Onko tavallinen elämä ollut pettymys?

[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 14:04"]

[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 14:02"]

Kuulutko itse heihin vai kenen suilla otat oikeudeksesi puhua? 

[/quote]

Onko jokin erityinen syy, miksi et halua vastata tähän kysymykseen? -3

[/quote]

Jokin erityinen syy miksi välttelet minun kysymyksiäni? Kysyin muistaakseni ennen sinua? Ap

[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 14:06"]

Junttaat omia tulkintojasi tosiasioina, mutta et pidä niitä tosiasioina? (Minkä varassa sitten elät ja orientoidut?) Silti minun pitäisi niellä ne ikään kuin tosiasioina? Oma tulkintani objektiivisuudesta ei ole yhtä arvokas kuin sinun, vaan haluat minun löytävän sinun tulkintasi.

[/quote]

Ei. Haluan, että tunnustat tulkintojesi olevan todella vain tulkintoja, ja että samat tosiasiat on mahdollista tulkita myös toisella tavalla.

Vai ajatteletko todella, että sinä olet ainoana ymmärtänyt asioiden todellisen laidan, ja nämä sinua huonommassa asemassa olevat ovat väärässä? -3

[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 14:09"]

Jokin erityinen syy miksi välttelet minun kysymyksiäni? Kysyin muistaakseni ennen sinua? Ap

[/quote]

Pyysit aloituksessasi tukea. Sinulle ei ole kuitenkaan apua siitä, että muut luettelevat sinulle hyviä asioita elämässään, koska pyyhkäiset ne kuitenkin sivuun. Ne kun eivät sovi tulkintaasi siitä, että maailma on "objektiivisesti päin helvettiä". Minusta sinun olisi nyt erittäin tärkeää tehdä psykologista työtä, jotta ymmärtäisit tosiasioiden ja niiden pohjalta tekemiesi tulkintojen välisen eron. Voin omasta kokemuksestani sanoa, että tämän oivaltaminen on ollut merkittävin omaa mielenterveyttäni ja mielialaani edistänyt asia. -3

[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 14:10"]

[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 14:06"]

Junttaat omia tulkintojasi tosiasioina, mutta et pidä niitä tosiasioina? (Minkä varassa sitten elät ja orientoidut?) Silti minun pitäisi niellä ne ikään kuin tosiasioina? Oma tulkintani objektiivisuudesta ei ole yhtä arvokas kuin sinun, vaan haluat minun löytävän sinun tulkintasi.

[/quote]

Ei. Haluan, että tunnustat tulkintojesi olevan todella vain tulkintoja, ja että samat tosiasiat on mahdollista tulkita myös toisella tavalla.

Vai ajatteletko todella, että sinä olet ainoana ymmärtänyt asioiden todellisen laidan, ja nämä sinua huonommassa asemassa olevat ovat väärässä? -3

[/quote]

En ole väittänyt mitään sellaista. Aloitin tämän ketjun, koska halusin nimenomaan kysellä muiden mielipiteitä asiaan ja kaipasin tsemppausta joltakulta joka näkee asiat toisin. En ole missään vaiheessa yleistänyt omaa näkemystäni jokisikin absoluuttiseksi totuudeksi. Jos olisin alunperin kokenut niin, en olisi edes aloittanut koko ketjua - eikö niin? Sen sijaan kaipaan konkreettista vakuuttelua, mitä et anna, vaan lähinnä tarjoilet vain turhanpäiväistä psykologisointia, jonka olemassaolon tiesin jo ennen sinua. Jos se vakuuttaa sinut ja riittää sinulle, hyvä niin, mutta se ei vakuuta ja riitä minulle ja eikö se ole minun yksilöllinen asiani mikä vakuuttaa ja riittää minulle vai pitäisikö taipua sinun mieliksesi ja masentua lisää? Ap

Mä elän tavallista elämää...asun rivitalossa mieheni ja lapseni ja koiramme kanssa. Olen työtön kotiäiti ja haen osapäivätyötä. Itse kuvittelin lapsena että minusta tulee menestynyt taiteilija...tai ainakin vähintään pääministeri :) ei tullut. Kävin taidekoulun, sen jälkeen sekalaisia töitä..koulutuksia...masennusta.. Petyin kanssa kun en osannutkaan nauttia elokuvamaisesti urasta ja saanut super rikasta miestä tai kivitaloa meren rannalta...lihosinkin vähän..voi voi. Noh, nyt rankan peiliin katsomisen jälkeen revin siitä ilon, mitä mulla on ja mitä voin saada; aamuhämärissä rauhassa juodusta kahvikupista, oman tyttären jokeltelusta..siitä kun oma puoliso välittää ja jaksaa jutella muustakin kuin vessapaperin ostamisesta..onnistuneesta piirrustuksesta..lumiukoista..kirjoista..tunnelmista ja tunteista...pienistä asioista. Jotenkin tuntuu, että rahaan tai työ elämään täysin sidottu onnellisuuden tai pettymyksen mittari ei ole terveellinen ihmiselle...

