Lapseni on kiusaaja. V*ttaa, surettaa...
Ja ensin sanon, että kotiolomme ovat ihan tavalliset. Okei eroperhe, mutta lapsella on yhteys molempiin vanhempiinsa emmekä ole riidoissa, hoidamme lasten asiat yhdessä. Ja perheen muut lapset eivät ole tätä toimintaa harrastaneet.
Ekaluokalla pidimme kaikki, ope, kuraattori, vanhemmat, tätä vaan sopeutumisena uuteen ja oman paikkansa hakemisena koulussa. Pitkin vuotta oli aina pieniä kahnauksia. Nyt tokalla alkuvuodesta tuli ilmi juttuja, joita selviteltiin. Nyt menikin jo muutama kuukausi ilman hölmöilyjä. Viime viikolla otti yhteyttä KiVa -tiimin vetäjä. Puhuimme pojan kanssa hyvin vakavasti. Ilkkumista, tönimistä, potkimista. Meni viikonloppu. Tänään koulukuraattori otti yhteyttä. On haukkunut erityisluokan lasta läskiksi.
Mulla on niiiiin vihainen, pettynyt ja surullinen olo. Kun meillä on kotona puhuttu kiusaamisen olevan väärin. Eikä meillä kiusata. Mä niin haluaisin tietää, mistä tämä tulee. Mistä tuo mallin on ottanut, mikä saa kiusaamaan? Eikö se, mikä muiden lasten kanssa on onnistunut, asennekasvatus, toisten kunnioittaminen jne. tehoa tähän? Varmasti lapsi saa yhtä lailla huomiota ja rakkautta kuin muutkin.
Kommentit (21)
Oiskos nyt aika kaivaa koivuniemen-herra esiin lisättynä arestilla, korvapuusteilla ja parilla luunapilla. Oppis tavoille mokoma kakara. Viikkorahat ja pleikka luonnollisesti pois kuukaudeksi.
Lupaan ja vannon, että toimii.
Niin tiedän tunteen ap. On karua huomata ettei kasvatuskaan (tai sen puute) aina ole se maaginen selitys kaikkeen. No, meidän kohdalla auttaa jatkuva jankuttaminen ja muistuttaminen hyvästä käytöksestä, palkinnot hyvin menneestä kouluviikosta (ei ikäviä uutisia koulusta) ja sanktiot jos tulee huonoa palautetta.
Nykyajan suurin puute kasvatuksessa on ettei kerrota MIKSI se on väärin. Jo hyvin pienelle ihmiselle voi selittää, että toiseen sattuu tai että "miltä SINUSTA tuntuisi jos....".
Teillä varmasti näistä on keskusteltu, mutta tähän törmää hiekkiksellä käsittämättömän paljon.
Empatian opettaminen eri muodoissa, teon hyvittäminen ja hyvien asioiden huomaaminen lapsessa lienevät ainoat toimivat keinot.
Tsemppiä!
Ja sen lisäksi, että avaatte asiaa ja keskustelette, riittävän tuntuva sanktio asiasta. Jokin etuisuus pois. Kyse on vakavammasta asiasta kuin kotitehtävien tekemättä jättämisestä, myöhästelemisestä tai lintsaamisesta. Reagoikaa sen mukaanm niin että lapsikin ymmärtää että nyt on tosi kyseessä ja isosta asiasta kyse. Se kiusaaminen on saatava loppumaan.
Mä en ymmärrä vanhempia, jotka eivät saa kiusaavia äpäriään kuriin. Nyt te tiedätte asiasta, joten voitte toimia. Kyllä te sen aisoihin saatte, mutta mikään lässytys "ethän sitte enää ikinää tee nii ja nii sille villelle, ethän kulta??" ei tule toimimaan.
Sanktioita ja rangaistuksia.
Miettikää mikä on lapselle se kaikista tärkein asia ja otatte sen pois. Puhelin/tietokone/viikkoraha/karkkipäivä/pleikkari jne...
Myös kiusatulta anteeksipyytäminen, niin että molempien osapuolien vanhemmat ovat paikalla, voisi toimia.
Tärkeintä on kuitenkin, että te vanhemmat välitätte ja haluatte käytökseen muutoksen. Senhän olet jo tässä ketjussa osoittanutkin.
[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 21:41"]Nykyajan suurin puute kasvatuksessa on ettei kerrota MIKSI se on väärin. Jo hyvin pienelle ihmiselle voi selittää, että toiseen sattuu tai että "miltä SINUSTA tuntuisi jos....".
Teillä varmasti näistä on keskusteltu, mutta tähän törmää hiekkiksellä käsittämättömän paljon.
Empatian opettaminen eri muodoissa, teon hyvittäminen ja hyvien asioiden huomaaminen lapsessa lienevät ainoat toimivat keinot.
Tsemppiä!
[/quote]
Tämä
Pukeutukaa kakaran isän kans tosi nolosti ja menkää kouluun kyltin kans, mis lukee selvästi, että olette pojan vanhempia.
Otatte käyttöön kunnon sanktiot. Kiusaajan kanssa ei lepertely auta, joten tarvitaan kovempia keinoja. Pidätte kotona kunnon puhuttelun, iskette NYRKIN PÖYTÄÄN ja sanotte että KIUSAAMISEN ON LOPUTTAVA. Uhkailette etuuksien menetyksellä ja tarpeen tullen toteutattekin sen. Ruumiillista kuristusta Suomessa ei saa harrastaa, vaikka se saattaisikin olla näissä tapauksissa ihan tarpeen...
