Lue keskustelun säännöt.
kun yksi lapsenlapsista jää aina syrjään
01.02.2015 |
Voiko tilannetta tulkita mitenkään muuten kuin toteamalla, että meidän lapsi ei ole mummolle yhtä rakas kuin ensimmäinen lapsenlapsi?
1) Kaikki mummolan lelut ovat “Aleksin“ leluja, meidän lapsi saa kuulemma leikkiä “tällä vähän huonommalla“. Vaikka itse oltaisiin lelu sinne tuotu, niin se on silti ensisijaisesti toisen lapsenlapsen.
2) Meidän lapselle unohtuu kattaa lautanen pöytään tai hänelle ei anneta syöttötuolia (vaikka on pienempi), kun sekin paikka on Aleksin.
3) Mummo vetäytyy leikkimään kaksin Aleksin kanssa, eikä meidän lasta huomioida ollenkaan tai oteta leikkiin mukaan.
4) Jos Aleksi ottaa lelun meidän lapselta ja meidän lapsi siitä sisuuntuu, niin mummo hyssyttää meidän lapselle ettei saa huutaa, ja tarjoaa hänelle tilalle sitä “huonompaa“ lelua. Ja jos sattuu toisinpäin, niin tietysti lelu otetaan pois ja annetaan Aleksille. Tuollaisen ekan tilanteen jälkeen kun sitten molemmat lapset itkivät, niin mummo lohdutti silti vain Aleksia.
Onneksi viikonloppu mummolassa on kohta ohi. Harmittaa taas kerran niin vietävästi kun on niin epätasa-arvoista tämä touhu.
Lapsemme onneksi on itse niin pieni ettei vielä tajua ja huomaa, hieman enemmän vain huomionkipeä on kyllä. Vaari onneksi myös huomioi meidänkin lasta ja vaari onkin sitten tosi tärkeä lapsellemme.
Kohtalotovereita? Onko mitään mitä voisi tehdä?
Kommentit (39)
[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 13:29"]
Ai niin ja miehen sisarkin mielestäni pitää meidän lapsen puolia silloin kun mummon käytös on tosi räikeää. En ole uskaltanut suoraan ottaa hänen kanssaan puheeksi, mutta mielestäni huomioi ja leikittää erityisesti meidänkin lasta, kun mummo keskittyy vain Aleksiin. AP
[/quote]
Yritä keskittyä näihin positiivisiin asioihin. On hienoa, että miehesi sisar huomioi lastanne ja näkee tilanteen. Asia voisi olla ihan toisin. Ja kerroit, että vaari huomioi lapsia tasapuolisesti ja on tärkeä lapsellesi. Ympärillänne on monta ihmistä, jotka jakavat selvästi huolesi ja harmisi. Ehkä tilanne rauhoittuu ja muuttuu lapsen kasvaessa. Jatka samaan mallliin lähettämällä kuvia lapsestasi mummille ja yrittäkää tavata miehesi vanhempia joskus ilman muita serkuksia. Voisiko mummi ja vaari hoitaa lastanne, kun käytte vaikka kävelylenkillä miehesi kanssa, saunomassa jne. Se voisi lähentää mummia ja lastanne. Voimia sulle. Ihmissuhteet on monimutkaisia ja kaikkien välit ei vaan aina ole yhtä helppoja kuin toisten. Sekin on hyväksyttävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis te menette viikonlopuksi mummolaan täysihoitoon ja oletat, että mummi 24/7 viihdyttää teidän kersaa? Ja kun sinne tulee toinen lapsi, niin sinä lirkuttelet serkusten ystävystymisestä (haloo - ne on alle 2v, siinä iässä ei ihmeemmin kaveri kiinnosta kuin siinä mielessä, saako siltä lelun pois kädestä) ja vaadit, että mummi kääntää selkänsä tälle toiselle.
Käykö yhtään mielessä, että se mummi oli vain teidän lasta varten suurimman osan viikonloppua? Ja "hyvitti" sitä Aleksille olemalla vuorostaan tämän kanssa.
