Mitä mieltä olet herkistyvistä, vetistelevistä miehistä?

No kun olen lukenut näitä av-kommentteja, että mies ei saa olla herkkä, itkeä tms. niin musta ne on aika järkkyjä. Onhan tuo tottumuskysymys, jos ei ole tottunut, että miehellekin on tunteet sallittu niin varmaan tällaiset tilanteet hämmentää.

 En varmaan itse tietäisi, kuinka suhtautua, jos tällainen aloituksessa kuvattu tilanne tulisi yhtäkkiä mutta varmaan keksisin keinon suhtautua. Ja voishan toi mennä toisin päinkin. Mut on kerran yllätetty, kun olin lukemassa lehteä ja liikutuin jostain asiasta, kun mulle tultiin puhumaan, olin kyyneleet silmissä.

Ymmärrän, jos mies itkee hautajaisissa tai jos jotain muuta traumaattista on tapahtunut. Mutta jos pillahtaa liikutuksesta itkuun, vaikka katsellessaan kauniita ja rohkeita, niin menee liian pitkälle. Tosin outoa mieheltä olis jo sellasten ohjelmien katsominen.

Riippuu minkä asteista on. Ei nyt ihan jostain musan kuuntelusta yleensä miehet kai liikutu noin? Tottakai tunteet pitää näyttää, itkukin. Mutta jos noin herkkä on, niin miten tuollainen kestää elämää yleensä? Jonkun ihan todella lyyrisen omissa maailmoissaan herkistelevän "taiteilijasielun" ymmärrän, mutta että kotona itkevä ja valssin sanomaa pursuava normimies odottamassa, kun tulen kotiin. Hämmentävää.

Itkin joskus ja naiset alkoivat hoivata minua. Ei valittamista. 

Hautajaisissa tai jossain muuten tunnerikkaassa tilanteessa kuten vaikka lapsen syntymä tai joku ikävä onnettomuus on ok miehenkin itkeä. Mutta ei minkään TV-ohjelman tai muun hömpän takia.

Minua suretti kun miesystäväni kertoi pitävänsä itseään kauheana nössönä kun puhuimme tunteiden näyttämisestä. Tosi ikävää että yhteiskunta kasaa miesten päälle juuri tätä "miehinen mies ei näytä tunteitaan" soopaa. Tietysti se voi olla joillekkin vähän outoa koska oletusarvo on ollut tämä niin pitkään, mutta me olemme kaikki vain ihmisiä. Minusta on täysin ookoo jos mies itkee. On myös ookoo jos ei itke. Kunhan ei joudu patoamaan niitä ikäviä tunteita.

Yleensä nämä herkät juuri kestävät elämän kolhuja. He itkevät itkunsa, hakevat tukea toisista ja jatkavat elämäänsä. He eivät erakoidu autotalin nurkaan tissuttelemaan, tai käyttäydy itsetuhoisesti tai hukuta murhettaan työhön tai riippuvuuksiin, mikä on perinteinen miehen malli tässä yhteiskunnassa.

Ihminen on herkkä olento, eikä miehissä ja naisissa ole niin paljoa eroa. Naiset vaan mielellään omivat itselleen kulttuurisen aseman, jossa toisilta voi hakea lohdutusta ja ymmärrystä. Se on yksi vallankäytön muoto, ja kukapa vallastaan haluaa luopua jakamalla sitä.

[quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 16:39"]

Jonkun ihan todella lyyrisen omissa maailmoissaan herkistelevän "taiteilijasielun" ymmärrän, mutta että kotona itkevä ja valssin sanomaa pursuava normimies odottamassa, kun tulen kotiin. Hämmentävää.

[/quote]

No mut täähän on sitä samaa, mitä miehetkin yleensä kertoo, jos naisen itku on miehen mielestä kauheeta. Että se on epärationaalista ja siitä tulee itselle vaivaantunut/kiusaantunut olo. Mutta miksi sitten pitäisi suhtautua itkevään mieheen yhtä kielteisesti kuin itkevään naiseen?

Jos naisena itket, niin ei kai se sitä tarkoita, ettet pysty elämään normaalia elämää? Vai? Onko tässä taas kaksoisstandardiehdokas?

Olen seurustellut helposti herkistyvän miehen kanssa ja hän oli kyllä myös hauskin, huumorintajuisin, aikuisin, vastuullisin ja vahvin ihminen, jonka olen tuntenut. Valitettavasti hän kuoli liikenneonnettomuudessa.

