Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Suurimmat koulutraumanne?
02.02.2015 |
1. Valitsin yläasteella puheviestinnän vapaavalintaisena ylimääräisenä äidinkielen kurssina. Syy siihen oli se, että jännitin puhumista yli kaiken ja halusin saada varmuutta omaan puheeseeni. Kurssia oli mainostettu nimenomaan jännittäjille ja niille (minunkaltaisille) hiirulaisille, joiden ääni muuttui luokan edessä piipittäväksi kimitykseksi.
No, kurssille osallistuikin näitä tulevaisuuden puheviestinnän ammattilaisia, varmoja esiintyjiä, luokan pellejä ja itsevarmuuden ruumiillistumia. Opettaja oli innoissaan, kun sai niin hienon ryhmän. Minä sulkeuduin entisestään ja joka ikinen puheharjoitus oli yhtä helvettiä.
Pahin oli kurssin viimeinen puheharjoitus, jossa harjoiteltiin virallisen puheen pitämistä ja ajan hallintaa puheen aikana. Puheen piti kestää 15 minuuttia ja sen se kestikin kotona. Lopullinen puheaika koulussa oli 4 minuuttia 37 sekuntia, vaikka änkytin puolet sanoista ja sekosin papereissani tuhat kertaa. Puheen lopuksi luokka oli hiljaa, kunnes joku pelle alkoi minua matkien papattaa supernopealla mikkihiiri-äänellä änkyttäen. Koko luokka nauroi ja opettaja myös. Itkin koko illan.
2. Kaaduin tuolilla oikein kunnolla rymähtäen luokassa jonkun ruokatunnin jälkeen. Yksi poika totesi kovaan ääneen, että "ai, säkö ne kaikki jälkiruokapullat söit!". Viittasi siis pyöreään olemukseeni ja siihen, ettei tuolitkaan kestäneet allani.
Kommentit (26)
Pääsi järjetön pieru kesken enkunkokeen, ihan tuhnaus vaan piti tulla :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin yläasteella paljon poissa päänsärkyn takia, mutta niiden syytä ei heti löydetty. Useamman kerran rehtori kuulutti minut kansliaan suunnilleen näin "maija meikäläinen, rehtori meikä maijalainen täällä! Luin täältä wilmasta, että olet taas näköjään lintsannut näiden sinun muka päänsärkyjen takia. Tule heti rehtorin kansliaan keskustelemaan asiasta, tiedän ettei sinulla ole ollut mitään päänsärkyä! Tämmöinen lintsaus ei tee hyvää sinun koenumeroillesi, nyttenkin sait historian kokeesta 6-, mikä toisaalta ei yllätä kun puhutaan sinusta. Mutta nyt heti tänne kansliaan!" Tätä tapahtui 4-5 kertaa puolen vuoden aika, kunnes selvisi että minulla oli aivokasvain. Rehtori ei koskaan pyytänyt anteeksi, käyttäytyi vain kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Tapahtunut helsingissä alle 10 vuotta sitten
On moniakin, joita en tietenkään tähän hätään muista. Olin koulussa todella kiltti ja tunnollinen, en koskaan tehnyt yhtään mitään pahaa tai väärää. Olin niin näkymätön, kuin vain pystyi olla.
Yhtenä päivänä meidän piti palauttaa opettajalle koulun kirjastosta lainattu lukukirja. Olin juuri sinä päivänä pois ja toin kirjan seuraavana päivänä kouluun valtava häpeä niskassani siitä, että kirja oli jo myöhässä. No, kirja oli opettajanpöydällä odottamassa opettajaa ennen kuin opettaja edes tuli luokkaan. Kun ope näki sen, se alkoi kovaan ääneen motkottaa siitä, ettei koulun kirjaston kirjoja voi heitellä miten vaan minne vaan. Oppilaiden pitää pitää huoli koulun omaisuudesta. Puheen jälkeen se kysyi, kuka onneton on jättänyt sen kirjan siihen pöydälle. Minä itkusilmin sanoin, että toin se siihen valmiiksi, ettei kesken tunnin tarvitsisi käyttää aikaa kirjan palautusasiaan. Ja että koska en ollut edellisenä päivänä koulussa, toin sen siksi sinä päivänä.
Opettaja jatkoi vaan ja sanoi, että olipa typerä juttu. Eihän opettaja voi mitenkään arvata kenen kirja siinä pöydällä lojuu ja että vastedes pitää pitää parempaa huolta tavaroistaan.
