Miten suhtaudut, kun ihmiset rakastuvat sinuun?

Hyvä kysymys. Yllätyin itsekin kun tajusin, että ensireaktioni oli vastata, että "ahdistun".

En tiedä. Kukaan ei ole ollut pitkään rakastunut minuun. Jos rakastunut ei ripustaudu, sitten Ok.

Jos itsekin olisin rakastunut, olisin onnellinen.

Jos on minua huomattavasti vanhempi ja omaa lapsia, niin yritän kertoa kohteliaasti että viihdyn omissa oloissani.

Viimeksi olit 51-vuotias.

Nuorempana ihastumiset ahdistivat. Tuntui pahalta antaa pakit henkilölle ja satuttaa häntä, jos en itse ollut kiinnostunut.

Nykyisin olen vanhempi, parisuhteessa ja olen kehittänyt tarkoituksella niin sosiaalisia taitoja kuin tunnetaitojakin niin koen osaavani ilmaista itseäni siten, ettei toinen koe saaneensa pahasti siipeensä. Toki ihmiset myös ymmärtävät tilanteen (esim. työkaveri), kun kerron rakastavani puolisoani ja minulla ei ole tarvetta antaa kenenkään olettaa toisin.

Sellaista ei tietääkseni ole tapahtunut kuin seurustellessa. Nuorena miehet sanoivat rakastuneensa melko varhain, esim. pari viikkoa tai kuukauden seurustelun aloittamisesta. Seurustellessa rakastuminen on myönteistä.

Ei ole tainnut koskaan käydä niin.

Kerron että seurustelen, että sydämeni kuuluu toiselle.

Silloin kun olin sinkku, olin kai jotenkin riutunut eikä ehdotuksia tullut.

Mutta kun rakastuin, puhkesin kukkaan ja nyt minusta huokuu kylläisen tiikerin varmuus. Niin nyt olis ottajia.

Vai ihastuvat tai kiinnostuvat?

Onhan se ihanaa, jos joku rakastaa. Tosin ei silloin, jos joku esim. juoppo tai muu retku. Sellainen seura ei kiinnosta ja ehkä ongelmat.

Olen aviossa ja ei kiitos muille. 20v liittoani en tahdo turmella.