Täytän syksyllä 25 ja ahdistaa :(

Huoh. Täytin kaksi päivää sitten 42. Revi siitä.

Mulla oli silloin, kun täytin 22. En meinannut millään tottua, että olen niin vanha. Täytin 23 ennen kuin ehdin tottua siihen, että olen 22-vuotta vanha. Sen jälkeen ei ole vanne kiristänyt päätä. 

Mä olen herännyt siihen miten NUORI olen. Täytän kuukauden päästä 25. Minulla on yksi lapsi ja aviomies ja nyt voidaankin nauttia näistä vuosista rauhassa kolmin, aikaahan tässä vielä on luoda vähän uraa, matkustella ja nauttia YKSILAPSISUUDESTA :)

Täytin pari kuukautta sitten 25 ja poden kyllä jonkilaista ikäkriisiä... Olen vasta aloittanut yliopistossa opiskelun (tuhlasin aikaa paskaduunia tehden ku en tiennyt mitä haluaisin opiskella, sen jälkeen opiskelin amk:ssa väärää alaa ja keräsin rohkeutta ja motivaatiota opiskeluoaikan vaihtoon ja uudelleen pääsykokeisiin lukemiseen) eli valmistun kolmekymppisenä. Olen toki iloinen opiskelupaikastani, mutta opiskelijaelämä ei oikein enää tunnu omalta ja juuriltaan revittynä parisuhteen vedellessä viimeisiään tuntuu hankalalta keksiä jotain sisältöä elämään. Myös vähille rahoilla kituuttaminen tympii, vaikka se onkin väliaikaista. Akateemista vapautta ihmettelen (mitä jotkut pitävät positiivisena asiana tässä elämänvaiheessa), itse koen olevani naimisissa opintojen kanssa, jos haluaisin niin kutsuttua vapautta hyödyntää niin se on aina opiskelusta pois, en haluaisi hirveästi viivyttää valmistumista.

Helposti tulee ajattelleeksi, että tässä vaiheessa olisi voinut saavuttaa jo vaikka mitä, ja vertaa itseään niihin ikätovereihin, jotka ovat jo valmistuneet, ostaneet asunnon tai muuten päässeet elämässää eteenpäin.

No joo, täytin vasta 41 vuotta ja vähän alkaa tuntua, että ikää on jo. Toisaalta onneksi on lapset tehty ja asunto maksettu, joten mikäs tässä ollessa. Miehen suhteen en ole ihan varma, eli en tiedä pitäiskö panna vielä kerran vaihtoon :)

Tuhlaat nuoruutesi murehtimalla. Viisi vuotta vielä niin olet ihan aikuisten oikeasti aikuinen :))

[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 15:17"]No joo, täytin vasta 41 vuotta ja vähän alkaa tuntua, että ikää on jo. Toisaalta onneksi on lapset tehty ja asunto maksettu, joten mikäs tässä ollessa. Miehen suhteen en ole ihan varma, eli en tiedä pitäiskö panna vielä kerran vaihtoon :)
[/quote]

Niin no hyvä sulle :) me vasta ostetaan asunto parin vuoden päästä :(( jos olisimme miehen kanssa ymmärtäneet tehdä parempia valintoja, niin meillä olisi oma talo ollut jo pari vuotta sitten. -ap :(

Mä täytän syksyllä 25 ja itse tunnen kyllä oloni hyvinkin nuoreksi. Mua kammottaa 40v täyttäminen mutta siihen asti kaikki tuntuu ainakin vielä hyvältä. Sähän oot ihan elämän alussa vasta, kaikki hyvä odottaa sua. Itse ajattelen niin, että paras on vasta tulossa, lapset, asunnon osto, valmistuminen, työelämä ja ruuhkavuodet.

Ehkä olet mun vastakohta ja suret jo menneitä reppureissuja, baari-iltoja ja teinihuumaa, mä iloitsen että oon päässyt siitä kunnialla melkein eroon :)

Muakin välillä ahistaa. Täytän kesällä 25. Mut hei, aattele nyt oikeasti saman ikäisiä tai vähän vanhempia tuttujasi! Niissä on varmasti tosi nuorekkaita joitten kohdalla ei ees aattele että olisivat "vanhoja". Mieti niitä kun tulee ahistus. Ihan ollaan kuule nuoria vielä :) Ei kantsi murehtia. Moni mun opiskelukaverikin on vanhempi.

