Periaatteessa ei mitään vikaa, mutta... parisuhde
Meillä on miehen kanssa kaikki näennäisesti hyvin. Yhteiseloa hieman vaille 5 vuotta, rakennetaan yhdessä okt-taloa. Lapsia ollut aina suunnitteilla, kunhan aika olisi oikea. Olemme vielä suht. nuoria.
Minusta on pidemmän aikaa nyt tuntunut, ettei parisuhteemme enää toimi. Meillä ei periaatteessa ole mikään vikana - mies on kiltti ja hyvä. Hän kantaa päävastuun taloudesta. Hän ei ole väkivaltainen tai käytä paljoa päihteitä. Kuitenkin riitelemme usein, ja ihan pikkuasioista. Olen itse aika sovitteleva ihminen ja tahtoisin aina puhumalla selvittää asiat. Mies taas tykkää murjottaa, jättää huomiotta ja ns. lakaista asiat maton alle. Tämä saa minussa aikaan piikittelyreaktion, joka saa kyllä miehen avaamaan suunsa, mutta homma paisuu aina isoksi riidaksi.
Mies ei kuulemma kaipaa syvällisempää keskustelua tai vaikeistakin asioista puhumista/niiden selvittämistä. Hän ei kaipaa muuta yhteistä aikaa, kuin kotona oleminen yhtäaikaa. Hänelle seksi on asia, joka saa hänet helposti nukahtamaan. Hänen yleisimmät puheenaiheensa ovat sää ja mitä tänään syödään. Elämä hänen kanssaan on tasaista ja turvallista, mutta myös hyvin pintapuolista. Harvoin hänen vastauksensa kysymyksiini ovat jotain muuta kuin "joo joo" tai "en tiiä".
Itse olen ruennut pikkuhiljaa kaipaamaan keskustelua, osallistumista vapaaehtoisesti (esim. kotityöt), ja jotain muuta yhteistä aikaa, kuin hiljainen tv:n tuijottelu. Tahtoisin seksiä, jossa minutkin otetaan huomioon. Sellaista tunnetta, että rakastaa oikeasti, eikä vain tottumuksesta.
Olen puhunut tuntemuksista miehelleni, hän sanoo ymmärtävänsä ja yrittävänsä parhaansa, on muutaman päivän normaalia mukavampi ja huomioi minua paljon, kunnes taas palaa omaan "kuplaansa".
Onko tällaisia miehiä? Mitä tilanteessani kannattaa tehdä? Erotako vai katsoa tämä loppuun? Mistä tietää onko meillä oikeasti tulevaisuutta?
Kommentit (8)
[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 16:05"]Taitaa olla sinusta kiinni teidän tulevaisuutenne.
[/quote]
Kuinka niin?
Kuulostaa siltä, että tuo pintapuolisuus tulee rassaamaan enemmän sinua pitkässä juoksussa. Tuo "sinusta kiinni" juttu varmaan tarkoittaa, että mies viihtyy suhteessanne vaikka loputtomiin, mutta viihdytkö itse? Jaksatko ihmistä jonka kanssa ei tapahtu tuota enempää eikä voi miettiä ja keskustelle elämästä yhdessä? Mitä KUN tulee vaikeuksia tai teille syntyy lapsia, jotka vaativat paljon aikaa ja huomiota? Kun elämä muuttuu vaativammaksi, voi tuollainen mies olla enemmän rasite kuin tuki ja turva.
Oleellista on se mitä toivot parisuhteelta. Nyt on vielä mahdollisuus muuttaa asioita helpommin. Toisaalta moni on jäänyt kaipaamaan hyvää ja turvallista miestä, vaihdettuaan tämän jännittävämpään, mutta epäluotettavampaan. Onko miehesi tasaisen turvallinen vai enemmänkin jotenkin sisäänpäin kääntynyt ja passiivinen?
Eroaisin suosiolla. Olet nuori ja maailma on miehiä täynnä.
Tosin olet niin ruma, ettei sulla ole pohjia valittaa.
Olette nuoria, teillä ei ole lapsia ja suhde ei toimi? En näe tuossa kyllä mitään muuta ratkaisua kuin eron. Helppoa kun ei ole vielä lapsia, sen jälkeen sitä ollaan sitten jumissa.
Itse lähdin tuollaisesta suhteesta ja olin varmaan sinun ikäisesi. Nyt elän miehen kanssa, jonka kanssa voi oikeasti keskustella. Toki tässäkin suhteessa on omat ongelmansa, mutta hänen kanssaan haluan hioa särmiä. ;)
Jos on tunne, että jotain puuttuu niin usein se tunne on oikea. Nuorena ensimmäisissä parisuhteissa sitä saattaa ihastua myös siihen tunteeseen, että on parisuhde ja joku jota rakastaa ja joka rakastaa. Ja sitten yhtäkkiä tuntuu yksinäiseltä ja siltä, että jotain puuttuu, vaikka kumppanissa ei ns. ole mitään vikaa ja kaikki on olevinaan hyvin...
Taitaa olla sinusta kiinni teidän tulevaisuutenne.