Appilan käytöstavat

En ikinä antaisi kenenkään kohdella lapsiani noin! Se, että hiljaa hyväksytte asian, on aika selvä signaali lapsille, miten heitä saa kohdella. 

Kukaan ei puhuisi mun lapsille tai mulle noin. Ei kukaan! Menisi välit noin nanosekunnissa.

Yleensä tällaisiin on paha sanoa mitään, kun ei tiedä millaista lasten käytös todellisuudessa on. Istuvatko ap. lapsesi paikallaan kun käsketään? Sekin taito olisi hyvä olla. Entä ovatko he joskus ottaneet jotain ilman lupaa?

Tietysti pitäisi jaksaa sanoa lapsille nätisti, jos jotain ei saa tehdä, mutta toisaalta osalla ihmisistä on aika rahvaanomainen puhetapa, eivätkä he tarkoita sitä loukkaavaksi.

Mikään pakkohan sinne anoppilaan ei ole tietysti mennä. Eivätkö isovanhemmat voi käydä teillä, jäisi monta turhaa kiellon aihetta pois ja lapsilla olisi omat lelunsa ym. ympärillä?

Oma mummoni oli sota-aikojen katkeroittama, vihainen ihminen. Ei tullut koskaan mieleenkään, että välit laitettaisiin poikki. Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, että ajat olivat ennen erilaiset? Isovanhempien aikaan ihan oikeasti lapset istuivat paikallaan 30 minuuttia puhumatta sanaakaan. Kahvipöydästä ei välttämättä saanut ottaa yhtään mitään. Ja jos sai, jokaisesta murusta huomautettiin.

Vaikutat yliherkältä raukalta, joka odotat että koko maailman pitäisi jotenkin paapoa sinua ja kääriä sinut pumpuliin ja auttaa ja tukea. Hyvähän se on lastesikin oppia, että toisissa paikoissa on sotilaallinen kuri, ja toisissa ei. Kotona tehdään näin, mutta mummolassa ei. Anopin määräyksille ja ohjeille ei korvaakaan tarvitse lotkauttaa, teillä juodaan just niin paljon Jaffaa kuin haluatte. Lapsille voitte selittää, että ennen vanhaan ei ollut limppareita, joten mummo ja pappa eivät oikein tiedä mitä sellaiset karkit ja limpparit on.  Eiväthän ne nyt millään tavalla terveellisiä olekaan.

Mielestäni sinä voit sanoa ihan suoraan, että lapsia ei sitten jatkossa kutsuta tuollaisilla nimityksillä. Miehesi ei tietenkään puutu, koska hän on lapsuudessaan tottunut siihen. Mutta sano sinä, ihan joka kerta. Puolusta lapsiasi.

Mikset itse puolusta lapsiasi? Ja miksi menette sinne? Pyydä teille kylään niin saa lapset olla rauhassa. Jos ihmettelevät niin sano suoraan et ette halua tulla rikkomaan paikkoja ja pitämään meteliä

Mun isän vanhempien luona kuulemma ollut aikanaan samankaltainen tilanne. Isäni oli sanonut hyvin painokkaasti, että sitten me lähdetään, jos ollaan niin kovin vaivoiksi. Mun mielestä ainoa oikea ratkaisu, kyllä vanhempien pitää omia lapsiaan puolustaa. Etenkin jos tilanteessa lapset eivät ole käyttäytyneet huonosti. Halveksuvaa nimittelyä ja/tai käytöstä ei tarvitse kenenkään sietää, lapsen eikä aikuisen.

Kai olen samanlainen nössö kuin mieheni, en halua pilata välejä, tuntuu, että he ottaisivat loukkauksena jos alan sanomaan asiasta, eli siis ymmärtäisivät väärin...?

Olemme kutsuneet heitä meille, tietenkin. Mutta asia ei muutu. Ihan samalla tavalla he arvostelevat ja töksäyttelevät lapsille, ei väliä missä olemme....

Tulee kiusallinen olo. Ei riitä, että lapset ovat kohteena, vaan ihan mekin (aikuiset) saamme osamme.

Mitähän kaikkea tulee mieleen: "miniän tekele", "etkä sinä pidä kuria kakaroille", "annatteko todella jaffaakin juoda", "etkö saa penikkaa hiljaiseksi", "mitä se (vauva) nyt huutaa noin paljon", "pitäisikö meidän opettaa ojentamaan pentuja jos eivät tottele"!!, "jos minun kakara olisi, tuntisi nahoissaan"...

Kaiken huippu, miehen sisko kertoi joskus aikoinaan, että hän ei anna omien lasten olla tekemisissä vanhempiensa kanssa, ettei heidän tarvitse kärsiä samaa. Oli kuulema appi oikein mainostanut "Hyvä että olette jo kasvaneet aikuisiksi, en kestäisi enää omia (pieniä) lapsia".

Aivan kamalaa, mistä kumpuaa tuo (viha) lapsiin?

Tulee olo, että minun äitiyskin on arvostelun kohteena, enkä saa tehtyä mitään (heidän mielestään) oikein!