Jos teitä on siellä kaksi aikuista yhden pikkulapsen kanssa, niin miksi sälytätte hoitamisen mummille sen sijaan että itse kantaisitte lapsestanne vastuun ja antaisitte isoäidin olla isoäiti omalla tavallaan. Ehkä silloin hän saisi olla oma itsensä eikä ylirasitettu lastenhoitoautomaatti.
onko aleksi tyttären lapsi? onko aleksi saatu hoitoon jo pienenä
aleksi käy useimmin joten tottakai on tärkeämpi kun viettää sen kanssa enemän aikaa
[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 13:45"]
[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 13:16"][quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 13:11"] [quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 13:06"]Ei kuulosta hyvältä. Kannattaa pistää moiselle stoppi heti alkuunsa. Lapsesi ei ehkä vielä ymmärrä, mutta aistii kuitenkin ja mitä vanhemmaksi kasvaa, sen enemmän ymmärtää. Voisit sanoa ensin kahden kesken mummolle, miltä sinusta tuntuu ja että lapsestasi tuntuu varmaan myös pahalta. Jos ei muutosta tapahdu käytöksessä ja suosimisessa niin kovemmat otteet. Vanhemman pitää puolustaa lastaan ja hänen oikeuksiaan. [/quote] Oikeuksia mihin? [/quote] En ole edellinen, mutta villi veikkaus: tasapuoliseen kohteluun mummulassa? [/quote] Mikäs lapsen oikeus ja isovanhemman velvollisuus se on?
[/quote]
Oikeastiko sun pitää kysyä tuota? Vai tekeydytkö tyhmäksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 14:11"]
[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 13:45"]
[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 13:16"][quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 13:11"] [quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 13:06"]Ei kuulosta hyvältä. Kannattaa pistää moiselle stoppi heti alkuunsa. Lapsesi ei ehkä vielä ymmärrä, mutta aistii kuitenkin ja mitä vanhemmaksi kasvaa, sen enemmän ymmärtää. Voisit sanoa ensin kahden kesken mummolle, miltä sinusta tuntuu ja että lapsestasi tuntuu varmaan myös pahalta. Jos ei muutosta tapahdu käytöksessä ja suosimisessa niin kovemmat otteet. Vanhemman pitää puolustaa lastaan ja hänen oikeuksiaan. [/quote] Oikeuksia mihin? [/quote] En ole edellinen, mutta villi veikkaus: tasapuoliseen kohteluun mummulassa? [/quote] Mikäs lapsen oikeus ja isovanhemman velvollisuus se on?
[/quote]
Oikeastiko sun pitää kysyä tuota? Vai tekeydytkö tyhmäksi?
[/quote]
En ole edellinen kirjoittaja, mutta olen samoilla linjoilla eli missä on nimetty lapsen oikeuksiin se, että häntä tulee kohdella vanhempien mielestä oikeudenmukaisesti, ei muun yhteisön mielestä.
[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 13:28"]Tyttären lapset ovat läheisimpiä - tutkittu juttu. 4
[/quote]
Totta. Tyttären lapset ovat varmasti lapsenlapsia, pojan lapsesta ei ole varmuutta.Eikä muutu, vaikka olisi isyystutkimus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 14:14"]
[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 14:11"]
[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 13:45"]
[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 13:16"][quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 13:11"] [quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 13:06"]Ei kuulosta hyvältä. Kannattaa pistää moiselle stoppi heti alkuunsa. Lapsesi ei ehkä vielä ymmärrä, mutta aistii kuitenkin ja mitä vanhemmaksi kasvaa, sen enemmän ymmärtää. Voisit sanoa ensin kahden kesken mummolle, miltä sinusta tuntuu ja että lapsestasi tuntuu varmaan myös pahalta. Jos ei muutosta tapahdu käytöksessä ja suosimisessa niin kovemmat otteet. Vanhemman pitää puolustaa lastaan ja hänen oikeuksiaan. [/quote] Oikeuksia mihin? [/quote] En ole edellinen, mutta villi veikkaus: tasapuoliseen kohteluun mummulassa? [/quote] Mikäs lapsen oikeus ja isovanhemman velvollisuus se on?
[/quote]
Oikeastiko sun pitää kysyä tuota? Vai tekeydytkö tyhmäksi?
[/quote]
En ole edellinen kirjoittaja, mutta olen samoilla linjoilla eli missä on nimetty lapsen oikeuksiin se, että häntä tulee kohdella vanhempien mielestä oikeudenmukaisesti, ei muun yhteisön mielestä.
