Lue keskustelun säännöt.
Miten eroon ääniherkkyydestä?
26.01.2015 |
Olen lapsuuteni asunut talossa, jossa ollaan todella tarkkoja äänistä, varsinkin öiseen aikaan piti olla hiljaa, koska äitini saattoi vetää kauheat pultit jos käveli liiaksi kantapäillä tai laittoi valot päälle turhan äänekkäästi Tästä varmastikin johtuen olen nykyään ihan hirveän ääniherkkä, kaikki äänet ärsyttää, nytkin kilpikonna kopistelee boksissaan enkä pysty keskittymään. Kaikki ulkopuoliset äänet ärsyttää ja vaivaa. Olen omistanut kilpikonnan vuoden, ja aina se rymyää jonkin verran, silti en ole vieläkään tottunut ja äänet stressaa. Olen asunut ikäni omakotitalossa, ja nyt kun asun yksin kerrostalossa, myös naapureiden tuottamat äänet vaivaavat. Mikä neuvoksi?
Kommentit (16)
Juuri kuten kakkonen kirjoitti. Kyseessä voi olla neurologinen vaiva, mutta kyseessä voi ihan hyvin olla myös todella hyvä eli herkkä kuulo. Eikä hyvää kuuloa voi kytkeä pois päältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 13:09"]
En osaa neuvoa, mutta samassa veneessä ollaan.
Asun vanhassa puukerrostalossa ja äänet kuuluvat varsin selvästi muista huoneistoista. Esim jos naapuri keskustelee äänekkäästi, minun asuntooni kuuluu muminaa tai jos naapuri soittaa kohtuullisellakin volyymillä musiikkia, tietyn taajuiset äänet kuuluvat "ulvahduksina" asuntooni. Esimerkiksi tällaiset äänet häiritsevät minua.
Äänen ei siis tarvitse olla järin voimakas, että se häiritsee.
Muistan lukeneeni joskus jostain, että kyseessä on todella neurologinen vaiva (-pölvästien ei tarvitse tulla huutelemaan että muuttakaa korpeen jos ette ääniä kestä.) Lienee sukua misofonialle, jossa tietyt määrätyt äänet aiheuttavat voimakasta raivon tunnetta.
Onko kuulosi tarkka? Minulla on erittäin herkkä kuulo, ja vähänkin voimakkaat äänet tuntuvat pahalta, tai koskevat korviin. Esim. Lukiosta muistan kun opettaja vetäisi valkokankaan ylös, siitä lähtevä kova surahdus sai korvani koskemaan, ääni tuntui lähes sietämättömältä. Muut eivät olleet moksiskaan.
Asun onneksi kohtuullisen hiljaisessa taloyhtiössä, muut asukkaat yksinasuvia vanhuksia.
En tiedä auttaisiko siedätyshoito, ts. meluun hakeutuminen. Äänettömyyteen pyrkiminen korvatulpin tms. heikentänee äänien sietokykyä ennestään.
[/quote] Joo, samalta tuntuu. Kuuloni on todella tarkka ja lapsena minut on totutettu täydelliseen hiljaisuuteen, varsinkin öisin. Turvaudun kyllä korvatulppiin ajoittain kun yritän esim. opiskella.
Ap
Hassua, minun lapsuudenkodissani taas oli valtava meteli, koska meitä sisaruksia oli monta ja kaikki yhtä kovaäänisiä.
Kärsin kyllä äänistä - niin kovista kuin hiljaisemmistakin - jo silloin.
no2
Mullakin on jonkun sortin ääniyliherkkyys. Pakko nukkua aina korvatulpissa, ja vaikka olisin hereillä, kovat äänet tekee hermostuneeksi ja ärtyisäksi.
Nyt hirvittääkin, kun työpaikkamme saattaa muuttaa avokonttoriin: en tiedä yhtään miten se vaikuttaa stressitasoon, ja jaksanko sitä.
