioille ja nyt valitat, kun psykoterapeutti käyttää Freudin teoriota apuna. Oletko tutustunut eri terapiamuotojen eroihin?
[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 01:49"]
Voi vaihtaa, ilmoittaa vain uuden nimen Kelaan. Äläkä nyt uutta valikoi mitään psykodynaamista vaan ihan kongnitiivinen psykoterapia, se on ainoa järkevä valinta.
[/quote]
Olen käynyt kogniitiivisessa psykoterapiassa ja se ei ollut lainkaan minulle sopiva terapiamuoto.
ap
[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 09:23"]
Eli menit psykodynaamiseen terapiaan, joka perustuu Freudin teorioille ja nyt valitat, kun psykoterapeutti käyttää Freudin teoriota apuna. Oletko tutustunut eri terapiamuotojen eroihin?
[/quote]
Jep. Mutta kuten jo aiemmin tuli ilmi, olen sekoittanut psykoanalyysin ja psykodynaamisen terapian keskenään. Myös se on sekoittanut, että olen käynyt eri terapeuteilla, joilla on ollut eri toimintatavat. Se pakostikin vähän sekoittaa. En ole ottanut asiasta tarpeeksi selvää, sen takia halusinkin kysyä asiasta, jos joku täällä sattuu tietämään enemmän.
Ap§
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että terapeuttisi käyttää työkalunaan Freudin keksimää vapaata assosiaatiota? Siinä on tarkoituksena, ettei terapeutti ohjaa kertomaan asioista vaan että sinä kertoisit vapaasti kaikesta mieleen tulevasta. Huomaamattasi alat sitten vatvomaan jotain tiettyä asiaa tai välttelet vaikeimmista aiheista puhumista. Terapeutti saa tästä materiaalia ja työstää sen kautta sinua. Terapia taitaa olla vielä aika alkumetreillä?
Niin, terapeutti pidättäytyy vuorovaikutuksesta (joka tutkitusti masentaa ihmisen) ja yrität aihe kerrallaan päästä keskustelemaan, eli annat materiaalia terapeutille, joka tekee tästä ongelman väliinne ja sitten sijoitat ongelmasi terapeuttiin, eli äidin, isän, pomon tai puolison. Ja sitten sinun pitää olla sen verran fiksu ja hoksaava, että analysoit asiaa mitä tapahtuu sinun ja terapeutin välillä. Et kuitenkaan saa kritisoida terapeuttia vaan ainoastaan itseäsi. Jos kritisoit terapeuttia lyttää terapeutti sinut niin pahasti, että todennäköisesti joudut sairalomalle.
Summa summarum, dynaamisissa teorioissa elät uudelleen ja uudelleen ongelman, kunned hajoat tai ratkaiset asian lyttäämällä itsesi alimpaan helvettiin ja vasta sen jälkeen terapeutti voi sanoa sinusta jotain positiivista.
Kokemuksesta, en suostu enään ikinä dynaamisiin hoitoihin
Vierailija kirjoitti:
Aloittelet vaan assosioimaan että mieleeni tulee tässä että onkohan tämä ollenkaan sopiva terapiamuoto minulle kun koen että olisi helpompi puhua jos terapeutti johdattelisi vähän.
Eli yerapeutille pitää kaiken kriisin kertoa miten dynaamisen ja analyyttisin terapeutin tulisintoimia?
Minulla taas terapeutti ohjailee, johdattelee, kyselee mielestäni epäsoveliaasti esim. raha-asioistani enkä meinaa saada edes puheenvuoroa kun terapeutti höpöttää
Mietin myös terapeutin vaihtamista. Viime kerralla hän kyseenalaisti maailmankatsomukseni/uskoni ja piti puolen tunnin luennon, kuin _hän_ on ateisti ja uskoo vain tieteeseen. Puhuu myös päälle, eikä anna minulle tilaa rauhassa perustella näkemyksiäni.
Mitä teen sillä tiedolla, mihin terapeuttini uskoo? Minun uskoni tuli esiin sivulauseessa, eikä se ole minulle minkäänlainen ongelma. Tästä paasaamisesta minä maksan 60€ kerta...
Aloittelet vaan assosioimaan että mieleeni tulee tässä että onkohan tämä ollenkaan sopiva terapiamuoto minulle kun koen että olisi helpompi puhua jos terapeutti johdattelisi vähän.