Miksi mummo 74v joutuessaan hoivakotiin muistisairauden takia sai dnr eli ei elvytetä päätöksen

DNR on kyllä erittäin suosittu. Jos vain eläkeläinen erehtyy päivystykseen syystä tai toisesta, niin elvytyskielto ropsahtaa. Sinnitelkää kotona!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedoksi, jos vanhempanne on palvelutalossa tai sairaalassa, heidän hengissä pysymisensä riippuu aivan täysin teistä, jos käytte usein ja vaaditte tarvittaessa hoitoa, niin vanhempanne pysyvät elossa, mutta ne asukkaat, joista kukaan ei välitä, jäävät usein vaille hoitoa, eivätkä pääse edes sairaalaan, vaan kuolevat hoidon puutteen vuoksi ennenaikaisesti.

Älä puhu paskaa!!

T. Hoitaja

Tämä on totta. Ja hoitajiksi palkataan tietynlaisia ihmisiä, en nyt sanoisi tunteettomia, mutta lähinnä sellaisia jotka pystyvat tekemään työnsä kylmästi vain ns ammattipätevyys ohjenuorana. itsellä tästä monta esimerkkiä kun työskennellyt alalla. nykyään toiseta työtä teen ja olen kyllä asiat raportoinut aina eteenpäin. Olisittepa nähneet eräässäkin hoitolaitoksessa saattohoitopotilaan kohtelun.

Tähän voisi lisätä vain yhden sanan esimerkiksi, joka kertoo varmasti enemmän kuin lukuisat muut: Attendo.

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä päätöstä tehdä kysymättä lähiomaisen mielipidettä.

Paitsi jos on hoitotahto jo terveiltä vuosilta. Muistisairaus on aivosairaus ja voi olla eri syistäkin. Ehkä rappeutuminen on nopeaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin se menee. Kaikille tehostettuun palvelutaloon muuttaneille tehdään dnr-päätös. Ja miksi ei tehtäisi: muistisairaus on parantumaton ja etenevä sairaus. Ei ole mitään järkeä pitkittäänäiden henkilöiden elämää. Jos olisit itse muistisairas ja joutuisit palvelutaloon, haluaisitko elämääsi pitkitettävän keinotekoisesti. Ei se palvelutalo-elämä hääviä ole... kaukana siitä, mihin on ihminen tottunut. Kallista yhteiskunnalle ja asukkaat hoitajien armoilla, elämää tiukassa sairaalakurissa.

Näillä samoilla perusteilla pitää jättää myös vakavasti kehitysvammaiset lapset, nuoret ja aikuiset elvyttämättä.

Ei se elämä hääviä ole, kallista, hoitajien armoilla….

Joskus kai jätetäänkin. Onko elossa pitäminen sinulle siis jokin itseisarvo, elämänlaadusta huolimatta?

Riippuu, kuka määrittelee elämänlaadun ja kenelle. Rikkaan elämänlaatu / köyhän elämänlaatu. Kumpaa lääkäri pitää arvokkaampana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin se menee. Kaikille tehostettuun palvelutaloon muuttaneille tehdään dnr-päätös. Ja miksi ei tehtäisi: muistisairaus on parantumaton ja etenevä sairaus. Ei ole mitään järkeä pitkittäänäiden henkilöiden elämää. Jos olisit itse muistisairas ja joutuisit palvelutaloon, haluaisitko elämääsi pitkitettävän keinotekoisesti. Ei se palvelutalo-elämä hääviä ole... kaukana siitä, mihin on ihminen tottunut. Kallista yhteiskunnalle ja asukkaat hoitajien armoilla, elämää tiukassa sairaalakurissa.

Näillä samoilla perusteilla pitää jättää myös vakavasti kehitysvammaiset lapset, nuoret ja aikuiset elvyttämättä.

Ei se elämä hääviä ole, kallista, hoitajien armoilla….

Joskus kai jätetäänkin. Onko elossa pitäminen sinulle siis jokin itseisarvo, elämänlaadusta huolimatta?

Eikös elvyttäminen tarkoita, että viikatemies jo kävi, mutta ihminen otetaan jo lähdettyään takaisin elävien kirjoille? Miksi tällaista kannattaisi tehdä hyvin sairaalle, joka jo pääsi pois?

