Tein tänään abortin ja kadun jo nyt :'(
Kolmas lapsi sai alkunsa vahingossa. Meillä on lapset 4v. ja kohta 2v. Mies tekee pitkää päivää ja harrastaa paljon (mistä ei tingitä). Rahat ovat olleet tiukilla ja emme olisi pärjänneet ilman vanhempieni apua kotivuosia (olen 33v.). Sain tietää raskaudesta kun viimein palasin töihin 3 viikkoa sitten ja rahatilanne alkoi helpottaa (meillä on mm. valtava talolaina). Lapsetkin aloittivat päivähoidon onnistuneesti. Koin kotona yksin lasten hoitamisen jo todella raskaana. Masennustaustaakin löytyy. Raskaus ei ollut siis iloinen yllätys:( Euroja kuitenkin laskettiin ja todettiin ettei meillä ole varaa kolmanteen lapseen. Ja minä, jonka pitäisi jaksaa olla taas kotona yksin ja tällä kertaa kolmen lapsen kanssa, uuvuin jo pelkästä ajatuksesta. Edelliset lapset kärsivät koliikista, valvottivat yli vuoden (heräilevät yhäkin), minä sairastin molemmissa raskausmyrkytykset. Henkiset, taloudelliset ja fyysiset paukut eivät vain olisi riittäneet... Mutta tuo teko, se on niin sydämen särkevä, että en voisi tehdä sitä uudelleen. Kadun. Ajatus lapsestani viemärissä salpaa henkeni. Millainen äiti ei halua omaa lastaan? En anna itselleni varmaan koskaan anteeksi.
Kommentit (24)
Jaa. Minulle abortti oli elämäni arhaita päätöksiä. Ei ole kaduttanut hetkeäkään.
Toisaalta en ole uskonnollinen enkä pidä solumöykkyä minään lapsena tai mitään.3794
Mikä siinä ehkäisyn huolehtimisessa on niin vaikeeta? Kai teillä rahat sentään siihen riittää?
Asiasta vähän kolmanteen mutta melko köyhänä kolmen lapsen äitinä en ole vielä huomannut että lapsista tulisi kuluja jota ei lapsilisä kattaisi. Siitäkin jää säästöön. Lapsia on ikävälillä taaperosta teini-ikäiseen. Milloin niitä kuluja alkaa tulla? Kyll lapsilisä ne kattaa jos ei ala pröystäillä.
Kiitos vastauksista ja lohdutuksen sanoista <3 Elämän on jatkuttava. Onneksi nuo lapset pitävät siitä huolen. Tuplaehkäisy petti ja odotin kuukautisten alkamista, jotta pääsen hormonikierukan laittoon. En suhtaudu kevyesti aborttiin enkä koskaan tee sitä enää uudelleen. Tämä on kamalinta, mitä olen koskaan joutunut kokemaan. Ehkä nyt voin kuitenkin tarjota paremman elämän perheelleni. Takerrun myös ajatukseen, että tämä oli tarkoitettu näin kuitenkin - pyysin johdatusta ja aina aiemmin olen sitä saanut oikeaan suuntaan. Istukassa oli verihyytymä, joten uskottelen itselleni, että raskaus olisi mennyt kesken luultavasti muutenkin. Ja se johtui mahdollisesti taas raskausmyrkytyksestä, josta hädin tuskin selvisin aiemmin. Mutta... Tuska repii vielä sydämen irti rinnasta. Pelkään yksinoloa, koska romahdan silloin. Onneksi ne hetket ovat harvinaisia. Annan itkun tulla ja mennä. Suren menetettyä lasta, vaikka päätös oli luultavasti oikea. Silti, jos voisin palata ajassa hetken taaksepäin, tekisin varmaan toisin. Ruoskin itseäni nyt, toivottavasti en ikuisesti. Unohda en koskaan.... "Mä annan sut pois, mä päästän sut pois, vaikka sattuu..." :'( <3 Kiitos teille, jotka kirjoititte ymmärtäviä sanoja <3
Höpö höpö. Anna ajan kulua. Olit asian harkinnut ja nyt kävi näin. Huolehdi jatkossa ehkäisystä.
Jos on ollut jo kahden raskauden ja lapsen kanssa noin vakeaa, miksi kolmas olis pitänyt hammasta purren kestää? Ole itsellesi armollinen, oli varmasti parhan ratkaisu teidän perheessä. Nyt olet palanut työelämään, laset ovat päiväkodissa, rahaa alkaa taas tulla ja masennus on hellittänyt, nauti nykytilanteesta ja unohda jossittelu.
Tuttu tunne ja tilanne. Anna itsellesi aikaa ja tunteiden tulla ja mennä. Kaikki tunteet ovat hyväksyttyjä. On oikeus olla surullinen. Aika korjaa, luota siihen! Nauti lapsistasi. Olet ajatellut kaikkien teidän parasta. Olet heille paras äiti. Tsemppiä!
Älä syyllistä itseäni. Hakeudu terapiaan. Puhuminen auttaa. Ajattelit omaa ja lastesi parasta. Niin kliseistä, mutta kyllä minustakin jokaisen lapsen tulisi syntyä toivottuna. Teillä oli nyt huono tilanne ja virheistä oppii. Jos abortin tekee kerran, ei kukaan empaattinen ihminen hankkiudu siihen enää uudestaan.
No sen kanssa nyt on vaan elettävä. Täällä neuvotaan oitis terapiaan, kun joku tekee päätöksen, joka ei ole helppo..hohhoijaa!
Varmasti ajan kanssa helpottaa. Parempi kai näin, kuin se, että olisit uupunut ja masentunut täysin. Sinulla on kuitenkin kaksi pientä lasta, jotka tarvitsevat äitiä. Tunnen suurta myötätuntoa, koska kuulostaa siltä, että joudut yksin pohtimaan asiaa.
uskon, että aika auttaa. parempi se on olla hyvä äiti kahdelle kun huono kolmelle.
[quote author="Vierailija" time="29.01.2015 klo 21:08"]
Höpö höpö. Anna ajan kulua. Olit asian harkinnut ja nyt kävi näin. Huolehdi jatkossa ehkäisystä.
[/quote]
Juuri näin. Ja lopeta tuon "oma pieni lapsoseni viemärissä"-paskan suoltaminen.
Se mikä oli tarkoitettu, tapahtui. Ei pidä syytellä itseä eikä ketään muuta. Sielu sisälläsi tiesi jo etukäteen tulevansa abortoiduksi, ja se oli hänelle ok. Hänen visiitillään oli jokin tarkoitus sinulle. Kaikella kärsimyksellä on jokin kehittävä tarkoitus kärsijälle.
Näinhän se on että jokaisen on omat valintansa tehtävä ja niiden kanssa elettävä.
No sitähän varten lapsesta saa lapsilisää joka suurenee aina mitä enemmän saa lapsia.
Eikä tarvii välttämättä mitään hankkia kun kaikki on ennestään.