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 10:17"]Kai olen samanlainen nössö kuin mieheni, en halua pilata välejä, tuntuu, että he ottaisivat loukkauksena jos alan sanomaan asiasta, eli siis ymmärtäisivät väärin...?

Olemme kutsuneet heitä meille, tietenkin. Mutta asia ei muutu. Ihan samalla tavalla he arvostelevat ja töksäyttelevät lapsille, ei väliä missä olemme....

Tulee kiusallinen olo. Ei riitä, että lapset ovat kohteena, vaan ihan mekin (aikuiset) saamme osamme.

Mitähän kaikkea tulee mieleen: "miniän tekele", "etkä sinä pidä kuria kakaroille", "annatteko todella jaffaakin juoda", "etkö saa penikkaa hiljaiseksi", "mitä se (vauva) nyt huutaa noin paljon", "pitäisikö meidän opettaa ojentamaan pentuja jos eivät tottele"!!, "jos minun kakara olisi, tuntisi nahoissaan"...

Kaiken huippu, miehen sisko kertoi joskus aikoinaan, että hän ei anna omien lasten olla tekemisissä vanhempiensa kanssa, ettei heidän tarvitse kärsiä samaa. Oli kuulema appi oikein mainostanut "Hyvä että olette jo kasvaneet aikuisiksi, en kestäisi enää omia (pieniä) lapsia".

Aivan kamalaa, mistä kumpuaa tuo (viha) lapsiin?

Tulee olo, että minun äitiyskin on arvostelun kohteena, enkä saa tehtyä mitään (heidän mielestään) oikein!
[/quote] Tämä nyt kuulosti jo niin törkeältä, että itse en tuollaisten kommenttien jälkeen olisi missään tekemisissä. Suosittelen että pistät heidät paitsioon ainakin joksikin aikaa, ehkä alkavat jossain vaiheessa itsekin miettiä että mistäköhän kiikastaa. Paras tietysti olisi, että sanoisit suoraan että heidän ilkeät sanansa ja halventavat nimityksensä loukkaavat sekä sinua että varmasti myös lapsia. Itse en lapsiani altistaisi tuollaiselle. Ymmärrän toki että välien katkaiseminenkaan ei ole helppoa.

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 10:17"]

Kai olen samanlainen nössö kuin mieheni, en halua pilata välejä, tuntuu, että he ottaisivat loukkauksena jos alan sanomaan asiasta, eli siis ymmärtäisivät väärin...?

Olemme kutsuneet heitä meille, tietenkin. Mutta asia ei muutu. Ihan samalla tavalla he arvostelevat ja töksäyttelevät lapsille, ei väliä missä olemme....

Tulee kiusallinen olo. Ei riitä, että lapset ovat kohteena, vaan ihan mekin (aikuiset) saamme osamme.

Mitähän kaikkea tulee mieleen: "miniän tekele", "etkä sinä pidä kuria kakaroille", "annatteko todella jaffaakin juoda", "etkö saa penikkaa hiljaiseksi", "mitä se (vauva) nyt huutaa noin paljon", "pitäisikö meidän opettaa ojentamaan pentuja jos eivät tottele"!!, "jos minun kakara olisi, tuntisi nahoissaan"...

Kaiken huippu, miehen sisko kertoi joskus aikoinaan, että hän ei anna omien lasten olla tekemisissä vanhempiensa kanssa, ettei heidän tarvitse kärsiä samaa. Oli kuulema appi oikein mainostanut "Hyvä että olette jo kasvaneet aikuisiksi, en kestäisi enää omia (pieniä) lapsia".

Aivan kamalaa, mistä kumpuaa tuo (viha) lapsiin?

Tulee olo, että minun äitiyskin on arvostelun kohteena, enkä saa tehtyä mitään (heidän mielestään) oikein!

[/quote]

Et todellakaan kuuntele tuollaisia juttuja, todella alentavaa puhetta appivanhemmiltasi. Pitää ihmisellä jotain omanarvontuntoa olla, pidä nyt hyvä ihminen puolesi ja puolusta myös lapsiasi. Juttujen ollessa tuota tasoa voit ihan hyvin (ystävällisesti) sanoa, ettei teille saa puhua tuolla tavalla. Jos siitä loukkaantuvat, niin on heidän ongelmansa. 

T. 4

En näe appivanhempien käytöksessä mitään vihaa vaan ihan yksinkertaisesti puhetavan, joka poikkeaa sinun tavastasi puhua. Harva appi kestää miniän joka toisena sanana lausumaa v...ua, mutta on hiljaa, koska jos asiasta huomauttaa, saa kuulla olevansa typerä.

Kaikesta päätellen lapsesi eivät osaa olla ihmisiksi, jos joutuu koko ajan huomauttelemaan. Miksi lapsi ei kykene istumaan paikallaan kahvipöydässä? Sekin on taito, josta on aikuisena hyötyä eikä lapsi siihen menehdy, jos on 30 min hiljaa. Ja jos lappi joutuu kieltämään tavaroihin koskemisesta, niin silloin on vanhemmat jättäneet oman osansa kasvattamisesta tekemättä. Kyllä se on heidän tehtävänsä varmistaa, että lapsi ei tee pahojaan.