Hybridimalli työpaikalla, toimiiko?

Meillä on edelleen kaikki kokoukset Teamsissä, koska käydään toimistolla vain kerran viikossa ja ollaan porrastettu ettei kaikki tule saman päivänä toimistolle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teksnisesti toimii kyllä, kokoukset saadaa pidettyä hybridinä ja normiarki pyörii.

mutta uusien innovaatioiden teko on vaikeampaa, koska:

- Teams ohjaa työskentelyä aika vahvasti ja kaikki syntyvät ratkaisut tuntuvat olevan vanhan toistoa. UUTTA ja UUDENLAISTA ei synny. Ei myöskään sellaisia odottamattomia ideoita, joiden syntyä ei ole osattu ennustaa, aikatauluttaa ja ohjeistaa.

- osa väestä "osallistuu" kovin passiivisesti. Eli kokouksessa on kylllä linja auki, mutta eivät koskaan sano mitään, ellei suoraan kysy.  Ja joiltain kysyessä saa huudella että "Mikko, Mikkooooo", eikä koskaan saa vastausta kun k.o. henkilö on vaan avannut linjan ilman ääniä ja tekee oikeasti jotain ihan muuta jossain ihan muualla. Tämä ei ole kovin hyvä yleiselle työilmapiirille.

Omasta mielestäni isoin ongelma on nyt kuitenkin se, että lähi- ja etäkokouksia on saman päivän aikana ilman kunnollisia siirtymäaikoja, mutta työpaikalla ei ole etäkokouksiin osallistumiselle sopivia tiloja ja välineitä. Ei sen kokoisia näyttöjä, että näisi ruudulta dataa josta pitäisi keskustella, ei huoneita joissa voisi puhua salassapidettäviä asioita, ilman että kaikki satunnaiset ohikuljat kuulevat jne. Johtaa siihen, että  osan aikaa ei tiedä, mistä keskustelee (onko se nyt miljoona vai miljardi mitä tuossa lukee? Nouseeko tuo käyrä viime vuonna vai vasta ensi vuonna) ja osan ajasta tietää, että tähän minulla olisi tärkeää sanottavaa, muttten voi sanoa sitä kun kuka tahansa jolle asia ei kuulu, voisi kuitenkin kuulla.

Mitä tuohon passiivisuuteen tulee, niin eivätpä kaikki ole äänessä live-palavereissakaan - eikä tarvitsekaan olla. Jos ei ole mitään sanottavaa, niin miksi pitäisi olla äänessä? Siitäkö se yhteisöllisyys syntyy, tyhjänpäiväisestä hölötyksestä ja päällehuutamisesta?

Tässä puhutaan tutkimusryhmän palavereista, joissa näillä ihmisillä PITÄISI olla sanottavaa - ja jos he eivät sano sitä, se on pois kohmän asiantuntemuksesta kokonaisuutena. Kyse ei siis ole tyhjänpäiväisestä päällehuutamisesta, vaan siitä, että heidän työtehtäväänsä kuuluu ajatella fiksuja ja kertoa sitten ajatuksistaan ryhmälle.

Jospa ei ollut juuri silloin mitään fiksuja ajatuksia, eikä olisi ollut live-palaverissakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teksnisesti toimii kyllä, kokoukset saadaa pidettyä hybridinä ja normiarki pyörii.

mutta uusien innovaatioiden teko on vaikeampaa, koska:

- Teams ohjaa työskentelyä aika vahvasti ja kaikki syntyvät ratkaisut tuntuvat olevan vanhan toistoa. UUTTA ja UUDENLAISTA ei synny. Ei myöskään sellaisia odottamattomia ideoita, joiden syntyä ei ole osattu ennustaa, aikatauluttaa ja ohjeistaa.

- osa väestä "osallistuu" kovin passiivisesti. Eli kokouksessa on kylllä linja auki, mutta eivät koskaan sano mitään, ellei suoraan kysy.  Ja joiltain kysyessä saa huudella että "Mikko, Mikkooooo", eikä koskaan saa vastausta kun k.o. henkilö on vaan avannut linjan ilman ääniä ja tekee oikeasti jotain ihan muuta jossain ihan muualla. Tämä ei ole kovin hyvä yleiselle työilmapiirille.