Avoimuus omia tunteita kohtaan on kaikkein suurinta rohkeutta. Se heijastuu hyvyytenä ulospäin ja näkyy myös kauniina tekoina lähimmäisille.

saahan sitä tunteensa näyttää, mutta sellaista turhanpäiväistä vetistelyä en ymmärrä naisiltakaan.

Naiset, jotka arvostelevat miehiä herkkyydestä, ovat minusta jotenkin kasvussaan kesken. Ei haluta nähdä vastakkaista sukupuolta ihmisinä, vaan nimenomaan vastakohtana itselle, jonakin jota vasten voi rakentaa sitä naiseuttaan, vähän kuin roolia. Kaikki naiset, joiden tiedän halveksivat kenen tahansa herkkyyttä, ovat olleet kovin itsekeskeisiä. Tilanteet on joskus ihan absurdeja; saattaa olla että tällainen naisellinen nainen on hetki sitten juossut kirkuen karkuun jotain pörriäistä ja tehnyt siitä suuren numeron, kun on niin herkkä että kaikki leppäkerttua suurempia aiheuttaa paniikkireaktion, mutta sitten naureskellaan miehelle jolla on ihan oikeasti ongelma ja joka ilmaisee tunteensa. Siinä oikea empatian kukkanen.

[quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 16:26"]Äsken kun tulin kotiin, mies tihruutteli itkua, ja kun kysyin syytä, kertoi hän kuunnelleensa herkkää valssia ja ajatelleensa sen sanomaa.[/quote]

Kun laulu tuo mieleen elämän peruskysymyksiä ja suuria tunteita, niin sehän on mitä parhain tilaisuus vetistellä. Yleensäkin yksinvetistely on kannatettavaa toimintaa. Se purkaa paineita ja avaa kohti elämää. 

Minunkin mieheni joskus vetistelee eikä pysty esimerkiksi katsomaan raakoja elokuvia tai edes Salkkareita, koska ei kestä sen ilkeilyä. Ei hän silti jatkuvasti itke eikä tee numeroa herkistymisestään, vaan mieluummin vetäytyy silloin taka-alalle.

Koskaan en ole pitänyt häntä heikkona tai epämiehekkäänä. Minusta sekin on miehekästä, kun mies tulee lähelle, halaa ja sanoo, että on tarve olla lähellä.

Ei itke jos ei itketä mutta muita on turha alkaa haukkumaan nössöiksi jos osoittavat tunne-elämän toimintaa jollain tasolla.
Monet historian kuuluisat kuninkaat osoittivat julkisesti
tunteensa jopa kansan edessä eikä varmaan tullut mieleen haukkua heitä epämiehekkäiksi, sodissa taistelleita ja voittaneitakin....

[quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 16:46"]

saahan sitä tunteensa näyttää, mutta sellaista turhanpäiväistä vetistelyä en ymmärrä naisiltakaan.

[/quote]

On se kiva, kun joku muu aina tietää, milloin itkeminen on turhaa ja milloin ei.

Ok, myönnän, että naisilla hormonit voi vaikuttaa mielialoihin ja tunteet on herkemmin pinnassa. Mut en mä nyt silti vähättelisi ketään.

[quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 17:01"]

[quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 16:46"]

saahan sitä tunteensa näyttää, mutta sellaista turhanpäiväistä vetistelyä en ymmärrä naisiltakaan.

[/quote]

On se kiva, kun joku muu aina tietää, milloin itkeminen on turhaa ja milloin ei.

Ok, myönnän, että naisilla hormonit voi vaikuttaa mielialoihin ja tunteet on herkemmin pinnassa. Mut en mä nyt silti vähättelisi ketään.

[/quote]

Minäkin mietin, että miten joku voi kuvitella tietävänsä, milloin jonkun itku on turhanpäiväistä ja milloin ei. Esimerkiksi suuri suru ei lopu siihen, että itkee hautajaisissa tms, vaan suru elää ihmisessä ja nostaa päätään milloin missäkin tilanteessa. Ihminen voi yhtä asiaa itkiessään surra myös jotain toista, suurempaa, vielä loppuun surematonta suruaan. Ei pidä koskaan kuvitella, että se toisen ihmisen sisäinen maailma on yksi yhteen sen kanssa, miltä ulkopuolisesta näyttää. Toisen ihmisen mieleen ei voi mennä. Siksi pitää lähteä aina siitä, että ottaa tosissaan toisen ihmisen tunteet. Tilanteen tulkinnasta voi aina olla eri mieltä, mutta toisen tunteita ei saa lytätä.

[quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 17:01"][quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 16:46"]

saahan sitä tunteensa näyttää, mutta sellaista turhanpäiväistä vetistelyä en ymmärrä naisiltakaan.

[/quote]

On se kiva, kun joku muu aina tietää, milloin itkeminen on turhaa ja milloin ei.

Ok, myönnän, että naisilla hormonit voi vaikuttaa mielialoihin ja tunteet on herkemmin pinnassa. Mut en mä nyt silti vähättelisi ketään.
[/quote]

Mua ei miehen herkkyys häiritse jollei mies ole minusta muutenkin ärsyttävä. Tämmöinen oli esim exäni joka oli äärettömän itsekeskeinen ja vetisteli usein, lähinnä siis kun oli mielestään kokenut jotain vääryyttä. Mielestään oli vain niiiin herkkä. Mutta jotkut tekee kyllä tuostakin pätemisenaiheen, että katsokaa miten herkkä ja helposti liikuttava ihminen minä olenkaan. Nää tyypit luultavasti vapaa-aikanaan paloittelee sammakoita elävältä.

Yritin nyt sitten ymmärtää miestä ja kyselin lisää. Kysymys oli kappaleesta Viimeinen valssi.

Mies sanoi, että hänet herkisti laulun KAUNEUS. Se, kuinka suuri merkitys puolisolle ja elämän yhteiselle jakamiselle annetaan, kuinka elämä puolison seurassa on niin mukavaa että se kulkee ohi kuin hetkessä ja kuinka toivotaan, että puoliso on viimeisellä hetkellä läsnä ja että hänet saa vielä nähdä.

Suoraan sanoen minä en olisi tuosta biisistä edes tuollaista tulkintaa pystynyt tekemään, eikä se minua kyllä vieläkään herkistä, vaikka mies sitä selitti.

"En elämältä pyydä mitään,
sain enemmän kuin ansaitsin.
Jos lähelleni toivon ketään,
niin sinut, rakas, ainakin.

Voitko luonain
olla silloin
vielä viimeinen valssi kun soi?
Niin kuin oltiin
aamuin illoin, 
jotka elämä eteemme toi.

Kuin satu joka kesken päättyy,
kuin uni josta herätään.
Niin tuokiolta vuodet tuntuu,
suo että sinut vielä nään.

Voitko luonain
olla silloin
vielä viimeinen valssi kun soi?
Niin kuin oltiin
aamuin illoin, 
jotka elämä eteemme toi."

Minulla on hyvin herkkä mies. Ei itke, mutta paljon tunteita, joita tykkää näyttää. Tarvitsee paljon koskemista ja hellyyttä, ja liikuttuu herkemmin kuin minä. Esim. kun menemme nukkumaan, minä olen se, joka pitelee häntä käsivarsilla, sillä siitä tulee hänelle hyvä ja turvallinen olo.

Nämä perinteiset roolimme ovat tavallaan kääntyneet toisin päin, mikä ei minua haittaa. Koska oma tunneilmaisuni on aina ollut köyhää, on minusta hienoa olla sellaisen ihmisen kanssa, joka on niin sinut oman tunnemaailmansa kanssa. Tunnen kasvaneeni ihmisenä ja edelleenkin, mitä pidempään olen hänen kanssaan. Kuitenkin hieno, kokonainen ihminen, joka ei ole mikään minussa roikkuja.

[quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 17:41"]

Nämä perinteiset roolimme ovat tavallaan kääntyneet toisin päin, mikä ei minua haittaa. Koska oma tunneilmaisuni on aina ollut köyhää, on minusta hienoa olla sellaisen ihmisen kanssa, joka on niin sinut oman tunnemaailmansa kanssa. Tunnen kasvaneeni ihmisenä ja edelleenkin, mitä pidempään olen hänen kanssaan. Kuitenkin hieno, kokonainen ihminen, joka ei ole mikään minussa roikkuja.

[/quote]

Meillä myös näin, että minä en mielelläni ilmaise tunteitani vaikka olenkin nainen. Kun on stressiä, surua jne. vetäydyn ja haluan olla emotionaalisesti mahdollisimman vähän tekemisissä muiden kanssa. On oma rikkautensa elää ihmisen kanssa joka toimii toisin. Sitä huomaa, että tosiaan, tunteitaan voi käsitellä, ilmaista, niistä voi oppia ja niistä voi saada voimaa. Aivan kokonaan uusi maailma, johon tutustua.

2