Olin tokalla luokalla. Ja aivan varmasti hiljaa koko loppupäivän.
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 12:49"]
Olin yläasteella paljon poissa päänsärkyn takia, mutta niiden syytä ei heti löydetty. Useamman kerran rehtori kuulutti minut kansliaan suunnilleen näin "maija meikäläinen, rehtori meikä maijalainen täällä! Luin täältä wilmasta, että olet taas näköjään lintsannut näiden sinun muka päänsärkyjen takia. Tule heti rehtorin kansliaan keskustelemaan asiasta, tiedän ettei sinulla ole ollut mitään päänsärkyä! Tämmöinen lintsaus ei tee hyvää sinun koenumeroillesi, nyttenkin sait historian kokeesta 6-, mikä toisaalta ei yllätä kun puhutaan sinusta. Mutta nyt heti tänne kansliaan!" Tätä tapahtui 4-5 kertaa puolen vuoden aika, kunnes selvisi että minulla oli aivokasvain. Rehtori ei koskaan pyytänyt anteeksi, käyttäytyi vain kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Tapahtunut helsingissä alle 10 vuotta sitten
[/quote]
Voi ei, ihan kamalaa :(
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 12:49"]Olin yläasteella paljon poissa päänsärkyn takia, mutta niiden syytä ei heti löydetty. Useamman kerran rehtori kuulutti minut kansliaan suunnilleen näin "maija meikäläinen, rehtori meikä maijalainen täällä! Luin täältä wilmasta, että olet taas näköjään lintsannut näiden sinun muka päänsärkyjen takia. Tule heti rehtorin kansliaan keskustelemaan asiasta, tiedän ettei sinulla ole ollut mitään päänsärkyä! Tämmöinen lintsaus ei tee hyvää sinun koenumeroillesi, nyttenkin sait historian kokeesta 6-, mikä toisaalta ei yllätä kun puhutaan sinusta. Mutta nyt heti tänne kansliaan!" Tätä tapahtui 4-5 kertaa puolen vuoden aika, kunnes selvisi että minulla oli aivokasvain. Rehtori ei koskaan pyytänyt anteeksi, käyttäytyi vain kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Tapahtunut helsingissä alle 10 vuotta sitten
[/quote]
Tiiätkö toimiiko rehtori edelleen virassa? :O
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luokkalainen tuli hakkaamaan minua kun opettaja ei ollut luokassa. Muut osoittivat hiljaista hyväksyntää.
Yläasteella piti istua samassa luokassa kaikenmaailman päihdepaviaanien kanssa, joista ei tullut mitään.
Ehdottomasti lukion ryhmätyöt..:( Olin koko lukioajan todella yksinäinen ja tietenkin minut jätettiin aina ryhmätöiden ulkopuolelle. Olin aina se "ylimääräinen", jonka opettaja määräsi täytteeksi pienimpään ei-suosittujen ryhmään. Pelkäsin tiettyjen oppiaineiden tunteja jo edellisenä päivänä ja toivoin olevani sairas.
Siinä mielessä ajat eivät ole muuttuneet, koska yksi lapsistani on valitettavasti aivan samanlainen kuin olin itse pienenä. Näen, kuinka lapseni kärsii, mutten osaa auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ala-asteella kuudennella luokalla minulla oli rinnat ja noin 10kg ylipainoa. Olin todella epävarma vartalostani enkä suostunut menemään suihkuun liikka tunnin jälkeen. Opettaja istutti muut tytöt pukuhuoneen penkeille ja pakotti minut riisumaan itseni ja tuli seisomaan suihkun viereen katsomaan kun pesin itseni. Itkin koko sen ajan. En unohda ikinä ja tappaisin jos joku tekisi tyttärelleni niin. Olen nyt 30v.
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 20:18"]
Ehdottomasti lukion ryhmätyöt..:( Olin koko lukioajan todella yksinäinen ja tietenkin minut jätettiin aina ryhmätöiden ulkopuolelle. Olin aina se "ylimääräinen", jonka opettaja määräsi täytteeksi pienimpään ei-suosittujen ryhmään. Pelkäsin tiettyjen oppiaineiden tunteja jo edellisenä päivänä ja toivoin olevani sairas.