Omasta mielestäni isoin ongelma on nyt kuitenkin se, että lähi- ja etäkokouksia on saman päivän aikana ilman kunnollisia siirtymäaikoja, mutta työpaikalla ei ole etäkokouksiin osallistumiselle sopivia tiloja ja välineitä. Ei sen kokoisia näyttöjä, että näisi ruudulta dataa josta pitäisi keskustella, ei huoneita joissa voisi puhua salassapidettäviä asioita, ilman että kaikki satunnaiset ohikuljat kuulevat jne. Johtaa siihen, että  osan aikaa ei tiedä, mistä keskustelee (onko se nyt miljoona vai miljardi mitä tuossa lukee? Nouseeko tuo käyrä viime vuonna vai vasta ensi vuonna) ja osan ajasta tietää, että tähän minulla olisi tärkeää sanottavaa, muttten voi sanoa sitä kun kuka tahansa jolle asia ei kuulu, voisi kuitenkin kuulla.

Mitä tuohon passiivisuuteen tulee, niin eivätpä kaikki ole äänessä live-palavereissakaan - eikä tarvitsekaan olla. Jos ei ole mitään sanottavaa, niin miksi pitäisi olla äänessä? Siitäkö se yhteisöllisyys syntyy, tyhjänpäiväisestä hölötyksestä ja päällehuutamisesta?

Nuo kokoukset joissa kokouksen vetäjä ja pari muuta puhuvat koko ajan ja toistensa päälle ovat tosi ahdistavia. Sinne väliin pitäisi sitten yrittää huudella jotain, ei kiitos. Mieluummin olen hiljaa ja kirjoitan asian korkeintaan chattiin.

Mä en livepalaverissa saa koskaan suunvuoroa. Teamsissa voin kirjoittaa chattiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teksnisesti toimii kyllä, kokoukset saadaa pidettyä hybridinä ja normiarki pyörii.

mutta uusien innovaatioiden teko on vaikeampaa, koska:

- Teams ohjaa työskentelyä aika vahvasti ja kaikki syntyvät ratkaisut tuntuvat olevan vanhan toistoa. UUTTA ja UUDENLAISTA ei synny. Ei myöskään sellaisia odottamattomia ideoita, joiden syntyä ei ole osattu ennustaa, aikatauluttaa ja ohjeistaa.

- osa väestä "osallistuu" kovin passiivisesti. Eli kokouksessa on kylllä linja auki, mutta eivät koskaan sano mitään, ellei suoraan kysy.  Ja joiltain kysyessä saa huudella että "Mikko, Mikkooooo", eikä koskaan saa vastausta kun k.o. henkilö on vaan avannut linjan ilman ääniä ja tekee oikeasti jotain ihan muuta jossain ihan muualla. Tämä ei ole kovin hyvä yleiselle työilmapiirille.

Omasta mielestäni isoin ongelma on nyt kuitenkin se, että lähi- ja etäkokouksia on saman päivän aikana ilman kunnollisia siirtymäaikoja, mutta työpaikalla ei ole etäkokouksiin osallistumiselle sopivia tiloja ja välineitä. Ei sen kokoisia näyttöjä, että näisi ruudulta dataa josta pitäisi keskustella, ei huoneita joissa voisi puhua salassapidettäviä asioita, ilman että kaikki satunnaiset ohikuljat kuulevat jne. Johtaa siihen, että  osan aikaa ei tiedä, mistä keskustelee (onko se nyt miljoona vai miljardi mitä tuossa lukee? Nouseeko tuo käyrä viime vuonna vai vasta ensi vuonna) ja osan ajasta tietää, että tähän minulla olisi tärkeää sanottavaa, muttten voi sanoa sitä kun kuka tahansa jolle asia ei kuulu, voisi kuitenkin kuulla.

Mitä tuohon passiivisuuteen tulee, niin eivätpä kaikki ole äänessä live-palavereissakaan - eikä tarvitsekaan olla. Jos ei ole mitään sanottavaa, niin miksi pitäisi olla äänessä? Siitäkö se yhteisöllisyys syntyy, tyhjänpäiväisestä hölötyksestä ja päällehuutamisesta?

Tässä puhutaan tutkimusryhmän palavereista, joissa näillä ihmisillä PITÄISI olla sanottavaa - ja jos he eivät sano sitä, se on pois kohmän asiantuntemuksesta kokonaisuutena. Kyse ei siis ole tyhjänpäiväisestä päällehuutamisesta, vaan siitä, että heidän työtehtäväänsä kuuluu ajatella fiksuja ja kertoa sitten ajatuksistaan ryhmälle.