[/quote] Kyllä lapsella on oikeus tulla oikeudenmukaisesti kohdelluksi. Ja vanhemmalla velvollisuus puolustaa lastaan. Aika vaikea ymmärtää, että joku on tästä eri mieltä.
[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 14:31"]
[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 14:14"]
[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 14:11"]
[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 13:45"]
[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 13:16"][quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 13:11"] [quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 13:06"]Ei kuulosta hyvältä. Kannattaa pistää moiselle stoppi heti alkuunsa. Lapsesi ei ehkä vielä ymmärrä, mutta aistii kuitenkin ja mitä vanhemmaksi kasvaa, sen enemmän ymmärtää. Voisit sanoa ensin kahden kesken mummolle, miltä sinusta tuntuu ja että lapsestasi tuntuu varmaan myös pahalta. Jos ei muutosta tapahdu käytöksessä ja suosimisessa niin kovemmat otteet. Vanhemman pitää puolustaa lastaan ja hänen oikeuksiaan. [/quote] Oikeuksia mihin? [/quote] En ole edellinen, mutta villi veikkaus: tasapuoliseen kohteluun mummulassa? [/quote] Mikäs lapsen oikeus ja isovanhemman velvollisuus se on?
[/quote]
Oikeastiko sun pitää kysyä tuota? Vai tekeydytkö tyhmäksi?
[/quote]
En ole edellinen kirjoittaja, mutta olen samoilla linjoilla eli missä on nimetty lapsen oikeuksiin se, että häntä tulee kohdella vanhempien mielestä oikeudenmukaisesti, ei muun yhteisön mielestä.
[/quote] Kyllä lapsella on oikeus tulla oikeudenmukaisesti kohdelluksi. Ja vanhemmalla velvollisuus puolustaa lastaan. Aika vaikea ymmärtää, että joku on tästä eri mieltä.
[/quote]
Samaa mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 13:29"]
Ai niin ja miehen sisarkin mielestäni pitää meidän lapsen puolia silloin kun mummon käytös on tosi räikeää. En ole uskaltanut suoraan ottaa hänen kanssaan puheeksi, mutta mielestäni huomioi ja leikittää erityisesti meidänkin lasta, kun mummo keskittyy vain Aleksiin. AP
Hienoa, lapsesi tärkeät aikuiset voivatkin olla täti ja vaari.
[/quote]
Meillä tilanne siis se, että tämän viikonlopun piti olla totuttelua ja tutustumista, jotta nyt viikolla, kun itse alkuviikosta jouduin pieneen leikkaukseen, voitaisiin lapsen kanssa tulla tänne mummolaan ja mummo ja vaari olisivat tuttuja hoitajia lapsellemme.
Tämä siis ihan anoppini oma ajatus, muuten mieheni olisi ottanut palkatonta vapaata töistä. Nyt melkein toivon, että oltaisiin jääty kotiin, vaikka ne muutamat sataset oltaisiinkin taloudesta menetetty. Nimittäin Aleksi on myöskin pyydetty hoitoon tänne ja meidän lapsi on taas se paaria.
Ei voi kuin tulla paha mieli kun tätä touhua kuuntelee ja katselee. Olen joutunut lääkärin kielloista huolimatta nostelemaan lastani ja nousemaan sängystä leikkimään lapseni kanssa, kun en kestä katsella miten hän jää syrjään.
Ei tässä mitään pointtia nyt ole täällä selostaa, mutta onpa vaan hirveän paha mieli lapsen puolesta. Jos olisi kyse aikuisista tai vaikka lapsiporukasta keskenään, jossa yksi jäisi jatkuvasti syrjityksi, niin kyllä kutsuisin tällaista kohtelua kiusaamiseksi. En ymmärrä miten omaa lapsenlasta voi kohdella näin rumasti!
Eilen esimerkiksi Aleksi ja mummo riehuivat ja leikkivät sohvalla, kutittelivat ja lennättivät Aleksia ilmaan. Oma lapsemme tuli siihen viereen, että hänkin haluaa mukaan, mummo ei ollut huomaavinaan. Meidän lapsella tuli ihan itku jo, kun ei huomioida ja Aleksi itsekin sanoi, että "nyt on "Artun" vuoro lentää", mutta eipä mummo silti ottanut meidän lasta leikitettäväksi.