Siinä mielessä ajat eivät ole muuttuneet, koska yksi lapsistani on valitettavasti aivan samanlainen kuin olin itse pienenä. Näen, kuinka lapseni kärsii, mutten osaa auttaa.
[/quote]
Minullakin oli lukion ensimmäinen vuosi tuollainen, mutta sitten vaihdoin luokkaa. En olisi kestänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiusattiin koko kouluaika ja kesti 15v ennen kuin uskalsin palata takaisin kouluun opiskelemaan.
Onpa uskomattomia juttuja! Siis ihmisarvoa alentavia! Noista olisi jo voinut tehdä ilmoituksen käräjille. Pahaa tekee lukea, olen itse opettaja ja käynyt läpi sen kaiken pedagogis-psykologisen koulutuksen ja tuntuu hirveältä, että opettajaksi on tuollaisella moraalilla edes päädytty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No enpä nyt tiedä, onko trauma oikea sana, mutta terveystiedon opettaja, joka haukkui suoraan kaikki mahdolliset: feministit, sovinistit, liberaalit, konservatiivit, kehitysvammaiset, masentuneet, syömishäiriöiset (muutenkin laihat ja lihavat yhtä lailla), liian hyvin pärjäävät, liian huonosti pärjäävät, tylsät keskiverrot "kun ei niistä saa mitään irti sitten tuleville luokille", teiniäidit, vanhat äidit, uskovaiset, ateistit, tapakristityt, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt, erikoisemmista jutuista kiinnostuneet ja "tylsät" oppilaat, joiden piti "hankkia jonkinlainen elämä".
Oli aika järkyttävät pari vuotta. Opettaja itse oli tietenkin täydellinen eikä koskaan reagoinut monilta oppilailta tulleeseen palautteeseen. Onneksi ohi.
Se kun ala-asteella oli ryhmätöitä, esitelmiä (tai vaikkapa luokan yhteinen retkipäivä) ja kiersin ympäri luokkaa kyselemässä jokaiselta tyttöryhmältä, saisiko heidän ryhmäänsä tulla. :|
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun kouluaikaiset traumani eivät ole mitään verrattuna tässä ketjussa olleisiin juttuihin, parhaiten on jäänyt mieleen ensimmäisen luokan jouluruokailu. Koulun keittäjä oli kovaääninen ja pelottava, myrtsi-ilmeinen täti-ihminen joka ei antanut lasten annostella itse ruokaansa ja pakotti aina syömään lautasen tyhjäksi. Itku silmässä koitin selittää keittäjälle että olen kyllä maistanut maksalaatikkoa mutta en saa sitä syötyä, täti lapioi sitä lautaselle hirveän määrän. Ja kun ruokailu loppui niin ruokalassa istuimme minä ja keittäjä pöydän toisella puolella vahtimassa, kun porua vääntäen söin jo kylmennyttä maksalaatikkoa. En millään saanut syötyä lautasta tyhjäksi vaan oksensin lautaselle, täti meinasi pakottaa syömään silti. Onneksi opettaja tuli etsimään kun en ruokailusta tullut takaisin luokkaan ja pelasti.
Ekalla tai tokalla luokalla oli ruokana kalaa, jota en voinut sietää. Keittäjä lappoi lautaselle juuri sellaisen annoksen kun katsoi sopivaksi. Sain kaiken muun syötyä paitsi sen kirotun kalan, ja sitä oli paljon. Pyysin saada jättää, mutta opettaja sanoi ei. Väkisin yritin syödä, mutta eihän se uponnut. Lopuksi oksensin kaiken lattialle. Jouduin jäämään koulun jälkeen puhutteluun ja syömään sitä samaa kalaa - kylmänä samalla kun opettaja paasasi Afrikan lapsista. Oksensin koulun pihalle kun vihdoin pääsin pois.
Kolmannella luokalla opettaja oli oikeasti pelottava. Ope oli 3 alle kouluikäisen yh, ei varmasti ollut helppoa, nyt sen tajuan, mutta ei se silti tee sitä ivaamista, palkkaamista ja kiusaamista hyväksyttäväksi. Parhaiten muistan kun opettajalla oli huono aamu ja että se seisotti meitä pakkasessa sisävaatteet päällä vaikka kuinka kauan. Muistan kun monet itki ja kaikki tärisi kylmästä. Toki vanhemmat valittivat koulun rehtorille (joka oli sekin samaa maata opettajan kanssa), mutta ei asialle mitään koskaan tehty kun opettaja kiisti kaikki ja sanoi että kyseessä on meidän juoni.