Nuoren pää voi palautua hetkellisestä hapenpuutteesta vanha ei edes entiselleen.  En tiedä tarkemmin.

Vierailija kirjoitti:

Yllättävän nuori muistisairauteen?

Jo 60-vuotias voi olla vaikeasti dementoitunut eikä se ole mitenkään tavattoman harvinaistakaan. Nuorimmat, joita olen tavannut, on muistisairaus alkanut 5-kymppisenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedoksi, jos vanhempanne on palvelutalossa tai sairaalassa, heidän hengissä pysymisensä riippuu aivan täysin teistä, jos käytte usein ja vaaditte tarvittaessa hoitoa, niin vanhempanne pysyvät elossa, mutta ne asukkaat, joista kukaan ei välitä, jäävät usein vaille hoitoa, eivätkä pääse edes sairaalaan, vaan kuolevat hoidon puutteen vuoksi ennenaikaisesti.

Voi se olla toisinkin päin. Vanhus saisi kuolla rauhassa kehon hiipuessa, elleivät omaiset kävisi päivittäin pakkosyöttämässä ruokahalutonta. Tämän näin oman mummon kohdalla. Läheisriippuvainen sukulainen pitkitti hänen kärsimystään. Mummo halusi kuolla ja ainoa keino siinä vaiheessa on olla syömättä. Hoitajat ja me muut läheiset tämän ymmärsimme.

Tätä ei saisi sanoa mutta tiettyihin lä pilipali äkkeisiin liityy voimakas ruokahaluttomuus. Usein myöskään " läheiset " eivät ole niitä läheisimpiä. Miettikää omalle kohdalle, haluaisitteko kuolla nääntymällä nälkään? Ilmeisesti hurjan moni ammattilainen.

AP, tuletko tänne kertomaan tulevaisuudessa kun mummosi muisti on huonontunut. Esm isäni ei aina löydä edes omaa huonettaan hoivakodissa. Toivon niinkuin monet täällä että jos tulen olemaan samassa tilanteessa tulevaisuudessa niin saisin apua päästä pois. Joka sairaalakerran jälkeen on isäni muisti huonontunut entisestään. Asumme ruotsissa.

Muistisairaudet ovat eteneviä, kuolemaan johtavia aivosairauksia. Mikäli muistisairaus on niin pitkällä, että hoivakotiin joudutaan, on dnr päätös väistämättä edessä. Olen tavannut myös elvytettyjä, hyvin iäkkäitä muistisairaita ihmisiä. Heillä on elvytyksestä johtuen ollut useita murtuneita kylkiluita, murtunut rintalasta sekä luonnollisesti kovat kivut tästä johtuen. Ja elämä ei todellakaan ollut laadukasta enää elvytyksen jälkeen. Silkkaa kivuissa kitumista kunnes keuhkokuume korjasi taivaaseen. Todellakin dnr päätös kaikille muistisairaille ja muillekin, joilla etenevä kuolemaan johtava sairaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä päätöstä tehdä kysymättä lähiomaisen mielipidettä.

Kyllä voi. Kyseessä on nimen omaan lääketieteellinen päätös, jonka lääkäri tekee potilaan terveydentilan perusteella. Yleensä asiasta toki keskustellaan potilaan itsensä kanssa ja joskus omaisten.

Ei. Lääkäri voi päättää että lopetetaan elvytys ja voi ottaa puheeksi omaisten kanssa tuon dnr:n. Mutta ei voi päättää dnr:stä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedoksi, jos vanhempanne on palvelutalossa tai sairaalassa, heidän hengissä pysymisensä riippuu aivan täysin teistä, jos käytte usein ja vaaditte tarvittaessa hoitoa, niin vanhempanne pysyvät elossa, mutta ne asukkaat, joista kukaan ei välitä, jäävät usein vaille hoitoa, eivätkä pääse edes sairaalaan, vaan kuolevat hoidon puutteen vuoksi ennenaikaisesti.