Jospa ei ollut juuri silloin mitään fiksuja ajatuksia, eikä olisi ollut live-palaverissakaan.

Jos niitä ei tosiaan ollut niin ehkä niitä ei olisi ollut livepalaverissakaan. Mutta näiden ihmisten työnkuva on siis ajatella, ja valmistautua etukäteen niin että niitä ajatuksia ON. Jos niitä ei ole, työ on jätetty tekemättä. Lähipalaverissa on vaikeampi piiloutua ja tietoisuus siitä, että oma sluiberointi paljastuu popmollekin on suurempi, eli insentiivi valmistautua on myös suurempi.

Lisäksi ihmisillä on suuri taipumus vähätellä ajatuksiensa fiksuutta ja jättää ne sanomatta nimenomaan hybridipalavereissa (ja etäpalavereissakin). 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teksnisesti toimii kyllä, kokoukset saadaa pidettyä hybridinä ja normiarki pyörii.

mutta uusien innovaatioiden teko on vaikeampaa, koska:

- Teams ohjaa työskentelyä aika vahvasti ja kaikki syntyvät ratkaisut tuntuvat olevan vanhan toistoa. UUTTA ja UUDENLAISTA ei synny. Ei myöskään sellaisia odottamattomia ideoita, joiden syntyä ei ole osattu ennustaa, aikatauluttaa ja ohjeistaa.

- osa väestä "osallistuu" kovin passiivisesti. Eli kokouksessa on kylllä linja auki, mutta eivät koskaan sano mitään, ellei suoraan kysy.  Ja joiltain kysyessä saa huudella että "Mikko, Mikkooooo", eikä koskaan saa vastausta kun k.o. henkilö on vaan avannut linjan ilman ääniä ja tekee oikeasti jotain ihan muuta jossain ihan muualla. Tämä ei ole kovin hyvä yleiselle työilmapiirille.

Omasta mielestäni isoin ongelma on nyt kuitenkin se, että lähi- ja etäkokouksia on saman päivän aikana ilman kunnollisia siirtymäaikoja, mutta työpaikalla ei ole etäkokouksiin osallistumiselle sopivia tiloja ja välineitä. Ei sen kokoisia näyttöjä, että näisi ruudulta dataa josta pitäisi keskustella, ei huoneita joissa voisi puhua salassapidettäviä asioita, ilman että kaikki satunnaiset ohikuljat kuulevat jne. Johtaa siihen, että  osan aikaa ei tiedä, mistä keskustelee (onko se nyt miljoona vai miljardi mitä tuossa lukee? Nouseeko tuo käyrä viime vuonna vai vasta ensi vuonna) ja osan ajasta tietää, että tähän minulla olisi tärkeää sanottavaa, muttten voi sanoa sitä kun kuka tahansa jolle asia ei kuulu, voisi kuitenkin kuulla.

Mitä tuohon passiivisuuteen tulee, niin eivätpä kaikki ole äänessä live-palavereissakaan - eikä tarvitsekaan olla. Jos ei ole mitään sanottavaa, niin miksi pitäisi olla äänessä? Siitäkö se yhteisöllisyys syntyy, tyhjänpäiväisestä hölötyksestä ja päällehuutamisesta?

Nuo kokoukset joissa kokouksen vetäjä ja pari muuta puhuvat koko ajan ja toistensa päälle ovat tosi ahdistavia. Sinne väliin pitäisi sitten yrittää huudella jotain, ei kiitos. Mieluummin olen hiljaa ja kirjoitan asian korkeintaan chattiin.

Ei niissä kuulu väliin yrittää huudella jotain, vaan pyyrää puheenvuoroa virtuaalikättä nostamalla, ihan kuten tavallisessakin kokouksessa.

