Lue keskustelun säännöt.
itken päivittäin ikävää.
27.01.2015 |
Meillä on miehen kanssa kaukosuhde. Näemme vain viikonloppuisin, ei joka viikko.
Musta tuntuu että olen aivan murtunut. Joka kerta kun mies sanoo hyvät yöt niin pillahdan itkuun.
Olen raskaana ja hormonit vielä voimistavat tätä ikävää.
En edes miehelle kehtaa kertoa että tämä on minulle näin vaikeaa.
Ehkä kevään tai kesän aikana päästään muuttamaan yhteen mutta voi olla että joudun asua aluksi vauvan kanssa kaksin.
Tuntuu vaan niin pahalta. En tiedä kuinka kauan jaksan tätä ikuista ikävää ja pahaa mieltä.
kuinka ihmeessä saan ajatukset pois tästä ikävästä ja pystyn nauttia elämästä??
Kommentit (12)
[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 19:06"]Jospa pitäisit itsesi kiireisenä. Keskittyisit johonkin projektiin.
[/quote]
Tuntuu ettei auta vaikka olisinkin muuten kiireinen. Kun illalla menen sänkyyn niin siellä se yksinäisyys iskeytyy taas tajuntaan ja itku tulee. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi että! Ymmärrän tunteen niin hyvin. Itsellä kaukosuhdetta takana kolme vuotta ja monta vielä edessä. Onneksi kesäisin ja lomilla saa sitten olla yhdessä. Ikävä varjostaa myös itselläni koko elämää, kun ei niitä arjen pieniä juttuja saa jaettua kenenkään kanssa. Mitä jos rehellisesti kertoisit miehellesi tunteesi? Minulla ainakin jo se helpottaa, että avoimesti saa sanoa ikävät tunteet. Vietä paljon aikaa ystävien kanssa ja ajattele, että tilanne on kuitenkin väliaikainen. Paljon voimia:)
Ymmärrystä myös täältä! Olin (vain) vuoden ulkomailla ja mies Suomessa, ikävä oli ihan kamala. Välillä teki oikein fyysisesti kipeää. Muihin asioihin keskittyminen olisi tärkeää, mutta vaikeaahan sekin voi olla. Varmasti tuo raskaus vielä vaikuttaa asiaan. Onhan sosiaalinen vekko muuten kunnossa?
[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 19:39"]Oletko A? Sä kyllä viimeksi kun puhuttiin sanoit ettet ole raskaana mutta välillä epäilet. Mutta jos olet kuitenkin niin sanon että voit aina puhua mulle. Jookosta?
[/quote]
En ole A. :)
Joo tuota olen juuri miettinyt että ei ole hyväksi kun itken niin paljon. Mutta päivisin olen yleensä tosi onnellinen ja tämä suru on vain iltaisin.
Tekisi mieli vaan ottaa kimpsut ja ängetä miehen luokse asumaan. En jaksaisi päivääkään odottaa.
Asuuko siellä miehen luona kenties tällä hetkellä tuleva ex....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 21:34"]Asuuko siellä miehen luona kenties tällä hetkellä tuleva ex....
[/quote]
Ei, mies oli sinkku kun tavattiin eikä ole ollut koskaan naimisissa.
En ole mikään kolmas pyörä.
Ap
Hei kerro miehellesi rehelisesti, että erossa olo on niin vaikeaa, mutta että arvostat sitä mitä hän tekee perheen hyväksi. (rehellisyys maan perii)
Yritä kerätä itsellesi kunnon tukiverkot, vaikka naapreista (useimmilla on lapsia, ja tietetävät miltä sinusta tuntuu).
Jos ja kun tulee kuitenkin synnytyksen jälkeinen masennus, niin tunnista se ja hae ajoissa apua, avun pyytäminen on lopulta urhea teko verrattuna muihin vaihttoehtoihin.
Nin ja sitten onnittelut. Onnellista odotusta, milteipä haluaisin olla miehesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin itken päivittäin ikävää. Kyllä tässä vähän mielenterveysongelmainen olo tulee. Mulla auttaa päivittäinen liikunta vähän. Nyt kun oon ollut sairaslomalla, niin sen huomaa kyllä, että liikunnan poisjäänti synkentää mieltä. Tosin niinhän sairasloma tekee muutenkin.
Itkuisuus ja surumieli eivät ole sikiölle hyväksi. Jospa tuot tieto tsemppaisi keksimään jotain tilalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko A? Sä kyllä viimeksi kun puhuttiin sanoit ettet ole raskaana mutta välillä epäilet. Mutta jos olet kuitenkin niin sanon että voit aina puhua mulle. Jookosta?
Ei ole normaalia itkeä päivittäin ikävää jos on AIKUINEN ihminen. Jotain realismia!
Mielenterveyshäiriötä taitaa pukata eli hae apua.
Jospa pitäisit itsesi kiireisenä. Keskittyisit johonkin projektiin.