Otatte myös yhteyttä kiusattujen lasten vanhempiin ja osoitatte heille sekä heidän lapsilleen sympatiaa. Kiusattujen lasten tulee saada tietää, että joku on heidän puolellaan.
On hienoa huomata että vanhempi myöntää itse millainen lapsi todellisuudessa on ja hakee apua. Suurin osa vanhemmista ei välitä pätkän vertaa ja syyttävät aina muita. Että kiusaaminen johtuukin kiusatusta ja että oma lapsi tekee muka oikein kiusatessaan.
Psykopaatilla on normaalista poikkeava aivojen rakenne, joten mikään rakastaminen, hyväksyntä tai normaali kohtelu ei auta. Jos rangaistukset, sanktiot. uhkailu tai lahjonta eivät auta, lapsi pitää eristää muista ihmisistä.
Olen opettaja ja työssäni näen, että kaikenlaiset lapset kiusaavat. Täällä taitaa olla todella paljon tekopyhiä vanhempia jos kuvittelevat, että omat Miinaliisansa eivät muita kiusaa. Vanhemmat voivat
ja puhutella ja toivoa että lapsi viisastuisi
Älkää syyllistäkö äitiä joka jo myöntää ongelman!!!
Oletko kysynyt miksi lapsesi kiusaa muita? Voisiko kyse olla siitä että hän kiusaa koska muutkin kiusaa vai tekeekö hän sitä oma-aloitteisesti ja haluaa tarkoittaa pahaa toiselle? Usein on nimittäin että lapsi ei sisimmässään tajua tekevänsä väärin. Lapset ajattelevat eri tavalla eikä välttämättä tajuta että läskiksi haukkuminen satuttaa oikeasti sitä jota haukutaan. Se on ihan selvä että se pitää saada loppumaan. Keskustele asiasta ja ota selvää mikä hänen näkökantansa asiaan. Sen jälkeen on helpompi lähteä eteenpäin asiassa kun tiedetään perimmäinen syy siitä miksi kiusataan.
Sun tehtävä ois opettajana antaa kiusaajalle karttakeppiä sormille koko luokan nauraessa. Kunnon nöyryytys yhdistettynä lievään fyysiseen kipuun opettaa erittäin hyvin nöyryyttä.
[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 22:36"]Sun tehtävä ois opettajana antaa kiusaajalle karttakeppiä sormille koko luokan nauraessa. Kunnon nöyryytys yhdistettynä lievään fyysiseen kipuun opettaa erittäin hyvin nöyryyttä.
[/quote]
Lapsen nöyryytys ja ruumillinen rankaisu on laitonta ja kyllä saisi tietyt entisajan sanktiot olla edelleen käytössä. Kohta jälki-istuntokin varmaa kielletään.
Viihteet pois niin huomaa ettei se kiusaajan elämä ole mukavaa.
Eivät kaikki kiusaajat ole niitä "itsekin kärsiviä raukkoja" tai luonnostaan pahoja. :) Ainakin itse näen, että kiusaaminen on osien summa: lapsi, joka syystä tai toisesta saa mielihyvää sanoessaan toiselle rumasti tai vaikkapa tönäistessään; muut lapset, jotka osallistuvat kiusaamiseen tai ainakin sulkevat siltä silmänsä; aikuiset, jotka eivät näe tai "näe" tilannetta, tai jotka eivät syystä tai toisesta siihen puutu. Ja kun tuo tilanne saa yllytystä eikä sitä pysäytetä heti alkuunsa, se voi äityä tosi raadolliseksi. Ja tuo siksi, ettet demonisoisi omaa poikaasi, vaikka teko väärä onkin. Kiusaaminen on oikeasti karmivaa juuri siksi, että kuka tahansa voi siihen syyllistyä. Siksi siihen pitäisikin puuttua entistä tehokkaammin eikä vain tuudittautumalla siihen, että kiusatussa on jokin vika tai että kiusaaja olisi jo ennestään ongelmatapaus huonoine perhetaustoineen. Ongelma on paljon laajempi.
Mutta niin: minä ehdottaisin, että kävisitte läpi hyvin pitkällisen keskustelun siitä, mitä kiusaaminen oikeasti on ja mitä se voi aiheuttaa. En tiedä, meneekö oppi läpi pelkästään sillä, että lapsi saa viikon kännykkä- ja tietokonekiellon tai muuta vastaavaa. Olen itse joskus miettinyt, jos minun lapseni joskus olisi kiusaaja (olen siis entinen kiusattu). Ensimmäisenä varmaan kertoisin hänelle omista kokemuksistani, sellaisenaan ilman kaunistelua tai toisaalta liioitteluakaan.
Lue Kiva-koulun sivuilta kuinka kiusaaminen on ryhmäilmiö ja vallan hakemista ryhmässä. Käykää pyytämässä kiusatulta KUNNOLLA anteeksi, pieni nöyrtyminen ei tee pahaa kiusaajalle.
Ehkä poikanne on luonnostaan öykkäri, haluaa hallita muita ja on huomannut, että kiusaaminen toimii?
Ei kaikki lapset ole enkeleitä.