Olen tehnyt hybridimallilla koko korona-ajan ja hyvin toimii. Lähes kaikki palaverit on teamsissa, joskus myös lähinä jotain mutta aina myös teams - linkki. Toisia tuntuu häiritsevän, kun ei livenä nähdä, mutta itse taas pidin jo aiemmin aivan ajantuhlauksena jo aiemmin mennä kokoushuoneeseen istumaan jonkun isomman ryhmäpalaverin takia, siis joku n. 30 henkeä eli käytännössä vain muutama puhuu. Paljon kivempi kuunnella asiat etänä. Käyn työpaikalla 2-3pv viikossa ja se on minulle sopivin rytmi, kaikkia asioita en voikaan hoitaa etänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teksnisesti toimii kyllä, kokoukset saadaa pidettyä hybridinä ja normiarki pyörii.

mutta uusien innovaatioiden teko on vaikeampaa, koska:

- Teams ohjaa työskentelyä aika vahvasti ja kaikki syntyvät ratkaisut tuntuvat olevan vanhan toistoa. UUTTA ja UUDENLAISTA ei synny. Ei myöskään sellaisia odottamattomia ideoita, joiden syntyä ei ole osattu ennustaa, aikatauluttaa ja ohjeistaa.

- osa väestä "osallistuu" kovin passiivisesti. Eli kokouksessa on kylllä linja auki, mutta eivät koskaan sano mitään, ellei suoraan kysy.  Ja joiltain kysyessä saa huudella että "Mikko, Mikkooooo", eikä koskaan saa vastausta kun k.o. henkilö on vaan avannut linjan ilman ääniä ja tekee oikeasti jotain ihan muuta jossain ihan muualla. Tämä ei ole kovin hyvä yleiselle työilmapiirille.

Omasta mielestäni isoin ongelma on nyt kuitenkin se, että lähi- ja etäkokouksia on saman päivän aikana ilman kunnollisia siirtymäaikoja, mutta työpaikalla ei ole etäkokouksiin osallistumiselle sopivia tiloja ja välineitä. Ei sen kokoisia näyttöjä, että näisi ruudulta dataa josta pitäisi keskustella, ei huoneita joissa voisi puhua salassapidettäviä asioita, ilman että kaikki satunnaiset ohikuljat kuulevat jne. Johtaa siihen, että  osan aikaa ei tiedä, mistä keskustelee (onko se nyt miljoona vai miljardi mitä tuossa lukee? Nouseeko tuo käyrä viime vuonna vai vasta ensi vuonna) ja osan ajasta tietää, että tähän minulla olisi tärkeää sanottavaa, muttten voi sanoa sitä kun kuka tahansa jolle asia ei kuulu, voisi kuitenkin kuulla.

Mitä tuohon passiivisuuteen tulee, niin eivätpä kaikki ole äänessä live-palavereissakaan - eikä tarvitsekaan olla. Jos ei ole mitään sanottavaa, niin miksi pitäisi olla äänessä? Siitäkö se yhteisöllisyys syntyy, tyhjänpäiväisestä hölötyksestä ja päällehuutamisesta?

Nuo kokoukset joissa kokouksen vetäjä ja pari muuta puhuvat koko ajan ja toistensa päälle ovat tosi ahdistavia. Sinne väliin pitäisi sitten yrittää huudella jotain, ei kiitos. Mieluummin olen hiljaa ja kirjoitan asian korkeintaan chattiin.

Ei niissä kuulu väliin yrittää huudella jotain, vaan pyyrää puheenvuoroa virtuaalikättä nostamalla, ihan kuten tavallisessakin kokouksessa.

Eipä meillä ole mitään virtuaalikäsi-ominaisuutta. Chatin kautta voi pyytää puheenvuoroa mutta se edellyttää että kokouksen vetäjä seuraa viestejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teksnisesti toimii kyllä, kokoukset saadaa pidettyä hybridinä ja normiarki pyörii.

mutta uusien innovaatioiden teko on vaikeampaa, koska:

- Teams ohjaa työskentelyä aika vahvasti ja kaikki syntyvät ratkaisut tuntuvat olevan vanhan toistoa. UUTTA ja UUDENLAISTA ei synny. Ei myöskään sellaisia odottamattomia ideoita, joiden syntyä ei ole osattu ennustaa, aikatauluttaa ja ohjeistaa.

- osa väestä "osallistuu" kovin passiivisesti. Eli kokouksessa on kylllä linja auki, mutta eivät koskaan sano mitään, ellei suoraan kysy.  Ja joiltain kysyessä saa huudella että "Mikko, Mikkooooo", eikä koskaan saa vastausta kun k.o. henkilö on vaan avannut linjan ilman ääniä ja tekee oikeasti jotain ihan muuta jossain ihan muualla. Tämä ei ole kovin hyvä yleiselle työilmapiirille.