[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 15:20"]

[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 15:17"]No joo, täytin vasta 41 vuotta ja vähän alkaa tuntua, että ikää on jo. Toisaalta onneksi on lapset tehty ja asunto maksettu, joten mikäs tässä ollessa. Miehen suhteen en ole ihan varma, eli en tiedä pitäiskö panna vielä kerran vaihtoon :) [/quote] Niin no hyvä sulle :) me vasta ostetaan asunto parin vuoden päästä :(( jos olisimme miehen kanssa ymmärtäneet tehdä parempia valintoja, niin meillä olisi oma talo ollut jo pari vuotta sitten. -ap :(

[/quote]

Jos mä voin sulle jonkun ohjeen ja viisauden antaa tällä kunnioitettavalla 41 vuoden kokemuksella, niin se on se, että velaton asunto ei todellakaan ole elämän laadun mittari. Ajattele rohkeasti mitä oikeasti haluatte elämältä - haluatteko maksaa velkaa vai ehkä tehdä jotain muuta? Aika kuluu nopeasti eikä sitä kannata hassata ulkoapäin annettujen 'unelmien' jahtaamiseen.

Ei oo kriisii, täytän tänä vuonna 24 :) Ehkä kriisien vähyys johtuu siitäkin, että mulla on niin paljon kavereita, jotka on mua selvästi vanhempia. Kuuntelen sitten niitten kolmenkympin kriisejä ja koen olevani ihan lapsonen vielä.

Olen 25v eikä ole oikein mitään kriisejä. En kaipaa nykyiseen elämäntilanteeseen lapsia, omistusasuntoa tai häitä. paljon kerkee vielä reissata ja nähdä maailmaa :)

Mulla oli vuosi sitten aivan samanlainen kriisi. Nyt olen täyttämässä 26, ja olo on huomattavasti parempi. Olen hyväksynyt, että olen enemmän nainen kuin tyttö nyt, ja se tuntuu hyvältä. Kasvoin henkisesti viime vuonna enemmän kuin koskaan aikaisemmin, sillä tuo "kriisi" pakotti mua miettimään elämänfilosofiaani, arvojani ja jopa käytöstäni. Eli mun tapauksessani toi kriisi oli siunaus :)

Mulla tuo 25 on ollut pahin ja oikeastaan ainoa ikäkriisi. Siis sehän pyöristetään jo ylöspäin 30. Ja 30 kai pitäis olla jo aikuinen ja ammatti ja asuntovelka.... mä olin vasta aloittanut opiskelut :)

Nyt 42v ja huomannut että ikä on vain numeroita, eikä sinänsä vaikuta mihinkään.

Mitä sinun mielestäsi 25v pitäisi olla ja sinulla ei ole?

No mieti että joku päivä olet väistämättä 60 v, sitten jopa sellainen laitoksessa makaava puolisokea liikuntarajoitteinen vanha mummo, joka odottaa enää kuolemaa. Ja kukaan ei muista sinun olleen joskus nuori tyttö, sinua 50 vuotta nuoremmat hoitajat pitävät sinua vain vanhuksena jota käy ehkä vähän sääliksi. Ellet siis ole siihen mennessä kuollut. Eli turha stressata 25 täyttämistä.

Sinulla on noin 55v jäljellä. Joo, vanha olet.

Olin 25 kun sain neljännen lapseni, poikaa ja tyttöö, nyt kesällä täytin 26. On mies ollut 19v lähtien, talo, hienot autot, koulutus hommattuna ja töissäkin kerennyt olla pari vuotta. Kesämökkikin ja vene jne. Kaikki on saavutettu perheeseen liittyen mistä saattoi unelmoida.

Joten ei ahdistanut täyttää 26, vaikka tavallaan en voi kohta sanoa olevani nuori ja tottakaihan sitä olisi mieluiten nuori! ikä ja elämänkokemus opettaa, aikansa kutakin, ei tässä elämässä muuten olisi järkeä :)

Mutta tulevaisuuttaan on hyvä alkaa pohtia tosissaan jo yläasteella, sen takia kai sielläkin jo pohditaan minkälaisena näkee elämänsä 10v päästä, löysin muuten tälläisen lapun 7.luokalta ja asiat on niinkuin siinä lapussa.

Itsekin koin olevani vanha kaksvitosena. No, enpä ollut!