Lue keskustelun säännöt.
Muita, joiden vanhemmat eronneet kun olet ollut jo aikuinen
30.01.2015 |
Vanhempani ovat eroamassa 40 vuoden liiton jälkeen. Minulla on jo oma perhe, mutta silti tuntuu, että yhtä elämäni tukipilareista ollaan lyömässä säpäleiksi. Tähän liittyy vielä se, että lapsuudenkotini tyhjennetään ja myydään. Tuntuu järjettömän pahalta, varsinkin kun tämä tuli ns. puun takaa. Koska päätös on tuore, en voi edes vielä kaikille kertoa, vanhempieni asia miten tässä tullaan ulos.
Minulla on ollut varsin onnellinen lapsuus ja vanhempani ovat olleet aivan ihania isovanhempia lapselleni, tärkeitä ja läheisiä. Suren nyt hirveästi lapsenikin puolesta.
En tajunnut että tämä voisi tuntua näin pahalta, itkettää ihan hirveästi. Vanhempani ovat oikeutettuja tekemään omat ratkaisunsa, mutta kaipaisinkin nyt tukea muilta, jotka olette selvinneet samasta tilanteesta.
Kommentit (19)
Minun vanhempani ovat juuri eroamassa ja itse pidän sitä vain hyvänä asiana. Olen vuosia ihmetellyt minkä takia noin epäsopiva pari on yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 08:52"]
Yritä ajatella, että vanhempasi tuskin eroavat ilman syytä, et vain ehkä ole ollut tietoinen heidän ongelmistaan. Myös vanhemmillasi on oikeus onneen, ja jos eivät ole onnellisia keskenään on parasta erota. Isovanhempina he tuskin muuksi muuttuvat, tapaavat nyt lapsenlapsia vain erikseen, ellet sinä halua sulkea jompaa kumpaa vanhempaasi nyt pois elämästäsi eron takia.
[/quote]
Kiitos tästä, näinhän se on. En vain ole nyt yhtään vakuuttunut, että tämä ratkaisu tekee heitä onnelliseksi, mutta toivon todellakin olevani väärässä. Enkä ole sulkemassa kumpaakaan elämästäni. Ja toki tapaavat, mutta kyllähän tämä perhedynamiikkaa muuttaa ja lapselle rakas mummola tässä menee mukana.
Ap
[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 08:57"]
Minun vanhempani ovat juuri eroamassa ja itse pidän sitä vain hyvänä asiana. Olen vuosia ihmetellyt minkä takia noin epäsopiva pari on yhdessä.
[/quote]
Tuo olisin helpompi hyväksyä. Ehkä pitää ajatella, että vanhempienikin kohdalla on myös jossain määrin näin, mutta etten vain ole siitä tiennyt. Tuntuvat vain itsekin olevan omista motiiveistaan niin sekaisin. Tsemppiä sinne.
Ap
Omat vanhempani erosivat 35:n avioliittovuoden jälkeen. Äitini kysyi peloissaan, että mitä mieltä olen asiasta. Vastasin, että olisitte voineet erota jo 35 vuotta aiemmin. Asiasta ei enempää mielipiteitäni kyselty.
En käsitä, miten aikuisille lapsille kuuluu omien vanhempien avioelämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä jos pitkästä liitosta erotaan koska toinen on löytänyt uuden kumppanin? Kuinka aikuset lapset tähän suhtautuvat? Kokemuksia tästäkin olisi kiva kuulla.
Ymmärrän hyvin surusi, varsinkin, jos et ole ollut tietoinen asioiden oikeasta tilasta tai nyt kuten vastauksestasi kuulostaa vanhemmillasi on ilmeisesti jonkinlainen kriisi, jossa parisuhdekuvio menee uusiksi. Olet kuitenkin aikuinen ja lapsellekin kyse on vain mummolasta, joten selviätte varmasti ilman suurempia naarmuja tilanteesta, vaikka se harmillinen onkin. Kannattaa ehkä miettiä onko osa ahdistustasi sitä, että olet pitänyt vanhempiesi liittoa avioliiton mallina ja nyt se ahdistaa, kun ero yllätti? Siinä tapauksessa tuo "tukipilarijuttu" tuntuu horjuttavan enemmän kuin tarpeellistakaan, koska sinähän voit joka tapauksessa elää oman elämäsi miten haluat, eli vaikka kokisit vanhempiesi epäonnistuneen, niin itse voit tehdä toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin samassa tilanteessa 6v sitten. Välit äitiini katkesivat, eivätkä varmaan ikinä korjaannu. Sen verran pettäminen ja valehteleminen satutti myös muuta perhettä kuin pelkästään isääni.
Mun kaverin vanhemmat erosi 10 vuotta sitten. Nyt heidän lapsillaan on 3 mummolaa. Olen oikeestaan vähän kade =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 09:55"]
Ymmärrän hyvin surusi, varsinkin, jos et ole ollut tietoinen asioiden oikeasta tilasta tai nyt kuten vastauksestasi kuulostaa vanhemmillasi on ilmeisesti jonkinlainen kriisi, jossa parisuhdekuvio menee uusiksi. Olet kuitenkin aikuinen ja lapsellekin kyse on vain mummolasta, joten selviätte varmasti ilman suurempia naarmuja tilanteesta, vaikka se harmillinen onkin. Kannattaa ehkä miettiä onko osa ahdistustasi sitä, että olet pitänyt vanhempiesi liittoa avioliiton mallina ja nyt se ahdistaa, kun ero yllätti? Siinä tapauksessa tuo "tukipilarijuttu" tuntuu horjuttavan enemmän kuin tarpeellistakaan, koska sinähän voit joka tapauksessa elää oman elämäsi miten haluat, eli vaikka kokisit vanhempiesi epäonnistuneen, niin itse voit tehdä toisin.