Omasta mielestäni isoin ongelma on nyt kuitenkin se, että lähi- ja etäkokouksia on saman päivän aikana ilman kunnollisia siirtymäaikoja, mutta työpaikalla ei ole etäkokouksiin osallistumiselle sopivia tiloja ja välineitä. Ei sen kokoisia näyttöjä, että näisi ruudulta dataa josta pitäisi keskustella, ei huoneita joissa voisi puhua salassapidettäviä asioita, ilman että kaikki satunnaiset ohikuljat kuulevat jne. Johtaa siihen, että  osan aikaa ei tiedä, mistä keskustelee (onko se nyt miljoona vai miljardi mitä tuossa lukee? Nouseeko tuo käyrä viime vuonna vai vasta ensi vuonna) ja osan ajasta tietää, että tähän minulla olisi tärkeää sanottavaa, muttten voi sanoa sitä kun kuka tahansa jolle asia ei kuulu, voisi kuitenkin kuulla.

Mitä tuohon passiivisuuteen tulee, niin eivätpä kaikki ole äänessä live-palavereissakaan - eikä tarvitsekaan olla. Jos ei ole mitään sanottavaa, niin miksi pitäisi olla äänessä? Siitäkö se yhteisöllisyys syntyy, tyhjänpäiväisestä hölötyksestä ja päällehuutamisesta?

Nuo kokoukset joissa kokouksen vetäjä ja pari muuta puhuvat koko ajan ja toistensa päälle ovat tosi ahdistavia. Sinne väliin pitäisi sitten yrittää huudella jotain, ei kiitos. Mieluummin olen hiljaa ja kirjoitan asian korkeintaan chattiin.

Jep. Kyseessä on aina huonosti vedetty kokous.

Jotkut eivät kykene tekemään mitään, elleivät järjestä kokousta. Sitten istutaan kuuntelemassa toisen ideointia tai katsomassa, kun tämä henkilö kirjoittaa kalvoja. Koko ajan pitäisi kannustaa toisen tekemisiä.

Ei kiitos. Teen noiden aikana oikeita töitä, olin livenä tai etänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teksnisesti toimii kyllä, kokoukset saadaa pidettyä hybridinä ja normiarki pyörii.

mutta uusien innovaatioiden teko on vaikeampaa, koska:

- Teams ohjaa työskentelyä aika vahvasti ja kaikki syntyvät ratkaisut tuntuvat olevan vanhan toistoa. UUTTA ja UUDENLAISTA ei synny. Ei myöskään sellaisia odottamattomia ideoita, joiden syntyä ei ole osattu ennustaa, aikatauluttaa ja ohjeistaa.

- osa väestä "osallistuu" kovin passiivisesti. Eli kokouksessa on kylllä linja auki, mutta eivät koskaan sano mitään, ellei suoraan kysy.  Ja joiltain kysyessä saa huudella että "Mikko, Mikkooooo", eikä koskaan saa vastausta kun k.o. henkilö on vaan avannut linjan ilman ääniä ja tekee oikeasti jotain ihan muuta jossain ihan muualla. Tämä ei ole kovin hyvä yleiselle työilmapiirille.

Omasta mielestäni isoin ongelma on nyt kuitenkin se, että lähi- ja etäkokouksia on saman päivän aikana ilman kunnollisia siirtymäaikoja, mutta työpaikalla ei ole etäkokouksiin osallistumiselle sopivia tiloja ja välineitä. Ei sen kokoisia näyttöjä, että näisi ruudulta dataa josta pitäisi keskustella, ei huoneita joissa voisi puhua salassapidettäviä asioita, ilman että kaikki satunnaiset ohikuljat kuulevat jne. Johtaa siihen, että  osan aikaa ei tiedä, mistä keskustelee (onko se nyt miljoona vai miljardi mitä tuossa lukee? Nouseeko tuo käyrä viime vuonna vai vasta ensi vuonna) ja osan ajasta tietää, että tähän minulla olisi tärkeää sanottavaa, muttten voi sanoa sitä kun kuka tahansa jolle asia ei kuulu, voisi kuitenkin kuulla.

Mitä tuohon passiivisuuteen tulee, niin eivätpä kaikki ole äänessä live-palavereissakaan - eikä tarvitsekaan olla. Jos ei ole mitään sanottavaa, niin miksi pitäisi olla äänessä? Siitäkö se yhteisöllisyys syntyy, tyhjänpäiväisestä hölötyksestä ja päällehuutamisesta?