Yläasteella olin hiljainen, jouduin suosittujen silmätikuksi. Sitä nauramista ja supattelua oli koko ajan. Esitelmät ym oli pahimpia, koko luokka nauroi. Ei ollut kivaa. Tosin olin myös onnellinen etten ollut se "kiusattu", fyysisesti minuun ei koskettu.
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 21:01"]Ekalla tai tokalla luokalla oli ruokana kalaa, jota en voinut sietää. Keittäjä lappoi lautaselle juuri sellaisen annoksen kun katsoi sopivaksi. Sain kaiken muun syötyä paitsi sen kirotun kalan, ja sitä oli paljon. Pyysin saada jättää, mutta opettaja sanoi ei. Väkisin yritin syödä, mutta eihän se uponnut. Lopuksi oksensin kaiken lattialle. Jouduin jäämään koulun jälkeen puhutteluun ja syömään sitä samaa kalaa - kylmänä samalla kun opettaja paasasi Afrikan lapsista. Oksensin koulun pihalle kun vihdoin pääsin pois.
Kolmannella luokalla opettaja oli oikeasti pelottava. Ope oli 3 alle kouluikäisen yh, ei varmasti ollut helppoa, nyt sen tajuan, mutta ei se silti tee sitä ivaamista, palkkaamista ja kiusaamista hyväksyttäväksi. Parhaiten muistan kun opettajalla oli huono aamu ja että se seisotti meitä pakkasessa sisävaatteet päällä vaikka kuinka kauan. Muistan kun monet itki ja kaikki tärisi kylmästä. Toki vanhemmat valittivat koulun rehtorille (joka oli sekin samaa maata opettajan kanssa), mutta ei asialle mitään koskaan tehty kun opettaja kiisti kaikki ja sanoi että kyseessä on meidän juoni.
Yläasteella olin hiljainen, jouduin suosittujen silmätikuksi. Sitä nauramista ja supattelua oli koko ajan. Esitelmät ym oli pahimpia, koko luokka nauroi. Ei ollut kivaa. Tosin olin myös onnellinen etten ollut se "kiusattu", fyysisesti minuun ei koskettu.
[/quote] Sunko mielestä kiusaaminen on vaan fyysistä? Kyllä toi nauraminen jne kuulostaa kiusaamiselta..
Kun yläasteella pojat haukkuivat laudaksi ja tönivät.
Muutenkin haukkuivat, niin että kerran ruotsin tunnilla aloin itkeä. Todella nöyryyttävää.
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 12:49"]
Olin yläasteella paljon poissa päänsärkyn takia, mutta niiden syytä ei heti löydetty. Useamman kerran rehtori kuulutti minut kansliaan suunnilleen näin "maija meikäläinen, rehtori meikä maijalainen täällä! Luin täältä wilmasta, että olet taas näköjään lintsannut näiden sinun muka päänsärkyjen takia. Tule heti rehtorin kansliaan keskustelemaan asiasta, tiedän ettei sinulla ole ollut mitään päänsärkyä! Tämmöinen lintsaus ei tee hyvää sinun koenumeroillesi, nyttenkin sait historian kokeesta 6-, mikä toisaalta ei yllätä kun puhutaan sinusta. Mutta nyt heti tänne kansliaan!" Tätä tapahtui 4-5 kertaa puolen vuoden aika, kunnes selvisi että minulla oli aivokasvain. Rehtori ei koskaan pyytänyt anteeksi, käyttäytyi vain kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Tapahtunut helsingissä alle 10 vuotta sitten
[/quote]
Oliko noin kymmenen vuotta sitten jo Wilma käytössä? Pääsin itse yläasteelta vuonna 2006, eikä mitään wilmaa ollut vielä silloin.
Alue: Aihe vapaa
Sain ekalla tai tokalla luokalla oksennustaudin ja oksensin uskonnonkirjani päälle kesken tunnin. Äiti soitettiin hakemaan mut kotiin eikä siinä mitään. Mutta jouduin käyttämään sitä oksennuksen kovettamaa haisevaa kirjaa koko loppuvuoden. Oon 40v ja muistan inhotuksen edelleen. Itse oksentamisesta kesken tunnin en muista mitään eikä se jäänyt vaivaamaan mitenkään. Ei taida olla ihme, etten koskaan tykännyt uskonnosta koulussa. :)