Jos sinun pitäisi luopua koirastasi tai miehestäsi, niin kumpi saisi lähteä?
Kommentit (68)
Koira. Tosin se on vanha ja lähtisi suoraan "sateenkaarisillalle".
Mies. Kun olen kerta koiran ottanut, olen myös lupautunut huolehtimaan siitä koko sen elämän ajan.
Mä pidin mun koirasta todella paljon, mutta kun vauva syntyi ja ei vaan ollut aikaa sille, luovuin siitä ihan helposti. En ole ikävöinyt ekojen kuukausien jälkeen enää ollenkaan. Joten jos mulla olisi koira ja rakastuisin mieheen, jolla allergia, uskon että luopuisin taas siitä koirasta. Eläimet ovat kivoja, mutta en saa niihin samanlaista tunneyhteyttä, kuin ihmisiin.
Minulla ei ole koiraa mutta on kissoja, oikein rakkaita sellaisia. Joskus seurustelun alussa vastaus olisi varmaankin ollut mies mutta nyt kun yhteistä elämää on jo enemmän takana ja lapsiakin saatu niin kyllä ne olisi kissat, jotka lähtisi. Olisi aika paha vastata lasten kysyessä missä isi on, että sori mutta kissat...
[quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 15:49"]
Olisi aika paha vastata lasten kysyessä missä isi on, että sori mutta kissat...
[/quote]
Juuri näin. Tuskin kukaan perheellinen voisi aikuisten oikeasti laittaa isin pellolle ja kissat jäisivät.
Koira ei ikinä jättäisi minua, joten en minäkään hennoisi sitä jättää.
Miehestä ei koskaan tiedä, voi olla epäluotettava.
[quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 13:01"]Asiat tärkeysjärjestykseen.
[/quote]
Molemmat
vähän ohis, mutta meillä on niin, että lapset ja minä haluttiin koira, mies ei halunnut. kun rakensimme talon jossa on iso piha, hankimme koiran sillä sopimuksella, että koiran hoidan minä ja lapset. äärimmäisessä hädässä mies joutuu viemään koiran lenkille, esim jos olen työmatkalla ja lapset sairaana ( näin on käynyt kerran tai pari). näin sovittiin yhteisymmärryksessä miehen kanssa. nyt on kuitenkin niin, että mies jatkuvasti narisee koirasta. tuli vaan aloituksesta mieleen että onneksi mieheni on tosi usein työmatkalla eikä koirasta nariseminen siksi ole ihan jatkuvaa... mutta jos jompi kumpi ihan lopullisesti pitäisi valita, niin eiköhän tuo koira kuitenkin joutuisi lähtemään :-)
[quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 15:43"]Mä pidin mun koirasta todella paljon, mutta kun vauva syntyi ja ei vaan ollut aikaa sille, luovuin siitä ihan helposti. En ole ikävöinyt ekojen kuukausien jälkeen enää ollenkaan. Joten jos mulla olisi koira ja rakastuisin mieheen, jolla allergia, uskon että luopuisin taas siitä koirasta. Eläimet ovat kivoja, mutta en saa niihin samanlaista tunneyhteyttä, kuin ihmisiin.
[/quote]
Samoin olen minäkin tehnyt. Tosin ongelmana oli sekin, että koira, vaikkakin oli pieni, oli epäluotettava pienten lasten seurassa.
Minä en itse ole mikään koiraihminen, mutta en silti ihmettele yhtään, miksi niin moni nainen valitsisi koiran miehen sijaan. Koirat ovat yleensä uskollisia, luotettavia, älykkäitä, rakastavia, hyväntuulisia ja reippaita "kumppaneita". Samaa ei voi sanoa läheskään kaikista miehistä (eikä tosin kyllä naisistakaan). Jos pelkkien ominaisuuksien puolesta pitäisi arvioida, koirat voittaisivat ihmiset kyllä 100-0.
Jos joskus sekoaisin niin pahasti että hankkisin miehen niin hankkiutuisin siitä tosi äkkiä eroon. Koirani taas saisi jäädä.
Riippuu tilanteesta. Jos mies vaatisi koiraa lähtemään, saisi lähteä itse. Mutta esim. pahan allergian tms. takia antaisin koiran siskolleni, joka asuu lähellä meitä, ja joka myös rakastaa koiraani.
No, koira tietysti. Mies on mies. Rakas puoliso ja lasten isä. Koirakin on jees, mutta vaan koira. Koirasta voisin luopua kevyesti, vaikka se surettaisikin. Miehestä en tai lapsista.
Vahvistaa elämänohjeeni, ei koskaan yh:ta tai kissa/koiranaista yhtä yötä pidemmäksi aikaa.
Olin hetken aikaa kimpassa todella narsistisen miehen kanssa. Mies tiesi alusta lähtien, kuinka rakas koirani mulle oli; se oli juuri sellainen mistä aina olin haaveillut, uskollinen, kaunis, viisas ja luotettava ystävä. Kun mies luuli vakiinnuttaneen asemansa, alkoi valitus, kuinka hän saa koirasta allergiaoireita. Jankutti ja inkutti asiasta viikko toisensa jälkeen. Jotenkin ihmeellisesti tajusin jo tuossa vaiheessa, kuinka tyyppi koetti vedättää - tokihan se niiskutteli, mutta sille itselleen ei juolahtanut mieleen että kyseessä saattoi olla vaikka lenssu. No, kuittasin allergiajankutukset huokaisemalla vaan että "ahaa", ja kas kummaa, miehen oireet loppuivat! Koskaan enää mies ei vinkunut mitään koiraan liittyvää. Ikimaailmassa en olisi luopunut koirasta sen miehen takia. En usko että luopuisin nykyisestäkään koirasta miehen vuoksi - se on mulle kuin lapsi muiden lasteni joukossa, ja miehen on hyväksyttävä koko paketti.
Mies lähtisi ! Jos siis vaatisi mua valitsemaan, tai kohtelis eläimiä kaltoin. Allergiat ym toinen juttu.
Minulla on pienestä pitäen ollut koira perheenjäsenenä ja tämän viimeisimmän kanssa on yhteistä taivalta yli 7 vuotta takana. Koira on osa minua, osa josta en kovin helposti luopuisi. Valinta jonkun raajan tai koiran menetyksestä olisi hankalampi.
Mies saisi kenkää hyvin pian, jos laittaisi valitsemaan hänen tai koiran välillä. Olen sitä mieltä, että ei-eläinrakkaissa ihmisissä on jotain vikaa, enkä halua sellaisia lähelleni.