Lue keskustelun säännöt.
Isättömien lasten äidit, miten lohdutatte lasta tänään?
14.11.2021 |
Jos lapsi suree isänpäivänä sitä että hänellä ei ole isää niin mitä sanotte lohdutukseksi?
(Ja äitien haukkujat voisi pysyä poissa ketjusta, kiitos, nyt oisi tarkoitus parantaa lapsien mieltä)
Kommentit (40)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isättömyys ei aina ole sen mamman valinta, se voi olla myös biologisen isän valinta.
Ukit ja papat javaarit kehiin. :) mun lapsella on ihan mahtava pappa.
Pitäisikö noista perherooleista jo luopua nykypäivänä? Liikaa tuskaa kun ei ole peruspakettia jollakin? Pitäisi puhua vanhemmista vain.
Tekisi mieli sanoa lapselle ettei se että on isä aina takaa onnea. Parhaan kaverinsa isä on alkoholisti ja kaverin äiti romahtamispisteessä. Lapseni ei tätä tiedä (eikä minulta kuule) ja on vähän kateellinen parhaalle kaverilleen kun tällä on isä.
Toki on paljon hyviäkin isiä, tiedän sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystäväni kuopuksen isä on vätys, joka raskauden ilmettyä muisti, että hänellähän onkin jo perhe olemassa eikä luonnollisestikaan ole halunnut olla missään tekemisissä. Tämä on extra ikävää, koska ystävä on ex-aviomiehensä kanssa hyvissä väleissä ja heillä on yhteisiä lapsia joille ex on erinomainen isä. Ymmärtäväisenä heppuna hän itseasiassa aikoinaan otti myös tämän lastensa sisaruksen mukaan isänpäiväpuuhailuihin, koska lapsen oli vaikea ymmärtää, miksi "isä" ei olekaan hänen isä (eikä isovanhempiakaan ole) ja jää ulkopuolelle. Vanhemmiten ymmärryksen karttuessa ovat viettäneet sitten äitinsä kanssa ihan kahdestaan erityisen päivän, joita lapsi odottaa aina innolla, näyttäisi ainakin kompensoivan ihan hyvin sitä harmitusta mikä koulussa aina tulee isänpäiväkortteja väkerrellessä.
Vierailija kirjoitti:
Isättömyys ei aina ole sen mamman valinta, se voi olla myös biologisen isän valinta.
Näin meillä. Isää ei vaan kiinnosta. Laittaa satunnaisesti lyhyen tekstiviestin esim. onnittelut synttäriä seuraavana päivänä (ei tietenkään voi laittaa synttäripäivänä, vaan myöhässä, koska on henkisen väkivallan mestari). On hylännyt kaikki lapsensa eikä ainoastaan näitä meidän yhteisiä, mutta luonnollisesti lapsuudenperheensä näkee, että vikaa on vain meissä lasten äideissä.
Lasten puolesta tuntuu todella kurjalle. Edes isoisää ei ole kun ainoa läheinen isovanhempi eli oma isäni menehtyi. Ollaan päätetty juhlia isänpäivää ihan vain keskenämme, vaikka eihän se tietenkään sama asia ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla on isä. Tai miksi sukusolun alkuperää nimittääkään. Eri asia sitten, kuinka vanhemmuus on hoidettu tai jätetty hoitamatta, suunnitellusti ja mamman omasta halusta tai muutoin.
"Kaikilla on isä" No ei ole. Kun lasten isä kuoli työtapaturmassa lasten ollessa 3- ja 2-vuotiaat, kyllä vanhempi lapsi vielä muistaa (tunnemuistaa). Asiaa täytyy käsitellä...
"Eri asia, miten vanhemmuus hoidettu tai jätetty hoitamatta" Noh mitenkö se tässä nyt sitten on mahtanut jäänyt hoitamatta? Joku vuokramies hoitamaan isän virkaa, ehkä jo suruaikana?
Sanon, että jätin sen sian ja mitään juhlia meillä ei sen takia pidetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla on isä. Tai miksi sukusolun alkuperää nimittääkään. Eri asia sitten, kuinka vanhemmuus on hoidettu tai jätetty hoitamatta, suunnitellusti ja mamman omasta halusta tai muutoin.
Minulla ei ole. Äitini on neitsyt.
Ei kai siinä lapselle voi muuta sanoa kuin että kaikilla ei vain ole isää syystä tai toisesta ja selittää lapselle miksi hänellä ei ole, ellei sitä sitten jo tiedä. Ja tietysti vähän kaunistellen jos totuus on oikein ruma.
