Onko sinulta karannut koskaan koira?

Meillä päin ne on yleensä aina samoja koiria, joita kuulutellaan facessa. Ei millään uskota, että vietikkäät tai kouluttamattomat koirat eivät voi ulkoilla vapaina. Päättävät sitten päivänsä auton tai junan alla tai uppoavat jäihin.

Koira karkasi pihasta kun säikähti toista koiraa. Hyppäsi korkean aidan yli ja lähti paniikissa juoksemaan. En olisi ikinä uskonut, että pystyy sen yli menemään. Löytyi vajaan vuorokauden päästä läheiseltä moottoritieltä vahingoittumattomana. Sekarotuinen koira kyseessä.

Ei sen koommin ole karannut.

Kyllä niitä tilanteilta tulee, eikä sun koirien karkaamattomuus tarkoita, etteikö niin voisi jollekin käydä.

Minulla oli hoidossa neljä ystävän koiraa ja yksi koirista onnistui karkaamaan uloslähtötilanteessa. Sain sen kiinni noin puolen tunnun sisään käyttämällä luoksehoukutteluun muita koiria.

Ei mutta helluntailaiset naiset päätti että meidän koira kuuluu heille ja varasti sen papereiden kera. Auto oli joku vanhanmallinen Volvo saab mitä näkee usein mm.roihuvuoren vesitornin takana ja Espoossa .

Yksi koiristani oli ammattikarkuri. Sille oli leikkiä karkailu uloslähtötilanteissa ja se osasi avata myös ulko-oven lukon. Sain kerran poliisilaitokselta kesken työpäivän soiton, että koira oli viety putkaan ja sen saa tulla noutamaan. Toinen oli jäänyt kiltisti kotiin, vaikka ovi oli auki. Toisen kerran tuli soitto laivasatamasta Helsingin keskustasta. Pienehkö seurakoira kyseessä.

Meillä ensimmäinen koira oli voimakkaasti metsästysviettinen (karjalankarhukoiraxsuomenpystykorva) ja karkasi heti kun silmä vältti - kun naapurin lapinkoira tuli pyytämään reissuun. Päätyivät mm. mustanmaijan kyytiin ja putkaan. Reissut loppuivat, kun naapurin koira kastroitiin, eivät eunukit enää viitsineet lähteä kotikylältä mihinkään. Yksinään eivät lähteneet mihinkään, mutta yhdessä olivat kyllä "aika sankareita". Tästä on jo 30v aikaa.

Nykyinen koira on kerran karannut, oltiin lenkillä ja yli lensi sotilaskone ja tuli yliäänipamaus. Koira pelästyi, repäisi itsensä irti kaulapannasta ja paineli suoraan kotiin. Ei suostunut tulemaan ovelta edes mua vastaan, kun itse pääsin pihaan.

On, karkeakarvainen mäyräkoira. Oli 10-15 min kateissa, löytyi korttelin päästä omakotitalotyömaalta leikkimässä virolaisen raksamiehen kanssa. Huusi meidät hakemaan omamme pois, kun kuuli että karjutaan koiran nimeä pitkin katua. 

Ei. Kerran karkasi pieru hississä, jossa oli muitakin.

On. Lähti pihasta auton perään, kolahti auton kanssa yhteen (onneksi ei sattunut mitään, vauhti oli sen verran hiljainen) ja juoksi peloissaan karkuun. Löydettiin 3 tunnin päästä. Kaverin koira sai tällin sähköpaimenesta, pelästyi sitä ja otti jalat alleen. Naapurin koira säikähti uuden vuoden raketteja ja oli ainakin vuorokauden kateissa. Tuo viimeinen taitaa olla yleistä. 

Ei koskaan, itsellänikin kuudes koira menossa. Rotuja ollut laidasta laitaan, myös vinttikoiria joilla kova saalisvietti. Irti olen pitänyt kaikkia, ensimmäinen vuosi hyvin ahkeraa luoksetulotreeniä ja lähellä pysymisen opettelua ja sen homman säännöllistä vahvistamista vielä jatkuvasti pentuaikojenkin jälkeen. Nykyinen on kyllä sillä tavalla arka, että voisin kuvitella sen säikähtävän jotain yllättävää. Kerran metsälenkillä kuriton koira pelmahti jostain vapaana kukkoilemaan oman laumani keskelle. Silloin arkajalka säntäili kauempana pälyilemässä, kun pelkäsi, muttei kuitenkaan karannut omille teilleen.

On valitettavasti karannut aikuinen kodinvaihtaja. Karkasi kotimatkalla vieraalla paikkakunnalla. Onnistui livahtamaan majapaikan ovesta ulos. Oli useamman viikon karkuteillä eikä saatu kiinni häkeistä tms huolimatta. Lopulta selvisi, että poromies oli ampunut koiran.