Näitä tilanteita on ihan joka viides minuutti. Aleksi saa katsoa videoita aamupalalla, tablettia vaan käännetään niin, ettei "Arttu" näe. Aleksi saa töniä meidän lasta, se on kuulemma vain leikkiä tai vahinko. Aleksille annetaan herkkuja (=pala omenaa tai leipää), meidän pojalle vasta kun hän itkee vieressä. Mummo ei ole kertaakaan ottanut meidän lasta edes syliin! En voi ymmärtää.
Ollaan seurusteltu miehen kanssa lukioajoista asti. Itse menetin molemmat vanhempani aika nuorena, ja miehen vanhemmat ovat olleet todella läheisiä minulle ja tämä tuntuu minulle ihan toiselta kodilta. Nyt sitten tällaista kohtelua lapsellemme. En olisi millään voinut kuvitella anopin kykenevän tällaiseen käytökseen!
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Soita Aleksin äidille ja pyydä hakemaan Aleksi kotiin. Sano että sinä et voi lastasi nostella, ja mummo ei voi, koska nostelee vain Aleksia.
Kuullostaa mun äidiltä. Tosin kyse meidän vanhimmasta ja keskimmäisestä lapsesta. Eli sisaruksia kohdeltiin aivan eri tavoin. Mummo meni toiseen huoneseen esikoisen kanssa leikkimään, kun nuorempi halusi tulla mukaan leikkiin, mummi vetäisi oven kiinni ja ilmoitti ettei käy. Tämä joka kerta kyläillessä. Ei puhunut nuoremmalle, päivitteli aina kuinka hankala lapsi on (oikeasti todella kiltti, kiltein meidän lapsista) ja ylisti esikoista. Esikoinen sai lyödä, puhua rumasti jne, jos esikoista mummon kuullen kielsi, mummo suuttui ja haukkui meidät vanhemmat.
Oli mun sairastaessa hoitamassa lapsia kun keskimmäinen oli pieni, luki esikoiselle kirjaa ja nuorempi puki. Nuorempi ei saanut housuja jalkaan, vaan ne juuttui niin ettei päässy kunnolla kävelee ja pyysi mummoa apuun, mummo ärähti et "odotat kun luen X:lle kirjaa" ja nuorempi itkee sit vieressä. Tässä kohtaa vääntäydyin itse hoitamaan nuorempaa ja totesin myöhemmin et joku muu hoitosysteemi pitää kehitellä jos on hätä, ei mummoa.
Esikoista olisi mummo halunnut (yö)kylään, tekemään mummon kanssa sitä ja tätä, kun kysyin milloin nuorempi pääsee niin "ei käy, enpä tiedä" jne.
Kun lapset isompia, kun keskimmäinen onnistui pääsykokeissa erinomaisesti, mummon ensimmäinen kommentti oli "voi voi, toivottavasti esikoisesta ei tunnu pahalta kun toinen onnistui, olisiko parempi ettei pienempi menisi sinne samaan".. Ja siis esikoinen pärjännyt ihan ok samoissa jutuissa aiemmin eikä todellakaan varmasti vertaillut itseään nuorempaan sisarukseensa.
Esimerkkejä olisi vaikka kuinka, meillä tilanne ratkaistu niin ettei kukaan lapsista kyläile yksin mummolassa, eikä lapset keskenään. Kyläillään vaan perheenä, jolloin voidaan lähteä pois jos menee ihan hirveäksi tilanne.
Mummo tuntuu inhoavan meidän keskimmäistä, en tiedä miksi. Nuorin on mummolle sit ok, ei toki kohtele niin hyvin kuin esikoista, mutta puhuu lapselle, leikkiikin tämän kanssa ja ei (aina) moiti tätä minulle.
Tilanne on kurja, nätisti sanominen ei meillä auttanut mitään. Itseä surettaa, kun toisenlaisella käytöksellä mummosta olisi voinut tulla läheinen kaikkien lastenlasten kanssa, nyt kaikki on jääneet etäisemmiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä miksi et ota tuollaisessa tilanteessa asiaa rauhallisesti puheeksi? Ja ota joka kerta (5 min välein) kun tilanteita tapahtuu. Luulisi mummon tajuavan. Ja siis puhu ystävällisesti ja rauhallisesti.
Tsemppiä!
Itse olin tälläinen lapsi joka jäi muiden lastenlasten varjoon, en tosin noin räikeästi kuin "Arttu."