[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 14:16"]

Sen sijaan kaipaan konkreettista vakuuttelua, mitä et anna, vaan lähinnä tarjoilet vain turhanpäiväistä psykologisointia, jonka olemassaolon tiesin jo ennen sinua. Jos se vakuuttaa sinut ja riittää sinulle, hyvä niin, mutta se ei vakuuta ja riitä minulle ja eikö se ole minun yksilöllinen asiani mikä vakuuttaa ja riittää minulle vai pitäisikö taipua sinun mieliksesi ja masentua lisää?

[/quote]

Ei sinun tarvitse tehdä minun mielikseni mitään, kaikein vähiten asentua lisää. Suosittelen kuitenkin, että pohdit näitä asioita ja tutkiskelet tapaa, jolla mielesi tuottaa tulkintoja ja muita ajatuksia. Osa ajatuksista on hyödyllisiä, osa hyvin haitallisia. Ihan itsesi kannalta olisi hyvä, jos onnistuisit katkaisemaan tuon negatiivisen ajattelun kierteen. Voin kuvitella, että se aiheuttaa sinulle paljon kärsimystä. -3

[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 14:16"]

En ole missään vaiheessa yleistänyt omaa näkemystäni jokisikin absoluuttiseksi totuudeksi. 

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 14:16"]

Nyt kaikki näyttää objektiivisesti ottaen olevan päin helvettiä.

[/quote]

Tossa teidän jankkauksessa on kyse vain siitä, että ap käytti väärässä yhteydessä sanaa "objektiivinen". Ap, katso sanakirjaa. Rauhoittukaa.

Vastaisin kuten kolmonen. Minulla tosin on lapsi. Olen ollut naimisissa 13 v. ja perhe-elämä on ollut enimmäkseen ihanaa. Tehdään paljon kivaa yhdessä vapaa-aikana. Olen saanut kokea rakkautta ja yhteenkuuluvuutta, toki ristiriitojakin, mutta ne on onnistuttu selvittämään.

Miks pitää määritellä "tavallinen elämä"? Kertokaa samalla, mikä on normaali.

Mulla on tähän asti ollu omasta mielestäni vähän tylsä, mutta ihan hyvä elämä.  En oo vielä saavuttanu läheskään kaikkea, mitä teininä oletin kolmekymppisenä saavuttaneeni, mutta ei se mitään, ei aika oo kesken loppumassa. Oiskin oikeestaan tylsää, jos elämä ois nyt valmis. Tylsää on ollu, mutta vastapainoksi tosi mahtavaakin.

Ja jos ei oo kaikki menny niinku kuvittelin, ei se ainakaan yhteiskunnan syy oo. Ihan itse olen ja elän, ja oraavnpyörään en suostu edes hyppäämään. Sitäkään ei oo kukaan multa koskaan edellyttäny.

Mitä tarkkaan ottaen elämän ois pitäny tarjota (ilmeisesti ulkopuolelta tarjottuna?), ettei ap tai kukaan teistä ois pettynyt?

Mä kuvittelin vielä lukiossa olevani sitten aikuisena joku boheemi, mutta varakas taiteilija asuen vanhassa hirsihuvilassa ;) Ja mieheni kuvittelin olevan vähintäänkin joku muusikko tai kirjailija tms. Lisäksi ajattelin jotenkin kaunistuvani ja fiksuuntuvani iän myötä.

Todellisuus: olen hoitoalalla työskentelevä duunari, jolla tilit menee laskuihin ja asuntona 70-luvun niin tavallinen puutalo kuin olla ja voi. Mies tavallinen jamppa eikä suinkaan mikään taiteilija. Yhtä vähän kuin minä siis. Olen kuitenkin onnellinen tähän nykyiseen elämääni, koska ei tämäkään ole helpolla saavutettu, vaikka jonkun mielestä voisinkin olla epäonnistuja joka mittapuulla. Kaunis en ole enkä fiksu, mutta tarpeellinen ihminen monellekin. Se antaa tarkoitusta elämääni.

Elämä on ollut  raskasta. En olisi kuuna kullan päivänä osannut parikymppisenä ajatella mitä on tulossa. 

Konkreettiset asiat, kuten SOTE, ovat kylläkin jotain, josta kannattaiski olla huolissaan. Kyllähän se mustaksi hieman vetää, kun on tiedonjanoinen, strategisesti ajatteleva (nykyisyys<=>tulevaisuus) ihminen - mutta voiko valveutuneisuuden ja masennuksen välille vetää yhtäläisyysmerkkiä? Eli onko maailman menon katsominen ja syy-seuraus -suhteiden miettiminen ilman mitään laseja ylipäätään mahdollista? Kun tuo objektiivisuus sanana kalskahtaa aika voimakkaasti korvaan aina, kun katsotaan meitä ihan mistä vinkkelistä tahansa...