Joo, minä joudun aina anppilassa nukkumaan korvatulpat korvissa; talo pitää meteliä, naksahtelee, paukkaa, KELLO TIKITTÄÄ prkleen kovaäänisesti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa tutkimuksissa selvittää, mihin vaiva perustuu. Itsellä lapsesta lähtien yliherkkä kuulo, mutta olen myös aikaa myöden tullut jossain määrin neuroottiseksi melun suhteen. Teini-ikäisenä spesialisti tutki korvat ja varoitti melualtistuksesta. Vuosien kuluessa olen suojannut korvia. Viime keväänä kävi kuitenkin niin, että olin juhlissa, joissa oli äänekästä ohjelmaa, enkä sosiaalisista syistä päässyt pakoon. Tuli mieleen, miten lähipiiri oli koko alkuvuoden hokenut, että eivät korvani voi vaurioitua sellaisista äänistä, mitä muutkin kestävät. Siedin sitten melua tuossa tilanteessa ja lopputulos oli lievä kuulovaurio. Vituttaa äärettömästi joka päivä, koska paradoksaalisesti musiikkiharrastus on elämäni henkireikä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ja tuon ääniherkkyyden voittamisesta. Lääketiede tältä osin varoittaa suojaamasta korvia niissä tilanteissa, joissa suojaaminen ei ole kuulon turvaamisen kannalta välttämätöntä. Korvatulppia ei missään tapauksessa kannata käyttää varmuuden vuoksi, koska kuulo säätää itsensä sitten vaimennetujen ärsykkeiden mukaan. Nyrkkisääntö olisi, että älä käytä korvatulppia tai muita suojaimia sellaisissa olosuhteissa, joissa mielestäsi tulisi selvitä ilman niitä. Aikoinaan käytin itse esimerkiksi tiskatessa, mutta opettelin tuosta tavasta eroon. T. 8
Täällä myös yksi ääniherkkä! Minä olen joutunut lopettamaan leffateatterissa käymisen ääniherkkyyteni vuoksi, mieheni kyllä kannustaa kokeilemaan leffoissa ja konserteissa käymään niin että pidän korvatulppia ääniä vaimentamassa, teettekö te muut ääniherkät niin? Huomaan stressaantuvani melusta kaikkein eniten, edes kiire ei aiheuta niin kovaa stressiä. Voimakkaat, äkilliset äänet ovat mulle ihan shokkeja! Myös koiran kova haukunta on korvilleni ihan sietämätöntä. Toisaalta olen pystynyt siedättämään itseäni joihinkn ääniin esim. lämpöpatterimme vinkuu varsinkin talvisin, olen ihmeekseni tottunut tuohon...nyt koitan päästä pois tavasta muistuttaa lapsille etteivät tömistä helposti kolisevaa lattiaamme kun en halua olla niin jyrä enkä aiheuttaa heille mitään traumaa. Muistan olleeni ääniherkkä jo lapsena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 14:07"]
Täällä myös yksi ääniherkkä! Minä olen joutunut lopettamaan leffateatterissa käymisen ääniherkkyyteni vuoksi, mieheni kyllä kannustaa kokeilemaan leffoissa ja konserteissa käymään niin että pidän korvatulppia ääniä vaimentamassa, teettekö te muut ääniherkät niin? Huomaan stressaantuvani melusta kaikkein eniten, edes kiire ei aiheuta niin kovaa stressiä. Voimakkaat, äkilliset äänet ovat mulle ihan shokkeja! Myös koiran kova haukunta on korvilleni ihan sietämätöntä. Toisaalta olen pystynyt siedättämään itseäni joihinkn ääniin esim. lämpöpatterimme vinkuu varsinkin talvisin, olen ihmeekseni tottunut tuohon...nyt koitan päästä pois tavasta muistuttaa lapsille etteivät tömistä helposti kolisevaa lattiaamme kun en halua olla niin jyrä enkä aiheuttaa heille mitään traumaa. Muistan olleeni ääniherkkä jo lapsena.
[/quote]
Tuo leffassa käynti on muuten sellainen jutu, että luulin pitkään, että siellä kuuluukin vähän olla tukala olo, kun tulee oikein kovia ääniä, että kyseessä on ns. tehokeino. Ihmettelin sitten, kun kukaan ei yhtynyt kommentteihini liian kovalla olevista äänistä.