Voi se olla toisinkin päin. Vanhus saisi kuolla rauhassa kehon hiipuessa, elleivät omaiset kävisi päivittäin pakkosyöttämässä ruokahalutonta. Tämän näin oman mummon kohdalla. Läheisriippuvainen sukulainen pitkitti hänen kärsimystään. Mummo halusi kuolla ja ainoa keino siinä vaiheessa on olla syömättä. Hoitajat ja me muut läheiset tämän ymmärsimme.

Tätä ei saisi sanoa mutta tiettyihin lä pilipali äkkeisiin liityy voimakas ruokahaluttomuus. Usein myöskään " läheiset " eivät ole niitä läheisimpiä. Miettikää omalle kohdalle, haluaisitteko kuolla nääntymällä nälkään? Ilmeisesti hurjan moni ammattilainen.

Joskus saattohoitokodessa potilaiden annetaan hiljalleen kuolla nälkään, tämä vain yhden tuntemani ihmisen kohdalta havaittua. Muiden kohdalla voi olla aivan toisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääkäri tekee päätöksen koska syyt ovat lääketieteellisiä. Ei sitä lupaa omaiselta kysytä. Jos hoivakodissa on tosiaan niin huonokuntoisia vain että kaikilla on elvytyskielto, tuo on iha mahdollista. Ei omainen voi päättää että pakko elvyttää jos lääkäri on tehnyt päinvastaisen arvion.

Ei kysellä lupaa, mutta lääkärin päätöksen voi viedä eteenpäin ja ilmoittaa, että omaisella ei ole mitään sellaista lääketieteellisesti määriteltävää syytä, joka vuoksi elvtyskielto pitää tietoihin kirjata.

Yhteys Valviraan ja lääketieteelliset faktat esille, elvytyskielto kumotaan kyllä.

Meinaat että omaiset tietää lääketieteelliset faktat paremmin kuin hoitava lääkäri?

Molemmilla on käytössä lääkärien tekemät diagnoosit ja jos niiden perusteella vanhus/potilas ei elvytyskieltoa tarvitse, niin se kumotaan. Jos mummolla on verenpainetta, leikattu kaihi ja alkava muistisairaus, niin miksi ei elvytettäisi? Jos taas on pitkälle edennyt syöpä, niin asia on toinen.

Lääkäri ei ole Jumala. Jos elvytyskiellolle ei ole muuta perustetta kuin ikä, ei se ole lääketieteellisesti perusteltu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedoksi, jos vanhempanne on palvelutalossa tai sairaalassa, heidän hengissä pysymisensä riippuu aivan täysin teistä, jos käytte usein ja vaaditte tarvittaessa hoitoa, niin vanhempanne pysyvät elossa, mutta ne asukkaat, joista kukaan ei välitä, jäävät usein vaille hoitoa, eivätkä pääse edes sairaalaan, vaan kuolevat hoidon puutteen vuoksi ennenaikaisesti.

Älähän jauha sontaa. Kyllä todellakin jokainen asukas laitetaan eteenpäin jos tulee jotakin eikä voida meillä hoitaa. Ihan sama käykö tällä asukkaalla läheisiä vai ei. Vai luuletko, että esim. kaatunut ja lonkkansa murtanut vanhus vain nostetaan sänkyyn eikä toimiteta sairaalaan. Tai kuumeisen asukkaan takia ei soiteta päivystykseen. Haloo! 

Olen ollut töissä useammassa paikassa eikä missään ole jätetty asukkaita hoitamatta kunnolla jos ei ole läheisiä jotka käyvät kylässä.

Mutta käykää silti! Muistisairas ihminenkin tuntee hyvän aistimuksia (ja pahan). Moni muistisairas 'virkistyy' kun saa jotain muistijälkiä menneestä: sinun äänesi, läheisen kosketuksen, joku laulaa hänen rakasta "maan korvessa kulkeva", kertomuksia siitä "Pihlavan torpasta"(missä hän lapsuutensa vietti) jne.

Rakastakaa häntä ja käykää nyt, niin voitte hyvällä omallatunnolla päästää hänet menemään, eikä tarvitse tapella lääkärin parasta arviota vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä päätöstä tehdä kysymättä lähiomaisen mielipidettä.

Tai sitten sitä ei tehdä, eikä kysytä lähiomaiselta mitään myöskään.

