Mies 29v miettii; uskovaiseksi rupeaminen

Mietin voisikohan elämään saada sisältöä uskonnosta. Ilmeisesti monet yksinäiset ihmiset ovat siihen kääntyneet ja suvussani on muuten vain kiihkouskovaisia ihmisiä. Joskus mietin tätä asiaa siltä kannalta, että miten elämäni sitten muuttuisi; synkän musiikin kuuntelu, väkivaltaiset elokuvat ja videopelit ovat jonkinlainen itsestäänselvyys minulla ja varmaan useimmille muillekin ihmisille ainakin jossain elämänvaiheessa, kuten myös pornon katsominen yms. Pitäisikö se kaikki siis lopettaa uskovaisena? Mitä saisi tilalle? Laskeutuisiko taivaasta uskovainen puoliso, jonka kanssa voisi rakastella siveellisissä asennoissa? Toisaalta joskus tuntuu, että siinä voisi olla järkeä, koska negatiivinen ympäristö vaikuttaa tunteisiin. Osa nuorista uskovaismiehistä mitä olen joskus etäisesti tuntenut, on jatkanut ihan samanlaista hedonistista ja itsekeskeistä elämää kuin ennenkin machoiluineen ainoastaan sillä erotuksella, että on ottanut kainalokepikseen ajatuksen jumalasta ja ikuisesta elämästä. Mahtaako seurakunnilla olla muuten mielenkiintoista harrastustoimintaa? Tulisiko sitä uskovaisena sitten vaatimattomaksi ja lakkaisi kaikki kunnianhimoiset harrastuksena ihmisen palvomisena?

Huvittaa jotenkin ajatella, että joskus 15-16-vuotiaana ajattelin, että uskovaisena olisi ikävää, kun sitten ei voisi harrastaa irtosuhteita sun muuta sellaista (tosin en ajatellut niistä sillä nimellä silloin), mutta näin jälkiviisaana tilannetta tarkastellen ei ole vakaumuksen puuttuminenkaan muuttanut asioita miksikään, vaan elämä on ollut aika askeettista omalla tavallaan. Ja saman ikäisenä minulla oli semmoinen vaihe, että sisustin huoneeni kaikenlaisilla synkeillä julisteilla ja muulla krääsällä ja kuuntelin vain metallimusiikkia. Se huoneen ilmapiiri oli niin synkkä, että en lopulta pystynyt nukkumaan siellä ollenkaan, vaikka en nähnytkään niitä ympärillä olevia kuvia talvipimeydessä. Jotenkin tuntui kuin jonkinlainen pahuus olisi leijaillut siellä huoneessa ja isäni sanoi, että huoneen sisustusta pitää muuttaa tai muuten ei tule mitään. Ja se seinien riisuminen kyllä auttoi ongelmaan. Yhtenä yönä myös valvoin ja kuuntelin erästä levyä, tekstailin siinä ehkä etäystävälle ja tuntui kuin silloinkin olisi ehkä tapahtunut jotakin yliluonnollista, että jokin laite olisi mennyt itsestään päälle tai jotenkin sekaisin, mutta en enää muista yksityiskohtia. 18-vuotiaana en enää ollut erityisen kiinnostunut metallimusiikista ym. sellaisesta, mutta mietin paljon noita uskonasioita ja väittelin lähinnä uskovaisia vastaan amerikkalaisilla foorumeilla. Silloin sain nuo asiat käsiteltyä ja en niihin palannut pitkään aikaan, mutta ajan myötä alkoi kuitenkin tuntua siltä, että voisin uskoa johonkin yliluonnolliseen.