Luultavasti se ei suuresti lapsen mieltä paranna, mutta tuskinpa mikään muukaan jos todella isää kaipaa. Eikä silloin voi muuta kuin antaa lapsen surra vaikka ne ikäviä tunteita ovatkin. Nekin silti kuuluu elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajatelkaa mikä kärsimys natiaiselle olla lesbojen keskellä. Sama kyllä jos on kaksi homohåkania isukkiina eikä äitiä.
Kohta alkaa sitten vanhemmat olla myös trånsuja. Isä onkin äiti ja äidillä onkin karvaiset pallit.
Itkettää mihin maailna onkaan mennyt.
Älä sure, positiivista ettei niitä lapsia enään nykypäivänä tehdä.
Lapsille on tärkeintä että hänellä on rakastavia, turvallisia aikuisia elämässään. On lapsia joilla on äiti ja isä mutta kukaan ei kuuntele eikä huomaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isättömyys ei aina ole sen mamman valinta, se voi olla myös biologisen isän valinta.
Niinpä. Olisin halunnut tietää edes isäni nimen .Tiedän että suvussa on vielä ainakin yksi, joka tietää, en vaan ole saanut voimia kysyä häneltä
Onhan noillakin joilla isä ei ole enää kotona, niin ukit.
Voi käydät ukkia tervehtimässä, tai lähettää hänelle kortit ukeille.
Jos isä on kuollut, käydään isän haudalla.
Ja lapset ovat sopeutuvaisia, tottuvat siihen ettei meillä ole kotona isää, vaan isä asuu elää omassa kodissaan.
Eivät lapset tästä isäinpäivästä itse mitään suurempaa numeroa, sehän on vain yksi ainoa päivä vuodessa.
Kummallinen aloitus ap:lta.
Lapsi ei edes muista että tänään on jokun isäinpäivä, jos siitä ei sen kummemmin kotona puhella, tai lähdetä sinne isoisän luo.
Lapsillani on isä vaikka tämä ei heitä tapaa. He eivät ole osanneet häntä kaivata, kun hänestä ei ole tehty numeroa ja heillä on tietoisuus isästään ja lupa puhua hänestä. Tänään juhlitaan sekä minun ja heidän isänsä isää.
ocezcez kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla on isä. Tai miksi sukusolun alkuperää nimittääkään. Eri asia sitten, kuinka vanhemmuus on hoidettu tai jätetty hoitamatta, suunnitellusti ja mamman omasta halusta tai muutoin.
"Kaikilla on isä" No ei ole. Kun lasten isä kuoli työtapaturmassa lasten ollessa 3- ja 2-vuotiaat, kyllä vanhempi lapsi vielä muistaa (tunnemuistaa). Asiaa täytyy käsitellä...
"Eri asia, miten vanhemmuus hoidettu tai jätetty hoitamatta" Noh mitenkö se tässä nyt sitten on mahtanut jäänyt hoitamatta? Joku vuokramies hoitamaan isän virkaa, ehkä jo suruaikana?
Lapsilla on edelleen isä vaikka tämä on kuollut. Me viedään tänään kukat ja kynttilät isän haudalle ja isän vanhemmilla sytytetään kynttilä tämä kuvan viereen.
ocezcez kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla on isä. Tai miksi sukusolun alkuperää nimittääkään. Eri asia sitten, kuinka vanhemmuus on hoidettu tai jätetty hoitamatta, suunnitellusti ja mamman omasta halusta tai muutoin.
"Kaikilla on isä" No ei ole. Kun lasten isä kuoli työtapaturmassa lasten ollessa 3- ja 2-vuotiaat, kyllä vanhempi lapsi vielä muistaa (tunnemuistaa). Asiaa täytyy käsitellä...
"Eri asia, miten vanhemmuus hoidettu tai jätetty hoitamatta" Noh mitenkö se tässä nyt sitten on mahtanut jäänyt hoitamatta? Joku vuokramies hoitamaan isän virkaa, ehkä jo suruaikana?
Ensimmäistä kertaa palstalla meni oikeasti tunteisiin. Itse jäin leskeksi kymmenisen vuotta sitten ja koko tämän ajan isä on kulkenut meidän mukana ja tulee aina kulkemaan.
Mulla itsellä ei ollut isää. Lähti, kun olin vuoden. Perusti oman perheen. Siihen vaikutti äitini käytös, että emme ta anneet. Mun vanhimmalla lapsella isä on ollut pois kuviosta. Juo joka päivä. Minä olen ollut hänelle se turvallinen aikuinen.
Kaikilla on isä. Tai miksi sukusolun alkuperää nimittääkään. Eri asia sitten, kuinka vanhemmuus on hoidettu tai jätetty hoitamatta, suunnitellusti ja mamman omasta halusta tai muutoin.