Mutta joo, varsinkin toimintaelokuvat ovat tukala ja kivulias kokemus ilman korvatulppia.
Tätä vaivaa tuskin pääsee julkisella puolella tutkituttamaan?
Etsiskelin aiheesta keskustelua luettuani tämän YLEn jutun aiheesta: http://yle.fi/uutiset/aaniherkan_on_vaikea_kuvailla_oloaan__kaupassa_ka…
ja löytyihän sitä. Täällä yksi ääniherkkä, olen aina kuvitellut olevani ainoa maailmassa ja jotenkin hullu tai muuten viallinen. Tossa YLEn jutussa tuntui lottovoitolta kun mainitaan liikenteen äänet sateella. Ehkä yksi suurimmista ahdistusta aiheuttavista asioista bussien "paineilmaäänien" lisäksi. Asun vilkkaasti liikennöidyn tien varrella, ja kun kävelen jalkakäytävää sateella ohi ajavien autojen ääni saa melkein hulluksi. On pakko mennä mahd. nopeasti pois, usein myös suojaan liikenteen puoleista korvaa kädellä.
Haarukoiden jne. "heittely" laatikkoon jolloin metalli kilahtaa vasten kilahtia, lautasten asettelu kaappiin, näitä riittää. Kaikki kovat diskanttiset äänet aiheuttaa pahaa oloa ja kipua hampaissa. Kova hälinä esim. ravintolassa saa aikaan sen etten kuule mitään ja ahdistun.
Tosi kurja vaiva mutta onpa mukava tietää etten ole ainoa, tuo hieman lohtua tähän äänien pirstomaan maailmaani!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 14:07"]
Täällä myös yksi ääniherkkä! Minä olen joutunut lopettamaan leffateatterissa käymisen ääniherkkyyteni vuoksi, mieheni kyllä kannustaa kokeilemaan leffoissa ja konserteissa käymään niin että pidän korvatulppia ääniä vaimentamassa, teettekö te muut ääniherkät niin? Huomaan stressaantuvani melusta kaikkein eniten, edes kiire ei aiheuta niin kovaa stressiä. Voimakkaat, äkilliset äänet ovat mulle ihan shokkeja! Myös koiran kova haukunta on korvilleni ihan sietämätöntä. Toisaalta olen pystynyt siedättämään itseäni joihinkn ääniin esim. lämpöpatterimme vinkuu varsinkin talvisin, olen ihmeekseni tottunut tuohon...nyt koitan päästä pois tavasta muistuttaa lapsille etteivät tömistä helposti kolisevaa lattiaamme kun en halua olla niin jyrä enkä aiheuttaa heille mitään traumaa. Muistan olleeni ääniherkkä jo lapsena.
Tuo leffassa käynti on muuten sellainen jutu, että luulin pitkään, että siellä kuuluukin vähän olla tukala olo, kun tulee oikein kovia ääniä, että kyseessä on ns. tehokeino. Ihmettelin sitten, kun kukaan ei yhtynyt kommentteihini liian kovalla olevista äänistä.
Mutta joo, varsinkin toimintaelokuvat ovat tukala ja kivulias kokemus ilman korvatulppia.
Tätä vaivaa tuskin pääsee julkisella puolella tutkituttamaan?
Nuo tuo nyt mitään sairaalloista ääniyliherkkyyttä ole. Musta tuo on normaalia; se pauke ja jyminä tekee ihmiselle pahaa, itsekin voin pahimmillaan tuntea sisuskalujeni tärisevän! Todella kova meteli (varsinkin äkillinen) voi tutkimuksien mukaan aiheuttaa jopa sydänkohtauksen. En tajua minkälainen ihminen nauttii tuollaisesta. Huonokuuloiset tai sitten ne jotka nauttivat myös päristellä niillä kamalilla prätkillä.