Nuo kokoukset joissa kokouksen vetäjä ja pari muuta puhuvat koko ajan ja toistensa päälle ovat tosi ahdistavia. Sinne väliin pitäisi sitten yrittää huudella jotain, ei kiitos. Mieluummin olen hiljaa ja kirjoitan asian korkeintaan chattiin.

Ei niissä kuulu väliin yrittää huudella jotain, vaan pyyrää puheenvuoroa virtuaalikättä nostamalla, ihan kuten tavallisessakin kokouksessa.

Eipä meillä ole mitään virtuaalikäsi-ominaisuutta. Chatin kautta voi pyytää puheenvuoroa mutta se edellyttää että kokouksen vetäjä seuraa viestejä.

Käden nosto onnistuu niin Teamsissa, Zoomissa kuin Meetissäkin.

Mä saisin tehdä etänä melkein kaiken mutta en voi, koska työnantaja ei saa aikaan hankkia mulle kannettavaa tietokonetta (olen odottanut sitä kohta vuoden). Ilman työkonetta en pääse siis tarvittaviin materiaaleihin ja lisensseihin käsiksi. Keväällä olin monesti ainoa ihminen toimistolla, koska mulla oli vain pöytäkone, kaikki muut noin 15 henkeä etänä.

Tunnen olevani todella arvostettu työntekijä.

”Hybridimalli” on ekstroverttien keksintö, jolla pakotetaan ihmiset edes osaksi aikaa antamaan ekstroverteille seuraa ja huomiota toimistolle. Samalla on helpompi perustella budjetääriset kustannukset toimistosta kun on edes joku tasttu käyttöaste. Mitään hyötyä siitä ei työnteon kannalta ole etenkin niissä organisaatioissa joissa hybridimalliin sisältyy edes osittainen läsnäolovelvoite.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teksnisesti toimii kyllä, kokoukset saadaa pidettyä hybridinä ja normiarki pyörii.

mutta uusien innovaatioiden teko on vaikeampaa, koska:

- Teams ohjaa työskentelyä aika vahvasti ja kaikki syntyvät ratkaisut tuntuvat olevan vanhan toistoa. UUTTA ja UUDENLAISTA ei synny. Ei myöskään sellaisia odottamattomia ideoita, joiden syntyä ei ole osattu ennustaa, aikatauluttaa ja ohjeistaa.

- osa väestä "osallistuu" kovin passiivisesti. Eli kokouksessa on kylllä linja auki, mutta eivät koskaan sano mitään, ellei suoraan kysy.  Ja joiltain kysyessä saa huudella että "Mikko, Mikkooooo", eikä koskaan saa vastausta kun k.o. henkilö on vaan avannut linjan ilman ääniä ja tekee oikeasti jotain ihan muuta jossain ihan muualla. Tämä ei ole kovin hyvä yleiselle työilmapiirille.

Omasta mielestäni isoin ongelma on nyt kuitenkin se, että lähi- ja etäkokouksia on saman päivän aikana ilman kunnollisia siirtymäaikoja, mutta työpaikalla ei ole etäkokouksiin osallistumiselle sopivia tiloja ja välineitä. Ei sen kokoisia näyttöjä, että näisi ruudulta dataa josta pitäisi keskustella, ei huoneita joissa voisi puhua salassapidettäviä asioita, ilman että kaikki satunnaiset ohikuljat kuulevat jne. Johtaa siihen, että  osan aikaa ei tiedä, mistä keskustelee (onko se nyt miljoona vai miljardi mitä tuossa lukee? Nouseeko tuo käyrä viime vuonna vai vasta ensi vuonna) ja osan ajasta tietää, että tähän minulla olisi tärkeää sanottavaa, muttten voi sanoa sitä kun kuka tahansa jolle asia ei kuulu, voisi kuitenkin kuulla.

Mitä tuohon passiivisuuteen tulee, niin eivätpä kaikki ole äänessä live-palavereissakaan - eikä tarvitsekaan olla. Jos ei ole mitään sanottavaa, niin miksi pitäisi olla äänessä? Siitäkö se yhteisöllisyys syntyy, tyhjänpäiväisestä hölötyksestä ja päällehuutamisesta?

Nuo kokoukset joissa kokouksen vetäjä ja pari muuta puhuvat koko ajan ja toistensa päälle ovat tosi ahdistavia. Sinne väliin pitäisi sitten yrittää huudella jotain, ei kiitos. Mieluummin olen hiljaa ja kirjoitan asian korkeintaan chattiin.