Kyllä sen jo pienestä asti huomasi ja harmitti kun mummi vie minulta lelun pois sillä olen kuulemma leikkinyt sillä tarpeeksi pitkään ja antaa suosikkilapsenlapselleen. Meitä oli vielä monta ja pari oli ylitse muiden ja muut tasa-arvoisia, paitsi mitä vanhemmaksi tulin sitä enemmän nimenomaan minä jäin syrjään.
En nyt aikuisiälläkään osaa jutella mummini kanssa ja kovasti se ihmettelee välillä kun ei koe oloaan tervetulleeksi silloin kun olen paikalla ja en osaa edes keskustella kuin kiusaantuneesti hänen kanssaan.
Vaikka nykyäänkin riittäisi se että tunnistaisi tilanteen ja alkaisi edes vähän osoittaa kiinnostusta elämääni, mutta edelleenkin olen ainoa jonka kuulumiset ei kiinnosta tai kelle ei soittele muuten kuin kysyäkseen missä muut ovat kun eivät vastaa puhelimeen ja voinko antaa puhelimen vieressä olevalle jos ollaan samassa paikassa jonkun paremman sukulaisen kanssa.
Tietenkin olen katkera ja vihainen siitä etten ollut riittävän hyvä, ja vaikka tietenkin olen kohtelias mummilleni, harkitsen edelleen vakavasti haluanko häntä edes häihini vai pidänkö niin pienet ettei tarvitse kutsua kuin omat vanhemmat.
Ja tiedän ettei mummini ole niin sydämetön etteikö se häntä haittaisi tuollainen, joten kai sitä haluan vähän antaa takaisin siitä mielipahasta jota koin aina kun mummi oli paikalla ja tuli tilanteita että mummi halusi viedä serkulle karkkia muuten vaan ja käski minua valitsemaan mikä olisi hänen mielestä hyvää ja itse jäin ilman.
Sä olet ihmeen paljon vieressä kytiksellä kun ottaa huomioon, että olet toipilas. Miksi ihmeessä tässä haiskahtaa nyt provo? Kuka kumma menee lapsen kanssa mummolaan kun riittää, että lapsi menee päivähitoon äidin sairausloman ajaksi
Kannattaa puuttua heti. Vanhemmille ihmisille riittää syyksi olla pitämättä lapsesta hyvin pienikin syy. Ei esim pidä nimivalinnastanne. Lapsen piirteet eivät miellytä...muistuttaa liikaa jotain sukulaista tai eivät pidä sinusta ja lapsi muistuttaa enemmän sinua kuin isäänsä. Yhtä kaikki, jos käytös ei muutu se tulee vaikuttamaan negatiivisesti lapsen itsetunnon kehittymiseen. Kokemusta on.
Minä veikkaan, että mummu ei ole koskaan pitänyt sinusta. Hän on ehkä aina käyttäytynyt kohteliaasti, mutta oikeasti toivonut, että poikansa vaihtaisi puolisoa. Ei vain uskalla sanoa suoraan että älä tuo lastasi heille, ei kiinnosta. Hän sitten näyttää tuollaisella tavalla sinulle, ettette ole toivottua seuraa, ja toivoo että itse tajuat lähteä pois heidän elämästä. Että mummu saa leikkiä rauhassa parhaan kaverinsa kanssa.
Onneksi teillä on sentään vaari! Keskittykää lapsen kanssa vaariin. Muistelkaa mitä kaikkea vaarin kanssa on tehty, ja puhukaa että mennään vaarille. Äläkä missään nimessä sanoko mitään negatiivista mummusta vaarille, hän tuskin osaa puuttua vaimonsa käytökseen. Kun ette te muutkaan.
Lapsilla on ikäeroa pari kk. Aleksi kyllä jo puhuu, meidän lapsi ei. Kaikenlaisia selityksiä olen itsekin yrittänyt järkeillä, ja juuri tuota odottelen, että auttaisiko sitten kun molemmat olisivat vähän vanhempia.
Mieheni kanssa ollaan juteltu tästä syrjinnästä myös, mutta ei kumpikaan haluttaisi nostaa asiasta meteliä. Ehkä meidän lapsi jäisi sitten vielä pahemmin syrjään. Eikä sitä kiintymystä voi kuitenkaan pakottaa, jos mummo ei sitä tunne, niin emmehän sille sitten mitään voi...