Kiitos tästä ketjusta! Olen erityisherkkä, joten uskon tuon ääniherkkyyden johtuvan pitkälti siitä. Olin kauan ihmetellyt, etteivät tietynlaiset äänet tunnu mitenkään häiritsevän seurassani olevia muita ihmisiä, esim. kahvikuppien kilahdukset kivipöytää vasten, tuolin jalkojen kirskumiset, juuri nuo mainitut bussin äänet ja monet, monet muut. Liikenteen meteli on todella kuluttavaa ja säpsähtelen äkillisiä ääniä jatkuvasti. Elokuvissa en juuri käy, koska äänimaailma on aivan liian voimakas. Useassa kaupassa taustamusiikki on sietämättömän kovalla, mikä saa minut äkkiä poistumaan jos olen sisään edes mennytkään.
Töissä meitä on kolme henkeä samassa työhuoneessa. Toinen heistä on tavattoman kovaääninen varsinkin puhuessaan puhelimessa. Se haittaa keskittymiskykyäni suuresti. Toinen sitten pitää mielellään ikkunaa auki, josta pääsee liikenteen melu sisälle. Kun sietokykyni ei enää vastaanota meluärsykettä eikä työnteosta tule mitään, pyydän ystävällisesti sulkemaan ikkunan sillä tekosyyllä, että sieltä vetää tai on liian kylmä tai kuuma. Työkavereiden mielestä ulkoa ei kuulu mitään erityistä ja he pitävät minua outona, kun olen joskus vedonnut meteliin. En halua leimautua "hulluksi kuvittelijaksi", joten siksi käytän mieluummin tekosyitä kuin kerron totuuden. Ihana kuulla, että on muitakin ääniherkkiä! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ääniherkkyyttä voi hoitaa. Kuuntelemalla esim. musiikkia tai radiota.
Kuuntelen biauraalista rentoutusmusiikkia.
Johtuu infektiosta aivoissa, joka saa neuronit herkistyneiksi. Päässä kuuluva humina tai jyrinä on myös peräisin eri aivoalueista, ei itse korvasta. Pitkät antibioottihoidot, joiden tavoitteena on harventaa mikrobimassaa aivoissa auttaa, mutta se on monen vuoden projekti, siinä saa boostia kognitiivisiin toimintoihin, ja samalla suojaa itseään rappeuttavilta aivosairauksilta, jotka myös johtuvat kasvavasta mikrobimassasta aivoissa iän myötä.
En osaa neuvoa, mutta samassa veneessä ollaan.
Asun vanhassa puukerrostalossa ja äänet kuuluvat varsin selvästi muista huoneistoista. Esim jos naapuri keskustelee äänekkäästi, minun asuntooni kuuluu muminaa tai jos naapuri soittaa kohtuullisellakin volyymillä musiikkia, tietyn taajuiset äänet kuuluvat "ulvahduksina" asuntooni. Esimerkiksi tällaiset äänet häiritsevät minua.
Äänen ei siis tarvitse olla järin voimakas, että se häiritsee.
Muistan lukeneeni joskus jostain, että kyseessä on todella neurologinen vaiva (-pölvästien ei tarvitse tulla huutelemaan että muuttakaa korpeen jos ette ääniä kestä.) Lienee sukua misofonialle, jossa tietyt määrätyt äänet aiheuttavat voimakasta raivon tunnetta.
Onko kuulosi tarkka? Minulla on erittäin herkkä kuulo, ja vähänkin voimakkaat äänet tuntuvat pahalta, tai koskevat korviin. Esim. Lukiosta muistan kun opettaja vetäisi valkokankaan ylös, siitä lähtevä kova surahdus sai korvani koskemaan, ääni tuntui lähes sietämättömältä. Muut eivät olleet moksiskaan.
Asun onneksi kohtuullisen hiljaisessa taloyhtiössä, muut asukkaat yksinasuvia vanhuksia.
En tiedä auttaisiko siedätyshoito, ts. meluun hakeutuminen. Äänettömyyteen pyrkiminen korvatulpin tms. heikentänee äänien sietokykyä ennestään.