[/quote]
Tunnen kyllä monia eronneita, joskus ero voi olla totta kai hyvä ratkaisu. Ehkä siksi vaan surettaa kun on läheisistä ihmisistä kyse, tilanteeseen liittyy myös heidän surunsa ja kriisinsä. Oma parisuhteeni on ihan omani enkä nyt osaa pelätä sen puolesta yhtään enempää. Mutta hyviä huomioita, kiitos niistä.
Ap
[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 09:44"]
Omat vanhempani erosivat 35:n avioliittovuoden jälkeen. Äitini kysyi peloissaan, että mitä mieltä olen asiasta. Vastasin, että olisitte voineet erota jo 35 vuotta aiemmin. Asiasta ei enempää mielipiteitäni kyselty.
En käsitä, miten aikuisille lapsille kuuluu omien vanhempien avioelämä.
[/quote]
Sikäli ei kuulukaan, että itse tietysti päättävät. Sikäli kuuluu, että läheisten ihmisten iloissa ja suruissa tupataan myötäelämään, ainakin meidän perheessä. Enkä esim. tenttaa heiltä syitä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin 21 vuotta, kun omat vanhemmat erosi. Vaikka se osin oli helpotus (riitoja, mt-ongelmia), kyllä mulla on tietty luotto mennyt parisuhteeseen. Sen jälkeen avioero omallakaan kohdalla ei tuntunut mahdottomalta. Meillä oli myös hankalaa, että yhteiset juhlat piti järjestää niin, että kuka mihinkin aikaan, ettei törmäisi. Käytännössä kun vanhemmat vanheni, jäi äiti täysin meidän lasten hoidettavaksi, kun ei ollut puolisoa. Helpompaa noin vanhuutta ajatellen voisi olla jäädä yhteen.
Mun vanhemmat erosivat kun olin 14v ja olisivat saaneet erota jo 10v aiemmin, sellaista tappelua se oli. Isäpuolen sain 16-vuotiaana ja äiti erosi hänestä nyt 19v myöhemmin, tää on paljon kovempi paikka mulle kuin vanhempien ero aikanaan. Toki tekevät niin kuin itse parhaaksi näkevät, isäpuoleni vaan on mulle niin tärkeä että tuntuu ikävältä.
Mun miehen vanhemmat erosi, kun se oli parikymppinen ja sillä oli monta vuotta huonot välit äitiinsä (äitinsä oli uskoton). Minä tulin sen elämään 24 ikävuoden kohdalla. Tutustuin sekä anoppiin ja appiukkoon, enkä mitenkään usko että ero oli turha. Miehenikin on viime vuosina kasvanut ihmisenä ja alkanut nähdä isänsä ilman vaaleanpunaisia silmälaseja, vikoineen päivineen. Ja sanon suoraan että sen eron syy oli appiukon käytöksessä, sen verran on sitä touhua tullut nähtyä. Siinä ei ole välillä päätä eikä häntää, ja anoppi kyllästyi olemaan se ainoa vastuunkantaja ja jarrunpolkija siinä, päälle sai passata kaiken nenän eteen. Miehenikin näkee sen nyt.
Muista että he edelleen ovat isäsi ja äitisi, vaikkakin asuvat erillään ja heillä on ehkä uudetkin kumppanit. Sitä ihmisellä on tapana roikkua menneessä. Elämä ei kuitenkaan sitä tee. Lapsuutta sulta ei viedä, vaikka ehkä ne ulkoiset puitteet muuttuu.
Mun vanhemmat erosivat melkein 40 vuoden naimisissaolon jälkeen pari vuotta sitten, itse olin silloin 29. Ero oli periaatteessa päätetty jo vuosia aikaisemmin. Me kaikki oltiin siis jo keretty valmistautua tilanteeseen eikä se tosiaan tullut yllätyksenä, niin kai sen takia siihen oli helppo suhtautua (ei siis tuntunut silloin missään eikä nytkään). Se niiden yhteisen kodin tyhjentäminen tuntui vähän haikealta, vaikka olin asunut vuosia muualla, kun olin mä itsekin siellä vuosia asunut ja se oli jonkunlainen side menneisyyteen.
Älä nyt ainakaan lapsesti puolesta asiaa sure. Lapselle asia ei todennäköisesti ole mikään ongelma, jos siitä ei tehdä sellaista: isovanhemmat vaan asuu eri paikoissa kuin ennen ja sillä selvä. Jos ne on aikaisemmin olleet läheisiä, kai ne on sitä jatkossakin, kun eihän ero ole mikään syy lopettaa tapaamisia.
Yritä ajatella, että vanhempasi tuskin eroavat ilman syytä, et vain ehkä ole ollut tietoinen heidän ongelmistaan. Myös vanhemmillasi on oikeus onneen, ja jos eivät ole onnellisia keskenään on parasta erota. Isovanhempina he tuskin muuksi muuttuvat, tapaavat nyt lapsenlapsia vain erikseen, ellet sinä halua sulkea jompaa kumpaa vanhempaasi nyt pois elämästäsi eron takia.