Ei niissä kuulu väliin yrittää huudella jotain, vaan pyyrää puheenvuoroa virtuaalikättä nostamalla, ihan kuten tavallisessakin kokouksessa.

Eipä meillä ole mitään virtuaalikäsi-ominaisuutta. Chatin kautta voi pyytää puheenvuoroa mutta se edellyttää että kokouksen vetäjä seuraa viestejä.

Mitä ohjelmaa käytätte? 

Vierailija kirjoitti:

Mä saisin tehdä etänä melkein kaiken mutta en voi, koska työnantaja ei saa aikaan hankkia mulle kannettavaa tietokonetta (olen odottanut sitä kohta vuoden). Ilman työkonetta en pääse siis tarvittaviin materiaaleihin ja lisensseihin käsiksi. Keväällä olin monesti ainoa ihminen toimistolla, koska mulla oli vain pöytäkone, kaikki muut noin 15 henkeä etänä.

Tunnen olevani todella arvostettu työntekijä.

Missä helvetin itäugandalaisessa savimajassa työskentelet? Eihän tuollaista voi kehittyneessä maassa olla enää vuonna 2021? Jos olisin tuollaisessa firmassa töissä niin irtisanoutuisin alle sekunnissa. Jos olisi olosuhteiden pakosta aivan pakko jäädä, ostaisin oman koneen ja ilmoittaisin tekeväni sillä työni etänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä saisin tehdä etänä melkein kaiken mutta en voi, koska työnantaja ei saa aikaan hankkia mulle kannettavaa tietokonetta (olen odottanut sitä kohta vuoden). Ilman työkonetta en pääse siis tarvittaviin materiaaleihin ja lisensseihin käsiksi. Keväällä olin monesti ainoa ihminen toimistolla, koska mulla oli vain pöytäkone, kaikki muut noin 15 henkeä etänä.

Tunnen olevani todella arvostettu työntekijä.

Missä helvetin itäugandalaisessa savimajassa työskentelet? Eihän tuollaista voi kehittyneessä maassa olla enää vuonna 2021? Jos olisin tuollaisessa firmassa töissä niin irtisanoutuisin alle sekunnissa. Jos olisi olosuhteiden pakosta aivan pakko jäädä, ostaisin oman koneen ja ilmoittaisin tekeväni sillä työni etänä.

Muuten voisin tehdä omalla koneella töitä ihan mielelläni, mutta en viitsi käyttää vähiä rahojani kalliisiin lisenssiohjelmistoihin, joita siis tarvitsen työssäni jatkuvasti, ja useita eri ohjelmistoja. Lisäksi en pääse käsiksi joihinkin organisaation ja yksikön sisäisiin palveluihin ja tallennuslevyihin ilman, että koneelle on asennettuna joku ohjelma, jota ei siis voi itsekseen asentaa.

Pitäisi varmaan hankkiutua johonkin karanteeniin tai muuhun ja olla pakotettu etätöihin usean viikon ajaksi niin rupeaisi se kone järjestymään. Tosin kerran se jo saapuikin, mutta se annettiin toiselle työntekijälle, joka oli juuri aloittanut toimipisteellä "ettei hän joutuisi odottamaan niin kauan". Joo kiva.

Kyllä, olen kunnalla töissä. Ja kaikki on täällä ihan *erse*stä, työkaverit mukaan lukien. Koitan päästä töihin muualle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä saisin tehdä etänä melkein kaiken mutta en voi, koska työnantaja ei saa aikaan hankkia mulle kannettavaa tietokonetta (olen odottanut sitä kohta vuoden). Ilman työkonetta en pääse siis tarvittaviin materiaaleihin ja lisensseihin käsiksi. Keväällä olin monesti ainoa ihminen toimistolla, koska mulla oli vain pöytäkone, kaikki muut noin 15 henkeä etänä.

Tunnen olevani todella arvostettu työntekijä.

Missä helvetin itäugandalaisessa savimajassa työskentelet? Eihän tuollaista voi kehittyneessä maassa olla enää vuonna 2021? Jos olisin tuollaisessa firmassa töissä niin irtisanoutuisin alle sekunnissa. Jos olisi olosuhteiden pakosta aivan pakko jäädä, ostaisin oman koneen ja ilmoittaisin tekeväni sillä työni etänä.