Meidän tarvi itse tehdä kirjallinen pyyntö hoitavalle lääkärille DRN päätöksestä, että palvelutalon lääkäri suostui sen tekemään. Tämä 2018. Emme todellakaan koe tarpeelliseksi elvyttää vakavasti dementoitunutta äitiäni, joka ei kykene liikkumaan, ja lähimuisti on 10 sekunnin luokkaa. Poislähtö on vain armeliasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedoksi, jos vanhempanne on palvelutalossa tai sairaalassa, heidän hengissä pysymisensä riippuu aivan täysin teistä, jos käytte usein ja vaaditte tarvittaessa hoitoa, niin vanhempanne pysyvät elossa, mutta ne asukkaat, joista kukaan ei välitä, jäävät usein vaille hoitoa, eivätkä pääse edes sairaalaan, vaan kuolevat hoidon puutteen vuoksi ennenaikaisesti.

Voi se olla toisinkin päin. Vanhus saisi kuolla rauhassa kehon hiipuessa, elleivät omaiset kävisi päivittäin pakkosyöttämässä ruokahalutonta. Tämän näin oman mummon kohdalla. Läheisriippuvainen sukulainen pitkitti hänen kärsimystään. Mummo halusi kuolla ja ainoa keino siinä vaiheessa on olla syömättä. Hoitajat ja me muut läheiset tämän ymmärsimme.

Tätä ei saisi sanoa mutta tiettyihin lä pilipali äkkeisiin liityy voimakas ruokahaluttomuus. Usein myöskään " läheiset " eivät ole niitä läheisimpiä. Miettikää omalle kohdalle, haluaisitteko kuolla nääntymällä nälkään? Ilmeisesti hurjan moni ammattilainen.

Joskus saattohoitokodessa potilaiden annetaan hiljalleen kuolla nälkään, tämä vain yhden tuntemani ihmisen kohdalta havaittua. Muiden kohdalla voi olla aivan toisin.

Tai sitten et ymmärrä palliatiivisesta hoidosta mitään, ja yrität neuvoa niitä jotka tietävät.. Kun kroppa vähitellen valmistautuu kuolemaan, tarve nesteelle ja ruualle vähenee. On vain potilaalle vahingollista pakottaa syömään tai juomaan. Limakalvojen kostutus on hyödyllistä. Riippuen saattohoitopaikasta, kuolema tulee 1-3 päivässä, tai parissa viikossa. He tietävät siellä kyllä mitä tekevät.

Jos epäilet, kysy henkilökunnalta, niin he selittävät MIKSI sitä ruokaa tai nestettä ei anneta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedoksi, jos vanhempanne on palvelutalossa tai sairaalassa, heidän hengissä pysymisensä riippuu aivan täysin teistä, jos käytte usein ja vaaditte tarvittaessa hoitoa, niin vanhempanne pysyvät elossa, mutta ne asukkaat, joista kukaan ei välitä, jäävät usein vaille hoitoa, eivätkä pääse edes sairaalaan, vaan kuolevat hoidon puutteen vuoksi ennenaikaisesti.

Voi se olla toisinkin päin. Vanhus saisi kuolla rauhassa kehon hiipuessa, elleivät omaiset kävisi päivittäin pakkosyöttämässä ruokahalutonta. Tämän näin oman mummon kohdalla. Läheisriippuvainen sukulainen pitkitti hänen kärsimystään. Mummo halusi kuolla ja ainoa keino siinä vaiheessa on olla syömättä. Hoitajat ja me muut läheiset tämän ymmärsimme.

Kuulostattepa sinä ja sukusi todella julmilta! Ihan todellako halusitte mummosi kuolevan nälkään? Millaisia ihmisiä te oikein olette? Toivottavasti sama tehdään sinulle niin saat nähdä onko se hauskaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se meille tuli ilmoitusasiana. Lääkärin perustelu oli, että elämän laatu on niin huono, että kärsimystä ei haluta jatkaa.

Aivan varmasti ei tule. On kahdesta tapauksesta omakohtaista kokemusta.

Älä viitsi väittää vastaan kun et tästä tapauksesta mitään tiedä. Puhuin itse lääkärin kanssa. Ilmoitusasia. 