40 vuoden aikana yksi koira yhden kerran. Käyttölinjaisia riistaviettisiä ovat olleet. Mutta tarkkana saa olla, että portit ja ovet kiinni, kyllä niillä veri vetää maastoon, vaikka kuinka kouluttaa. Kotisohvaperunat eivät välttämättä uskalla eivätkä viitsi yrittää karata, liian työlästä :D

Uroskoira karkasi kerran murkkuiässä, en muista miten, olisiko ollut kesä ja terassin ovi auki ja hyppäsi aidan yli... Kipitti kotikadun päähän ja takaisin.

Nyt jo vanhus eikä ole sen koommin karkaillut vaikka onkin täällä maalla pihalla vapaana, reviiriä vissiin sen verran, ettei tarvitse kauemmas lähteä ja onhan tuo aikanaan ammattilaisen opastuksella koulutettu. Sen verran tällä on kyllä pilkettä silmäkulmassa, että ilman valvontaa en ole ikinä uskaltanut sitä pihalla pitää, tottelee hyvin, mutta jos silmä välttäisi niin saattaisi kyllä käydä vähän kauempanakin, vaikka tuskin se nyt varsinaiselle karkureissulle lähtisi...

Toinen koira ei ole ikinä lähtenyt pihapiiristä, on sen verran nössö, että juoksee heti ovelle jos pihapiirissä on jotain tavallisesta poikkeavaa, tämä saa pihalla hengailla ihan yksikseenkin. Ammattilaisen opissa koulutettu tämäkin.

On karannut. Veljeni oli sen kanssa metsäreissussa ja piti koiraa irti.

Se lähti jonkun otuksen perään eikä tullut kun veljeni huusi. Aikansa etsittyään tuli pois ja kertoi että koira katosi mutta varmaan se tulee sieltä kun väsyy ja tulee nälkä ja vilu.

Oli talvi. Ei kuulunut koiraa, ei näkynyt.

Yöllä valvoin ja olin varma että se on mennyt auton alle. Aamulla pakko lähteä töihin. Ei koiraa kotipihalla kun tulin töistä. Pakosti aloin uskoa että menetetty se on. Seuraava yö taas huonoilla unilla, aamulla kuului vinkunaa ulko-oven takaa viiden-kuuden välillä aamulla. Koira oven takana märkänä ja jääpuikkoja turkissa. Surkeana.

En tiedä missä lienee rypenyt, poikki se oli nälkäinen.  Laitoin sille lämpimän petin ja siihen se rojahti sikeään uneen. Olin niin kiitollinen sen paluusta etten mennyt töihin, keksin tesoyyn olla kotona.

Koira oli karjalan karhukoira, puhdasrotuinen. Oikein kaunis koira olikin, ei ollut yksi eikä kaksi kertaa kun sitä haluttiin ostaa. Ei ollut sitä hintaa jolla sen olisin myynyt.

Nyt se odottaa minua sateenkaarisillalla kuten kaksi muutakin koiraani ja kissaani. Jälleennäkeminen tulee olemaan riemukas.

On joo kerran, otti pihasta ritolat ja ryntäsi tiehensä. Oli painellut naapurin avoimesta ovesta sisään. Myllättyään talon läpi tuli pihalle sukka suussa. Nolotti, onneksi koiratonta naapuria vaan nauratti.

Yksi koira on karannut kerran. Oltiin vanhemmillani kyläilemässä ja paikalla oli muitakin vieraita. Yhtäkkiä huomasin, että puhelimeni oli täynnä viestejä ja soittoja kavereilta, jotka olivat tunnistaneet koiramme jonkun Faceen jakamasta ilmoituksesta. Koira oli jossain vaiheessa siis luikahtanut ovesta. Löytyi muutaman talon päästä onnellisena, kun löytäjät olivat leikittäneet sitä puolisen tuntia pihassaan. 😅

Vein löytäjille seuraavana päivänä kukkaset.

Ei ne mitään karanneet ole, jos koiralta itseltään kysytään. Ihan asialliselle asialla ovat olleet, kuten hakemassa herkkuja jostain nylkyvajalta tai tervehtimässä muita lähiseudun koiria. Ei pääse kyläpiskit näiltä seuduilta loppumaan, vaikka vähäksi ovat viime aikoina päässeet. Kerran löytyi narttu naapurin koiran häkistä. Samaa rotua olivat ja ihan hyviä pentuja syntyi. Enemmän harmia on ollut niistä kulkureista, jotka ovat pitempienkin matkojen takaa tulleet tervehtimään meidän narttuja.18