Lue keskustelun säännöt.
Annanko tehdä itselleni väärin vai teenkö itse?
31.01.2015 |
En tiedä enää mitä tekisin. Mulla alkaa olemaan jo niin paha olla.
Oon ollu joulukuusta lähtien aika allapäin kun mieheni tunnusti, että on pettänyt mua. Olin juuri synnyttänyt. Tai muutama kuukausi takaperin.
Mulla alkuun ei tuntunut missään. Olin iloinen ja sitä rataa. Mutta heti joulun jälkeen jotenkin vasta käsitin asian ja mulla on ollu paha olla. En enää pysty nauttimaan seksistä ja tunnen itseni todella rumaksi.
Äskenkin makasin sängyllä ja luin uutisia (mahalleen) niin mieheni tuli ja otti housut pois multa ja pani vaan. Ja meni jatkamaan tv:n kattomista.
En enää jaksanut välittää.
Mitä mun pitäisi tehdä? Oon niin rikki, etten pysty järkevästi mirttimään.
Kommentit (32)
Mistä te löydätte näitä idiootteja...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en tiedä. Aina luen kaikkia juttuja ja mietin, että miten naiset jaksaa tyhmiä miehiä. Eikä aikaakaan, kun tajuan miten oma elämäni menee. Ap
Miehet on... Kun oliskin syntyny lesboksi
Ajattelin vaan, että onko oikeasti sitten sellaisia hyviä miehiä. Vai oonko ihan normaalissa suhteessa. Ap
[quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 17:32"]
Ajattelin vaan, että onko oikeasti sitten sellaisia hyviä miehiä. Vai oonko ihan normaalissa suhteessa. Ap
[/quote]
Et ole normaalissa suhteessa. Yhtä lailla on hyviä miehiä kuin hyviä naisiakin. Ajatteletko alitajuisesti ettet ansaitse parempaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 17:32"]
Ajattelin vaan, että onko oikeasti sitten sellaisia hyviä miehiä. Vai oonko ihan normaalissa suhteessa. Ap
[/quote]
On oikeasti hyviä miehiä ja et ole ihan normaalissa suhteessa.
Eli soitat maanantaina neuvolaan ja kerrot tilanteen pääkohdat jo puhelimessa, että saatte nopeasti apua. Kerrot, että olet masentunut, itket, mies on pettänyt ja ette pärjää enää ollenkaan yhdessä ja et tiedä mitä tekisit, että olet ihan kateissa. Et kaunistele asiaa ollenkaan, siinä nyt ei ole mitään kaunistelemista. Jos et itse pysty asioita nyt hoitamaan, voisit yrittää miettiä joku luotettava ystävä tai vaikka sisaruksesi auttamaan sinut edes alkuun. En pelkäisi kertomista ja jos et kerro, eivät asiat mene ainakaan parempaan missään tapauksessa. Sinun täytyy nyt jaksa aloitta asian eteenpäin vieminen, mies ei aloitetta tee varmasti eikö kukaan muukaan koska ei tilanteestanne tiedä. Lapsesi takia tee asioille nopeasti jotakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa kyllä siltä että todella tarvitset apua. Ja ehkä miehesi myös. Emmehän me voi tietää mitä hänen käytöksensä taustalla myöskään on.
Meillä yllättävän vastaava tilanne paitsi ettei mies pane mua tuolleen, on pikemminkin arka ottamaan kontaktia, ei kai oikein tiedä miten olis...mutta se yhdistää ettei mekään osata puhua ja avun hakeminenkin on nyt jäänyt taas. Meille vauva on vasta syntymässä parin viikon päästä, ja pettäminen selvisi jo lokakuussa. Mies kävi aluksi itse perheterapiassa ja minunkin piti mennä sekä yksin että yhdessä, mutta olin kiireinen ja väsynyt ja lamaantunut niin se jäi, ja nyt on jäänyt miehenkin puolelta. Joka päivä kyllä mietin että pitäis mennä ja pitäis saada puhuttua kaikesta. Arki vaan menee eteenpäin niin vauhdilla (meillä on jo 2 lasta). Meillä elämä enimmäkseen ok mutta kyllä asioiden selvittämättömyys vaivaa enkä osaa oikein luottaa mieheen...tai välillä on hyviä päiviä, välillä mietin päivittäin eroa. Vähän pelottaa mitä käy kun vauva syntyy, se kun on muutenkin rankkaa aikaa.
Meidän pitäis varmaan molempien tehdä nyt vakaa päätös ottaa puhelin käteen heti maanantai aamuna ja soittaa apua.
Tuntuuko sinusta, että miehesi on ihan henkisesti terve? Vaikuttaa, ettei ole impulssikontrolli kohdillaan eikä jaksa kauan keskittyä juuri mihinkään. Ehkä se pettämiskeikkakin oli ihan samanlainen pikainen housut pois -show, josta jäi kummallekin paha maku suuhun (vaikka tulisi jäädä joka tapauksessa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 17:41"]
Kuulostaa kyllä siltä että todella tarvitset apua. Ja ehkä miehesi myös. Emmehän me voi tietää mitä hänen käytöksensä taustalla myöskään on. Meillä yllättävän vastaava tilanne paitsi ettei mies pane mua tuolleen, on pikemminkin arka ottamaan kontaktia, ei kai oikein tiedä miten olis...mutta se yhdistää ettei mekään osata puhua ja avun hakeminenkin on nyt jäänyt taas. Meille vauva on vasta syntymässä parin viikon päästä, ja pettäminen selvisi jo lokakuussa. Mies kävi aluksi itse perheterapiassa ja minunkin piti mennä sekä yksin että yhdessä, mutta olin kiireinen ja väsynyt ja lamaantunut niin se jäi, ja nyt on jäänyt miehenkin puolelta. Joka päivä kyllä mietin että pitäis mennä ja pitäis saada puhuttua kaikesta. Arki vaan menee eteenpäin niin vauhdilla (meillä on jo 2 lasta). Meillä elämä enimmäkseen ok mutta kyllä asioiden selvittämättömyys vaivaa enkä osaa oikein luottaa mieheen...tai välillä on hyviä päiviä, välillä mietin päivittäin eroa. Vähän pelottaa mitä käy kun vauva syntyy, se kun on muutenkin rankkaa aikaa. Meidän pitäis varmaan molempien tehdä nyt vakaa päätös ottaa puhelin käteen heti maanantai aamuna ja soittaa apua.
[/quote]
Joo, tee se. Todellakin kannattaa mennä perheterapiaan kun sitä teille tarjottu.
En enää tiedä jotenkin, että mitä vastaisin. Kaikki kaatuu vaan päälle ap
Ei sitä ole käsitelty sen enempää mitä itse olen puhunut siitä. Olen kylläkin aika ilkeään sävyyn siitä puhunut.