[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 14:42"]

Konkreettiset asiat, kuten SOTE, ovat kylläkin jotain, josta kannattaiski olla huolissaan.

[/quote]

Oletan, että viittaat sosiaali- ja terveysalueiden uudistukseen? Miksi ihmeessä siitä tulisi olla huolissaan? Kysehän on tärkeästä uudistuksesta, jolla varmistetaan, että Suomessa on tarjolla julkisia terveyspalveluita tulevaisuudessakin. Vastuun siirtäminen kunnilta isommille kokonaisuuksille tarkoittaa, että pain jättikuntien muodostamiselle vähenee, mikä pitää taas jotkut palvelut lähempänä kuntalaista.

[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 14:45"]

[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 14:42"]

Konkreettiset asiat, kuten SOTE, ovat kylläkin jotain, josta kannattaiski olla huolissaan.

[/quote]

Oletan, että viittaat sosiaali- ja terveysalueiden uudistukseen? Miksi ihmeessä siitä tulisi olla huolissaan? Kysehän on tärkeästä uudistuksesta, jolla varmistetaan, että Suomessa on tarjolla julkisia terveyspalveluita tulevaisuudessakin. Vastuun siirtäminen kunnilta isommille kokonaisuuksille tarkoittaa, että pain jättikuntien muodostamiselle vähenee, mikä pitää taas jotkut palvelut lähempänä kuntalaista.

[/quote]

Mainitsepas niitä 'joitakin palveluita'.

Lapsuus oli karsea, köyhää ja vanhemmat välinpitämättömiä. Opiskelin ahkerasti, sain hyvän koulutuksen työn, valitsin järkevän puolison. Omaa ansiotani ja onnea, elämä aikuisena on lunastanut kaikki haaveeni ja enemmän. Pääsin pois sieltä "juuriltani". Tätä päivää varten elin ja tein kaikkeni.

Elämä on kenelle tahansa pettymys, jos onnellisuutta yrittää jotenkin saavuttaa ulkoisista asioista (status, raha, ulkonäkö). Iloiset ja surulliset tapahtumat kyllä muokkaavat onnellisuuden kokemusta väliaikaisesti, mutta tutkimusten mukaan onnellisuuden taso palaa yleensä aika nopeasti perustasolle. Sen sijaan pysyvämpiä tuloksia ollaan useammassakin tutkimuksessa saatu erilaisten meditaatioharjoitusten avulla, joissa yleensä pyritään olemaan hyvin tietoisena hetkessä ja hyväksymään kaikki tunteet ja ajatukset sellaisina kuin ne ovat. Hyviä tuloksia on saatu myös meditaatiomuodoista, joissa harjoitellaan empatiaa ja positiivisia tunteita sekä muita että itseään kohtaan. Mielekkäämpää ainakin itselleni on meditoida luonnossa ja vaellus voi aivan hyvin olla myös henkinen matka (eikä metsässä kulkeminen maksa mitään ja sitä voi tehdä myös lasten kanssa!).

Nyky-yhteiskunta valehtelee meille uskotellessaan, että markkinatalouden kulutushedonismin aallolla ratsastaminen olisi onnellisuuden salaisuus ja että kauneus, raha ja menestys olisivat jotenkin suoraan verrannollisia onnellisuuden kanssa. 

[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 14:53"]

[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 14:45"]

[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 14:42"]

Konkreettiset asiat, kuten SOTE, ovat kylläkin jotain, josta kannattaiski olla huolissaan.

[/quote]

Oletan, että viittaat sosiaali- ja terveysalueiden uudistukseen? Miksi ihmeessä siitä tulisi olla huolissaan? Kysehän on tärkeästä uudistuksesta, jolla varmistetaan, että Suomessa on tarjolla julkisia terveyspalveluita tulevaisuudessakin. Vastuun siirtäminen kunnilta isommille kokonaisuuksille tarkoittaa, että pain jättikuntien muodostamiselle vähenee, mikä pitää taas jotkut palvelut lähempänä kuntalaista.

[/quote]

Mainitsepas niitä 'joitakin palveluita'.

[/quote]

Koulut, lainausasemat, postit, kaupat, päiväkeskukset. Suurissa kunnissa palvelut tapaavat keskittyä. 

up

Olen pettynyt omalla kohdalla siihen, että pitkään parisuhteeseen pääseminen tuntuu olevan lottovoittoon rinnastettava. Jos samaa lottovertausta käytetään, niin edes ne "neljä oikein" osumat tuntuu olevan kiven alla.