Olen kadottanut kaiken ilon elämästäni

Älä luovuta. Etsi iloa . Tunteet ei kuole vaikka joskus tökkii.

Vierailija kirjoitti:

Älä luovuta. Etsi iloa . Tunteet ei kuole vaikka joskus tökkii.

Oon ettiny sitä iloa jo viimeiset 10 vuotta, ei meinaa löytyä. Viimeiset pari vuotta oli ihan ok, kun otin itteäni niskasta kiinni, mut ei vaan jaksa yrittää kun ei se tuu johtamaan mihinkään.

Ap

No tää aloituksesi kyllä muuttaa kaiken.

Ala syödä prenatal valmistetta kuuri, jossa folaattia ja b12 vitamiinia ym.

Yritin ja yritin jaksaa, kaiken menetin. Nyt ei välistä vaan jaksa. Opettelen armollisuutta itseä kohtaan. Joskus on itsensä pahin vihollinen. Olisipa sinulla joitain, joille jakaa tuntoja. Se vaan, jos on ihan eri elämäntilanteet niin voi kokea ettei muut ymmärrä. Olet tärkeä omana itsenäsi. Rakasta ja hemmottele itseäsi. Pidä itsestäsi hyvä huoli, olet oman elämäsi tärkein juuristo, se mistä kaikki lähtee. Kun paskaa sataa, muista aina tehdä asioita, joista nautit. Jos nautintoa ei tule mistään, ota lepiä. Akuuttiin juttelutarpeeseen on hyvä mieli r.y.:n kriisipuhelin, aina hyvä saada uusia näkökantoja asioihin. Kuolemaa on tässä itse funtsinut paljon monesta eri näkökulmasta. Täällä oon jostain ihmeen syystä. Lopulta melankoliasta huolimatta olen löytänyt myös onnellisuutta. Tässäkin ajattelet muita ja toivot hyvää. Kunpa voisit toivoa hyviä asioita myös itsellesi.

Mulla sama tilanne. Tsemppiä sullekin niin kauan kun jaksat yrittää. Olet vahva.

Sama juttu. Olisi ihana vaan joku päivä nukahtaa ikuiseen uneen. Pääsisi pois. N38

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä luovuta. Etsi iloa . Tunteet ei kuole vaikka joskus tökkii.

Oon ettiny sitä iloa jo viimeiset 10 vuotta, ei meinaa löytyä. Viimeiset pari vuotta oli ihan ok, kun otin itteäni niskasta kiinni, mut ei vaan jaksa yrittää kun ei se tuu johtamaan mihinkään.

Ap

Pidä lepotauko yrittämisessä ja jatka taas myöhemmin. Ei koko aikaa tarvitse puskea. Ajan mittaan saattaa tulla uusiakin unelmia ja päämääriä, joiden saavuttaminen on realistisempaa.

Niin minäkin. Se katosi tämän koronan myötä keväällä 2020.

Tule etsimään, olen täälä sohvatyynyn takana T: elämä ilo

Itsekkin haluaisin kuolla ja mennä taivaaseen, mutta ei kannata vielä. Otetaan nyt iisisti vaan.

itse löydän iloa elämään pullosta.pikku hiprakassa kaikki näyttää paljon ruusuisemmalta.

Jokainen on oman elämänsä seppä. Niin makaa, kuin petaa.

Auttaisiko syanidi kapseli kärsimyksiinne?            voiskohan joku firma ruveta tekemään niitä.  Jos pressa vaikka antaisi erikoisluvan siihen.

Unohda ilot ja tee jotain mikä ei ahdista.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen on oman elämänsä seppä. Niin makaa, kuin petaa.

Mitä jos omat sairaudet sotkenut elämän täysin? Onko se silloin oma vika?

Vierailija kirjoitti:

Jokainen on oman elämänsä seppä. Niin makaa, kuin petaa.

Tämän takia vanhemmilla (ja yhteiskunnalla) on erityisen tärkeä tehtävä, kasvattaa hyviä seppiä, jotka osaavat pedata. 

Ryvettynyt karjalanneito kirjoitti:

Yritin ja yritin jaksaa, kaiken menetin. Nyt ei välistä vaan jaksa. Opettelen armollisuutta itseä kohtaan. Joskus on itsensä pahin vihollinen. Olisipa sinulla joitain, joille jakaa tuntoja. Se vaan, jos on ihan eri elämäntilanteet niin voi kokea ettei muut ymmärrä. Olet tärkeä omana itsenäsi. Rakasta ja hemmottele itseäsi. Pidä itsestäsi hyvä huoli, olet oman elämäsi tärkein juuristo, se mistä kaikki lähtee. Kun paskaa sataa, muista aina tehdä asioita, joista nautit. Jos nautintoa ei tule mistään, ota lepiä. Akuuttiin juttelutarpeeseen on hyvä mieli r.y.:n kriisipuhelin, aina hyvä saada uusia näkökantoja asioihin. Kuolemaa on tässä itse funtsinut paljon monesta eri näkökulmasta. Täällä oon jostain ihmeen syystä. Lopulta melankoliasta huolimatta olen löytänyt myös onnellisuutta. Tässäkin ajattelet muita ja toivot hyvää. Kunpa voisit toivoa hyviä asioita myös itsellesi.

"Jos nautintoa ei tule mistään, ota lepiä."

Saisko tälle suomennoksen, kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä luovuta. Etsi iloa . Tunteet ei kuole vaikka joskus tökkii.

Oon ettiny sitä iloa jo viimeiset 10 vuotta, ei meinaa löytyä. Viimeiset pari vuotta oli ihan ok, kun otin itteäni niskasta kiinni, mut ei vaan jaksa yrittää kun ei se tuu johtamaan mihinkään.

Ap

Miksei johtaisi? Monesti sitä löytyy helpommin tilaisuuksia joihin tarttua, jos on tehnyt jonkin sortin pohjatyötä tai oppinut jotain uutta.

Tein tänään aiemmin aloituksen tänne palstalle siitä, että pitäis varmaan sairaalaan hakeutua.

Meitä tuntuu olevan monta samassa veneessä