Miksi en muista eksäni huonoa käytöstä? Muistatteko te?
Ikun pitkään naimisissa narsistiSEN miehen kanssa. Avioliiton aikana suurin osa oli hyvää, mutta tietty kontrolloivaa ja dominoivaa, ja eron jälkeiset 5-6 vuotta olivat yhtä helvettiä. Tilanne oli se, etten koskaan kommunikoinut kuin asiasta ja vain tekstaamalla, jotta sain dokumentoitua kaiken. Kaikki kolme lasta vuorotellen katkaisivat välit isäänsä.
Erosta on jo vuosia, emmekä ole nähneet tai puheet muutamaan vuoteen. Nyt lapset ovat täysi-ikäisiä, ja yksi (joka solminut välit uudelleen) kertoi isänsä kommentin hänen sisaruksestaan. Kommentti oli mitätöivä ja halveksiva. Hämmästyin suuresti - miten hän voi sanoa noin?
Sitten hämmästyin, miten voin hämmästyä tätä? Kyllähän minä eksäni tunnen. Oli ihan tuttua kamaa. Vietin viime yön muistelemalla eksääni. Muistot ovat utuisia. Muisstin, missä asuimme, minkä ikäiset lapset oli, kuinka olimme lomalla jne. Ei niihin tunteita liittynyt, mutta hyviä aikoja olivat.
Miksi en muista, miten pelkäsin, kun puhelin soi, ja miten ahdistunut olin? Miksi en muista itkujani? Toki muistan, kun suuntaan muistini niihin, mutta ne eivät nouse ensimmäisenä mieliini.
Mitä sinä muistat henkisesti väkivaltaisesta eksästäsi? Tai mitä ajatuksia tämä kirjoitus herättää sinussa?
Kommentit (4)
Minullakin mieli blokkaa niitä vaikeita ja satuttavia asioita. Jos ei blokkaisi, sitä lähtisi paljon nopeammin.
Ap, tutustu youtubessa kanavaan narsisti vs minä.
Minulla ei ole kokemusta exästä, mutta lapsuudessa olin perheväkivallan (henkisen ja fyysisen) uhri. Jostain syystä en muista juuri mitään niistä vuosista ja tilanteista! Ihan yksittäisiä, kovia väkivallantekoja muistan ja yleensä siksi, että niihin liittyy jotain hyvin konkreettista (esim. rakkaan kummitätini antama koru katkesi ja putosi lattianrakoon enkä saanut sitä sieltä takaisin). Muistamattomuus on niin voimakasta, että olen moneen kertaan epäillyt, että olen keksinyt menneisyyteni.
Kiitos vastauksista. Eli en olekaan ainoa!
Muistan todellakin eksää enemmän hyvällä kuin huonolla. Olen todella paljon lukenut henkisestä väkivallasta ja narsismistakin, vaikka en usko, että eksä diagnoosia saisi.
No niin, taas sillotan eksääni. Tied vaikka hän saisikin diagnoosin.
Mun ex muuttui ärtyneeksi, happamaksi ja etäiseksi. Hyvin on muistissa miten yritin sitä piristää, ilahduttaa ja olla ystävällinen. Mikään ei kelvannut, joten eroonhan se sitten loppui. Nyt ei tarvitse herran mielialaoikkuja enää sietää, vaan saan elää ihan vain itselleni.