Se mitä "ilmoitit" sattui vain olemaan sama päätös kuin lääkäri olisi tehnyt jos ei olisi vaikka saanut sua kiinni. Samanlainen asia kuin että potilas ei saa itse päättää lääkityksestään vaikka on oikeutettu sanomaan mielipiteensä. Lääkäri kuulee mielipiteen mutta ei tee ratkaisua yksin sen perusteella.

Vähän oudosti sanottu, ettei potilas saisi päättää lääkityksestään, vain sanoa mielipiteensä. Potilas saa päättää lääkityksestään niin, että mistä tahansa lääkityksestä saa kieltäytyä. Poikkeuksena tietenkin tahdosta riippumaton hoito, jos sen kriteerit täyttyvät. Lääkäri päättää, kirjoittaako reseptin lääkkeeseen.

Kyllähän muistisairaus on aika pitkälle edennyt jos pääsee sen vuoksi hoivakotiin. Ei hoivakoteihin pääse perusterveenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedoksi, jos vanhempanne on palvelutalossa tai sairaalassa, heidän hengissä pysymisensä riippuu aivan täysin teistä, jos käytte usein ja vaaditte tarvittaessa hoitoa, niin vanhempanne pysyvät elossa, mutta ne asukkaat, joista kukaan ei välitä, jäävät usein vaille hoitoa, eivätkä pääse edes sairaalaan, vaan kuolevat hoidon puutteen vuoksi ennenaikaisesti.

Voi se olla toisinkin päin. Vanhus saisi kuolla rauhassa kehon hiipuessa, elleivät omaiset kävisi päivittäin pakkosyöttämässä ruokahalutonta. Tämän näin oman mummon kohdalla. Läheisriippuvainen sukulainen pitkitti hänen kärsimystään. Mummo halusi kuolla ja ainoa keino siinä vaiheessa on olla syömättä. Hoitajat ja me muut läheiset tämän ymmärsimme.

Kuulostattepa sinä ja sukusi todella julmilta! Ihan todellako halusitte mummosi kuolevan nälkään? Millaisia ihmisiä te oikein olette? Toivottavasti sama tehdään sinulle niin saat nähdä onko se hauskaa.

Ei tuossa tapauksessa mitään hauskaa ollut.

Mummoni, minulle maailman rakkain ihminen, osasi/jaksoi enää sanoa vain "haluan kotiin" ja "haluan kuolla". Hän kieltäytyi syömästä hoitajien syöttäessä eikä jaksanut edes pysyä hereillä, kun sukulainen väkipakolla runnoi ruokaa suuhun. Yksi syöttäminen saattoi kestää kaksi tuntia, tämä useasti päivässä.

Joku toinen täällä toivoi minulle nälkäkuolemaa. Okei, tuossa tilanteessa kyllä ottaisin sen mielummin kuin 10 vuotta vanhainkodissa sokeana, liikuntakyvyttömänä, vt-tulehduskierteessä ja jatkuvissa kivuissa. Tietenkin olisin toivonut mummolleni toisenlaisen lopun.

Puolison ja vanhempieni kanssa ollaan tehty hoitotahdot hyvissä ajoin selväksi, ettei jäädä kitumaan.

Vierailija kirjoitti:

Dnr tarkoittaa vain sitä että ei painelu/puhallus elvytystä, jota joudutaan antamaan sydänpysähdyksen yhteydessä. Elvytys on rankkaa elvytettävän kropalle ja onnistuneestakin elvytyksestä on usein jälkiseuraamuksia. Aivot ovat usein tulilinjalla, kun hapekas veri ei enää kierrä sinne saakka. Muistisairasta vanhusta kun elvytetään ja jos siinä onnistutaan niin elinajan odote ei pitene ja elämänlaatu kärsii huomattavasti.

Dnr ei tarkoita minkään muun hoidon eväämistä.

Kyllä dnr päätös tarkoittaa paljon muutakin kuin elvytyskieltoa.

  Esim  minkäänlaista tehohoitoa ei aloiteta heille, joilla on dnr päätös. Joissain tapauksissa ei myöskään esim. tahdistinta enää uusita,  jne.

dnr päätöksen  saaneen elämää ei enää keinotekoisesti pitkitetä millään tavoin.