Ei välttämättä saa tehdä omalla koneella tietoturvan takia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teksnisesti toimii kyllä, kokoukset saadaa pidettyä hybridinä ja normiarki pyörii.

mutta uusien innovaatioiden teko on vaikeampaa, koska:

- Teams ohjaa työskentelyä aika vahvasti ja kaikki syntyvät ratkaisut tuntuvat olevan vanhan toistoa. UUTTA ja UUDENLAISTA ei synny. Ei myöskään sellaisia odottamattomia ideoita, joiden syntyä ei ole osattu ennustaa, aikatauluttaa ja ohjeistaa.

- osa väestä "osallistuu" kovin passiivisesti. Eli kokouksessa on kylllä linja auki, mutta eivät koskaan sano mitään, ellei suoraan kysy.  Ja joiltain kysyessä saa huudella että "Mikko, Mikkooooo", eikä koskaan saa vastausta kun k.o. henkilö on vaan avannut linjan ilman ääniä ja tekee oikeasti jotain ihan muuta jossain ihan muualla. Tämä ei ole kovin hyvä yleiselle työilmapiirille.

Omasta mielestäni isoin ongelma on nyt kuitenkin se, että lähi- ja etäkokouksia on saman päivän aikana ilman kunnollisia siirtymäaikoja, mutta työpaikalla ei ole etäkokouksiin osallistumiselle sopivia tiloja ja välineitä. Ei sen kokoisia näyttöjä, että näisi ruudulta dataa josta pitäisi keskustella, ei huoneita joissa voisi puhua salassapidettäviä asioita, ilman että kaikki satunnaiset ohikuljat kuulevat jne. Johtaa siihen, että  osan aikaa ei tiedä, mistä keskustelee (onko se nyt miljoona vai miljardi mitä tuossa lukee? Nouseeko tuo käyrä viime vuonna vai vasta ensi vuonna) ja osan ajasta tietää, että tähän minulla olisi tärkeää sanottavaa, muttten voi sanoa sitä kun kuka tahansa jolle asia ei kuulu, voisi kuitenkin kuulla.

Mitä tuohon passiivisuuteen tulee, niin eivätpä kaikki ole äänessä live-palavereissakaan - eikä tarvitsekaan olla. Jos ei ole mitään sanottavaa, niin miksi pitäisi olla äänessä? Siitäkö se yhteisöllisyys syntyy, tyhjänpäiväisestä hölötyksestä ja päällehuutamisesta?

Nuo kokoukset joissa kokouksen vetäjä ja pari muuta puhuvat koko ajan ja toistensa päälle ovat tosi ahdistavia. Sinne väliin pitäisi sitten yrittää huudella jotain, ei kiitos. Mieluummin olen hiljaa ja kirjoitan asian korkeintaan chattiin.

Ei niissä kuulu väliin yrittää huudella jotain, vaan pyyrää puheenvuoroa virtuaalikättä nostamalla, ihan kuten tavallisessakin kokouksessa.

Eipä meillä ole mitään virtuaalikäsi-ominaisuutta. Chatin kautta voi pyytää puheenvuoroa mutta se edellyttää että kokouksen vetäjä seuraa viestejä.

Mitä ohjelmaa käytätte? 

Käytämme vielä Skype-ohjelmaa.

Etäpäivät toimivat loistavasti. Pakkotoimistopäivinä en saa mitään tehtyä

Meillä on marraskuusta alkaen ollut hybridityömalli käytössä. Kolme päivää pitäisi olla toimistolla, kaksi saa olla kotona. Itse käyn vain kerran viikossa toimistolla, ei ole kukaan kysellyt perään eikä tuota kukaan valvo. :D

Vierailija kirjoitti:

Mä saisin tehdä etänä melkein kaiken mutta en voi, koska työnantaja ei saa aikaan hankkia mulle kannettavaa tietokonetta (olen odottanut sitä kohta vuoden). Ilman työkonetta en pääse siis tarvittaviin materiaaleihin ja lisensseihin käsiksi. Keväällä olin monesti ainoa ihminen toimistolla, koska mulla oli vain pöytäkone, kaikki muut noin 15 henkeä etänä.

Tunnen olevani todella arvostettu työntekijä.

Saisit tehdä etänä.... siis mitä. Mikä on todellinen syy siihen, että muut tekee etänä ja sä et. Olisin ottanut tuon esimiehen kanssa esiin jo aiemmin.