Te, joilla ei ole ollut varaa terapiaan, oletteko löytäneet avun mt-ongelmiin jotenkin muuten?

Hae keskusteluapua. Itse olen etsimässä sitä myös ja vältän lääkkeitä kuin ruttoa.

Mikä sulla on ja mistä olosi juontaa?

Lääkkeet, vertaistukiryhmät, joku retriittihenkinen yhteisö sivussa vilskeestä... 

Ei se terapeuttina toimiminen mitään salatiedettä ole tai niillä ole jotain erityistä kykyä. Ne on oppinsa lukeneet ja opiskelleet. Sen voi tehdä myös itse. Verkossa on myös harjoituksia mitä voi tehdä. Niitä tarjoaa esimerkiksi mielenterveystalo.fi. Niistä voi aloittaa jos ei tiedä mistä alkaisi.

Sanon taas tämän vinkin, josta ei pidetä, koska se on liian yksinkertainen. 2 vakavaa masennusta selättäneenä tiedän kuitenkin mistä puhun... Ei toimi kaikilla, mutta kannattaa kokeilla.

Eli kannattaa selvittää mistä vitamiinista tai hivenaineesta on puutos. Osalla masennuksen korjaantuminen lähtee siitä. Koneiston tulee olla kunnossa, että mieli jaksaa vastustaa masennusta tai käsitellä asioita.

Raskausajan vitamiineissa on b vitamiineja ja folaattia, jotka tukee mielenterveyttä.

Lisätty sokeri, alkoholi, tupakka, transrasvat pois. Lisää kasvista, juuresta, kalaa, kananmunaa jne. Nesteytys kuntoon, eli n.2L puhdasta vettä päivässä, jotta toksiinit poistuu lymfakierrosta.

Tietty ravinto ja liikunta on perusjuttuja.

Tunteet eivät lähde liikkeelle noillakaan.

Mulla se oli ilmainen. En käynyt yksityisellä.

Vierailija kirjoitti:

Tietty ravinto ja liikunta on perusjuttuja.

Tunteet eivät lähde liikkeelle noillakaan.

Vitamiinit ja hivensineet. Osalla ei imeydy ruuasta tarpeeksi. Ravinto on aika köyhää täällä. Folaatti ym. tärkeitä mt tukijoita...

Mitkä lisävitamiinit pitäisi hankkia?

voisi kokeilla ,lenkkeily luonnossa, psykologisten kirjojen lukeminen ,moni ongelma yleinen ja siitä on tietoa.hengellisten kirjojen lukeminen. varsinkin ortodoksi kirjojen viisaus osassa kirjoja ihmisten ongelmia ja ahdistusta käsitellään syvällisesti.

vinkkinä,masennuslääkkeet voi saada terveyskeskus lääkäriltä jos terapia pelottaa.

jos ei varaa terapiaan.lääkkeitä voi kokeilla,kaikille ei sovi jotkut saa apua.

mielekkäiden ja kiinnostavien keskustelujen käyminen ystävien kanssa.

Ollessani parikymppinen sovittiin pari kertaa tapaaminen omaan (vapaan suunnan) seurakuntaan. Juttelin sielunhoitoon valtuutetun/kouluttautuneen naisen kanssa asioistani. Lopuksi rukoiltiin.

Pääsin elämässä eteenpäin.

.

Tunnista onko lähipiirissäsi narsisti.

En ole koskaan ymmärtänyt mitä keskusteluapu auttaa. Etenkään sellaisen kanssa, jolla ei itsellään ole kokemusta vastaavista tapahtumista/tilanteista. Sellaista hyssyttelyä ja taputtelua joltain hoitajalta. Hoidan itse omat ongelmani.

Aerobinen ja muukin liikunta paras, hyvät unet (melatoniinilla), pysyä kaukana ihmissitä, etenkin yhtään narskummista energiavarkaista ja traumojen aiheuttajista ja vielä niiden mitättelijöistä ja vähättelijöistä. Kulttuuri ym.menot ja tehdä ja nauttia  mistä ikinä tykkääkin.

Itse koin burn outin kolme vuotta sitten ja koin elämän hyvin vahvasti kuten kuvailit. Hain keskusteluapua, lepäilin monta kuukautta, olin itselle armollinen ja aloitin monta asiaa elämässä alusta. Sieltä sisältä pikkuhiljaa löytyi se taistelutahto, kun aivot rebooted itsensä. Luin myös paljon neuropsyka aiheesta, joka auttoi enemmän kuin itse terapia.

Lääkitys, terapeuttien kirjoittama kirjallisuus ja joku ryhmä jossa saat tuntea ja kokea aitoa ihmisten välistä lämpöä. Lisäksi sen hyväksyminen, että elämä ei ole onnesta leijumista, vaan lopulta vain selviytymistä ja pieniä hetkiä jolloin kaikkea kärsimystä ei ehkä ajattele.

Samaa mietin täälläkin. Terapia kallista, päivystyksessä ja perhetyössä arvioitiin noin puolen vuoden jono lisäksi olevan kela-tuettuun terapiaan. 3 kk käynyt sairaanhoitajalla kerran viikossa, hän ei muista mitä lääkettä syön, kuka kirjoittanut sairausloman, sanoo lähes joka kerta että selvästikin hyötyisin mindfulness-harjoituksista. Väsyn jo tunnin keskustelusta ihmisten kanssa, työkokeilua mietitään vuoden alusta. En jaksa ja pää hajoaa. Verikokeissa ei näy mitään puutoksia, hemoglobiini, ferritiini yms. varsin hyvät arvot. En polta ja juon pari lasia viiniä viikossa. Olen tylsä tyyppi ja tällä hetkellä myös vakavasti masentunut :(

Psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa jutustelu oli kamalaa, eikä auttanut ollenkaan. Se oli niin kiusallista joka kerta. Mieluummin olen sitten ongelmieni kanssa yksin tai haen vertaistukea netistä.

Sienet.

Painut metsään ja haet vaikka suppiksia. Mieli lepää....

Ilman terapiaa en olisi selvinnyt, mutta meni aika pitkään, ennen kuin sain elämäni järjestettyä siten, että terapia oli mahdollinen. Sinä aikana opiskelin ja analysoin itse vaivojani sekä hain vertaistukea. Tästäkin oli suuri apu. Riippuu varmaan ongelmista, kuinka paljon pystyy tekemään itsekseen. Oikein pahoja traumoja en lähtisi enää yksin tonkimaan, oli kauheaa kun ne alkoivat vyöryä päälle eikä ollut vielä keinoja käsitellä niitä.

Muutin maalle, kävelin luonnossa, otin pääni pois perseestä. Toiminut hyvin.